70 on vain numero
sunnuntai 26 joulukuu 2021
Ikä on positiivinen voimavara eikä rasite.
Näin osuvasti todetaan uudessa suomalaisessa komediassa 70 on vain numero, jonka on ohjannut Johanna Vuoksenmaa.
Hannele Lauri esittää yllättäen iskelmäkuningatarta, Seija Kuulaa. Sinkku, joka suojaa kaikin tavoin yksityisyyttään. Kaikesta menestyksestä huolimatta hän elää yksinäistä elämää hotelleissa ja kotonaan. Sitten yhtenä päivänä Seija rakastuukin... Lauriin biisintekoleirillä, joka on hänen lapsuudenystävänsä Mirren poika. Elämä menee aivan uusiksi. Saamme seurata Kuulan kasvutarinaa Vuoksenmaan komediassa, joka näyttää olevan hauska ja koskettava elokuva, jossa saa nauraa.
Hannele Lauri loistaa ja kimaltaa roolissaan, joka on hänen ensimmäinen pääosansa.
Lauri on muuten palkittu betoni-Jussilla.
Elokuvassa käsitellään yksinäisyyttä, lapsettomuutta, ystävyyttä, julkisuuden paineita ja ikäkriisiä, vanhemman naisen suhdetta nuorempaan mieheen, rakkautta eri muodoissa sekä rakkauden kaipuuta.
Kuten Marja Packalen Ylen aamussa sanookin, jos vanhempi mies, joka elää 30 vuotta nuoremman naisen kanssa, häntä pidetään charmikkaana. Jos taas vanhemman naisen kumppani on nuorempi, ihmetellään, mitä vikaa miehessä mahtaa olla. Elävästä elämästä tulee mieleen Katri-Helena ja Tommi Liimatainen.
Elokuva on kuvattu enimmäkseen Tampereella, esimerkiksi Pyynikin munkkikahvilassa ja entisessä Marian sairaalassa. Bongaatko muita paikkoja Mansesta?
Misa Palander on Shanella, Seija Kuulan läheisin ihminen. Palander aloitti uransa lapsinäyttelijänä Yleisradion lastenelokuvassa Miesten koulu (1979). Hänet muistetaan myös roolistaan Niiskuneitinä. Äskettäin, 23.12. 2021 Palander täytti 50 vuotta.
Mikko Nousiainen on bändin kitaristi, jolla on suhde Seija Kuulaan.
Hänen isänsä, Heikki Nousiainen näytteli Rakkautta vain-sarjassa. Heikki Nousiainen on näytellyt pisimpään Suomen Kansallisteatterissa. Heikki Nousiainen on myös oletettavasti Suomen ainoa näyttelijä, joka pääsi teatterikouluun kaksi kertaa.
Myös Mikko Nousiaisen äiti Eija on näyttelijä ja tehnyt pitkän uran. Heikki Nousiainen kuvaa pitkää avioliittoa:
"Yksi pitkän avioliiton salaisuus on se, että kestää toista. Heikki Nousiaisen mielestä ei myöskään pidä kouluttaa toista olemaan samanlainen kuin itse.
– Pitää oppia sietämään sellaisia asioita, jotka ovat alussa vähän ärsyttäneet. Ne ovat niin pieniä asioita.
– Luulen, että meidän liitossa Eija on oppinut kestämään minua. Työ yhdistää meitä tietysti kiinteästi, koska molemmat ovat samalla alalla."
Marja Packalén näyttelee Laurin äitiä ja Seija Kuulan lapsuudenystävää, Mirreä. Mirre on ihan tavallinen ihminen, joka on elänyt kovan elämän. Laiska, hän kokkaa vähän ja tykkää tanssimisesta. Hän huomaa, että hänen poikansa rakastuukin vanhempaan naiseen ja saa kohdata ennakkoluulonsa. Aluksi hän ei käsitä tilannetta ollenkaan.
Sivuosassa näyttelee myös Epuista tuttu Juha Torvinen, Mansesta. Juha Torvinen on Klaus, Seija Kuulan manageri ja tämä on hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa.
Elokuva on kunnianosoitus iskelmälle ja iskelmälaulajille. Monia iskelmiä kuullaankin elokuvassa sekä myös Lauri Tähkä nähdään ja muita musiikkimaailman tähtiä.
Komedian ensi-iltaa on siirretty useaan otteeseen. Leffa on jo lähtökuopissa. Hyvää kannattaa odottaa.
Tässä jo traileri ja kirjavinkkejä:
Kirjavinkit:
Panu Rajala: Hannele, näyttelijä, 2021
Teemu Rinne: Diiva, 2013
Lähteet:
https://nordiskfilm.fi/70-on-vain-numero/
https://www.is.fi/viihde/art-2000005988029.html
https://areena.yle.fi/1-61071641
https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-henkilot/hannele-lauri-on-kirkkaan-tahden-lailla-loistava-ja-uskottava-iskelmajumalatar-ensi-iltaelokuvassa-nakyy-ikaantymisen-pelko/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Nousiainen
https://www.youtube.com/watch?v=61GVVDlNsxM
Lähettäjä Toimitus - 3249 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu