Blogit Toimitus

Alkaako olla vitsit vähissä?

Perjantaiksi ennustettiin 9-10 astetta. 😱 Lapissa näytti olevan reilusti alle 10 astetta. Kesäkuu alkoi -7,7 yöpakkasilla Saanan havaintoasemalla, -7,7 on kesäkuun alimman lämpötilan ennätys Suomessa. Nyt mennään syvissä vesissä. Seinäjoella ja Lapualla satoi lunta. Saa olla rauhassa hyttysiltä, kun on talvitakki päällä. Kuluu vähemmän aurinkovoidetta. Viltti taitaa olla vakkari penkillä ja makuupussi. Näillä mennään.

Onkos kukaan maistanut mäntyjäätelöä? Vaihtelua sellulle ja sahatavaralle. Mäntysuopaa on, havuteetä ja ravia lähimpään hotelli helpotukseen. Deittailija mäntyjäätelö sekoittaa pakan, heittää kortit ilmaan, tavikset vanilja ja suklaa saavat kyytiä.

Onko mäntyjäätelö ihan kahjo idea? Toisaalta on hulvatonta lukea makutestiä. Jälkimausta tulee mieleen puupino. Majavien suosikkijäde. Männyn tuoksu. Miten tämä kolahtaa kaupunkilaisiin? Pihkaraidat voisivat jäädä hampaisiin kiinni kuten hampaisiin liimaantuneet pinaatin palat (älä tilaa treffeillä pinaattipitsaa, keitto käy).

Heljä Hakosalolla oli ilo herkässä viime sunnuntai-iltana, hän oli yksi monista Helsinki-Vantaan lentokentälle saapuneista faneista, vastaanottamassa Käärijää. Pitkään aikaan en ole moista kokenut, kentällä oli ihmisiä laidasta laitaan paitsi, jos Suomi voittaa lätkän maailmanmestaruuden. Heljä, 94 vee oli tyttärensä kanssa vastassa, olihan kyseessä harvinainen ja niin erikoinen tilaisuus.

Utajärveläinen Rhea Törnwall, tilitoimistoyrittäjä eli 40 vuotta avioliitossa Espoossa. Heikki Karjalainen, rakennusmestari ja puuseppä, syntyi Savonlinnassa ja työ on vienyt miestä eri puolelle Suomea.

Rhea halusi entisöidä vanhan pöytänsä Parikkalassa tammikuussa 2017, ja Heikki, joka asui Uukuniemellä, tuli katsomaan pöytää.

“”Heikki tarkasteli pöytää ja minä tarkastelin Heikkiä. Sovittiin korjauksesta, ja sitten minä kysyin, että käykö kahvi. Heikki sanoi, että kyllä kahvi aina käy.””

Mitä on kevät ilman toritansseja? 💃🕺

Kolmen vuoden tauon jälkeen Vallilan torilla tanssittiin vappuaattona Hartolan puistikossa. Tanssit järjestettiin talkoovoimin. Aluksi Marianne Krause opetti paritanssia. Vallilan Tango-orkesteri viihdytti yleisöä ja Eino Grön lauloi, pizzapyörä Il Postinosta sai ostaa pitsaa. Lopuksi puisto siivottiin yhdessä eli puhallettiin yhteiseen hiileen. Hyvä, ihan eri meininki kuin Kaivopuistossa, vapun jälkeen se näytti ihan räjähtäneeltä.

Vallilan suosituissa vapputansseissa oli väkeä kuin pipoa. Ihanaa, että ihmiset käy vielä toritansseissa.

Tiukan paikan tullen, mitä teet?

Nyt meni hengenpelastusmitali ihan oikealle ihmiselle, nimittäin Sale, Sauli Niinistö myönsi Martti Maliselle, 91 hengenpelastusmitalin.

Hän on, siis Martti, rauhallisen ja vaatimattoman tuntuinen ihminen. Ei pähkäile, vaan auttaa muita, kun tarvitaan. Arvostan suuresti.

Hymyilevä tervaskanto, eikä mikään lillukanvarsi.

Seijan ja Heikin rakkaustarina sai alkunsa pienestä Helsingin Uutisten lehti-ilmoituksesta, jossa Seija tarjosi lomaosaketta Espanjassa.Tuumasta toimeen Heikki Mäkynen soitti vuokraemännälle, Seija Ahlrothille. Lomaosake oli tosin jo varattu, mutta olipas naisella lempeä ja ihana ääni. Jutellessa ilmeni, että Seija asuikin ihan kivenheiton päässä, myös Kannelmäessä, 400 metrin päässä. Heikki kysyi Seijaa kaffeelle ja Seijahan suostui. Seuraavana päivänä treffit sovittiin kauppakeskus Kaareen, Prisman edessä olevalle penkille. Seijan tunnisti punaisista hiuksista ja Heikillä oli Audi-lippis päässä. Miellyttävän ensivaikutelman innoittamana Seija ja Heikki tapasivat taas kahvin merkeissä heti seuraavana päivänä. Heikki iski silmänsä rauhalliseen Seijaan, joka ei ole hömpsäke. Seijasta Heikki on romanttinen, puhuu ja pussaa, näyttää tunteensa avoimesti.

Tällä viikolla ilmestyi Elina Hirvosen kirjoittama Katri Helena Laulaja-kirja. Äänikirjassa Katri-Helena kertoo itse elämästään.

Kun Katri-Helena piti joulukonsertin Martinkirkossa Turussa 2008, Tommi Liimatainen istui eturivissä, mukanaan kukkia ja shampanjaa. Vinkkaus vinkkaus. 📣 Konsertin loputtua ihmiset nousivat seisomaan ja taputtamaan. Tommi Liimatainen nousi ylös ja meni halaamaan Katri-Helenaa. Hän halasi pitkään, halaus kesti ja kesti. Katri-Helenasta halaus oli lämmin, semmoinen kunnon karhunhalaus. Tommin luja halaus teki syvän vaikutuksen Katri-Helenaan.

Kaikissa meissä piilee pieni diskohile. 💃🕺

Tämän viikon vinkki on Mummodisko:

13.4. 2023
15:00 – 17:00
Klaukkalan Monikkosali
Monikkosali, Kuntotie 7, Klaukkala
Eli Nurmijärven monis.

Myös 27.4. 2023
Vappuetkot Kampissa

Takatalvi ja taatelikakkua, kyllä kelpaa.
Nyt on kyllä herkullinen setti.

Marion Rung teki aikoinaan Katri Helenat: hän oli naimisissa Kalle Munckin kanssa 11 vuotta. Heidän avioliittonsa tuli tiensä päähän viime syksynä, jolloin tiet erosivat ja Marion Rung muutti uuteen kotiin, yksiöön. Hän vaikuttaa ihan jalat maassa ihmiseltä. Näppärä ja järkevä ratkaisu, tuo yksiö, vähemmän lumitöitä ;) Taidan olla kyllä enemmän mökkityyppiä.

Popcornia ja tangoa?
Hersyvää naurua.

Taas kerran olin kurkkimassa uusia leffoja. Jos tykkäät Arja Korisevasta ja hänen musiikistaan, huomenna on todella ainutlaatuinen esitys elokuvateattereissa ympäri maan.

Arja Koriseva: Lähellä ja läsnä
23.03.2023 eli torstaina
kello 19:00:00 - 20:40:00

Menisitkö kihloihin? Jos pyydettäisiin.

Täällä ei jonoa pukkaa eikä tarvitse jakaa odotusnumeroita.

Olitko pitkään kihloissa? Vai vieläkin kihloissa?
Onko kihlauksen merkitys muuttunut?
Haluavatko ihmiset vielä sitoutua?
Mites se romanttinen, siirappinen puoli? Kihlaus, jos mikä, on romanttinen lupaus. Vinkkauksia kaikille.
Tarvitseeko kihlaukseen hössötystä, sormuksia, kertomisia? Vai onko se kahden kauppa?
Juhlitaanko vielä kihlajaisia?
Kaikki, mitä tarvitsemme, on rakkautta ja lämmintä pullaa.

Naisten päivä tuli ja meni. Saitko ruusun?
Täällä hammaslääkärissä jaettiin ruusuja.

Selailin tämän vuoden uusia komedioita. Onko niitä?

Näitkö täysikuun tällä viikolla?

Suosikkini on iki-ihana Kuuhullut, vuodelta 1987 ja se on niiiin hauska.

Huikea viikko.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Onhan niitä kaikennäköisiä sinkkuja ja yksinäisiä Suomessa. Alkuviikosta törmäsin K-kaupan heviosastolla sinkkubanaaneihin. Banaanitkin voivat näköjään olla sinkkuja.

Pinkeistä sinkkukoreista olen vieläkin ihan pähkinöissä. Taidan vinkata kauppiaalle, niin saadaan vähän äksöniä ostoksia tehdessä, sopivasti voisi istahtaa hetkeksi ostosten lomassa kahville. Kunhan et heti ehdota yhdessä kokkaamista.

Kellarihumppaa vai nitrodiskoa?
Alkaako jalkaasi vipattaa, kun kuulet kunnon musiikkia?
Diskopalloja, valo- ja savuefektejä, rentoa meininkiä ja hyvää mieltä.

Trappin perhe, huikeat alpit, vielä makoisampaa suklaata, kelloja
ja 65-plussien deittiohjelma???

Miten 65-plussat ovat eksyneet Sveitsin alppiniityille?
Yhtä erikoinen yhdistelmä kuin sveitsiläiset romanttiset komediat. Kerro meille kaikille,
jos tiedät hyviä sveitsiläisiä elokuvia.

Oletko nopea heittäytyjä?

Onko palavalla rakkaudella palava loppu?
Äkkirakastumisella voi mennä huonot housuihin.

Entäs hidastempoinen rakastuminen? Hidas syttyminen?

Toinen ihastuu, tuntee perhosia vatsassa, rakastuu päätä pahkaan ja ihastuksen kohde, mies tai nainen haluaa oppia tuntemaan toisen ihmisen kaikessa rauhassa, pitkän kaavan mukaan, hän haluaa ensin sulatella kokemaansa. Ehkä hän huomaa myöhemmin, miten mahtava tyyppi se toinen on.

Tipaton tammikuu
ja kofeiiniton helmikuu???
Mitähän tästä tulee?

Miten muut selviävät aamuista?

Ihan kuin vaihtaisi töissä parhaan kahvin kofeiinittomaan.

Kunnonkohotus jatkui lumitöissä, traktorilla oli jo suuremmat lumet aurattu.

Lopputulos näyttää kyntönäytökselle, aika villi, nopeudesta hyvät pisteet, taiteellisuudesta miinus googol. Silmiä hivelee esteettisesti luotu piha, kaunis talvimaisema, jossa silmä lepää… nyt piha näyttää sotkuisille Domino-keksin muruille…

Viikon kysymys: tihkusade vai lumipyry?

Toini Nurmi oli ollut Anteron kanssa 62 vuotta naimisissa, kunnes koitti se päivä, jolloin
Antero kuoli ja jatkoi matkaansa, 2016. Tuoreella leskellä oli suru puserossa, yhteinen koti tuntui yhtäkkiä tyhjältä ja erilaiselta. Leskeksi tuleminen laittoi elämän täysin uusiksi. Kun hän tuli kotiin, ei siellä ollutkaan ketään, yksinäisyys oli uusi kokemus pitkän kumppanuuden jälkeen.Toini päätti sauvakävellä metsässä, hänestä tuntui hyvältä lähteä luontoon selvittämään ajatuksia.

Rakkauspakkaus ❤️

Veikko Harala, 78 on oppinut juksaamaan yksinäisyyttä ovelasti. Päivät kuluvat puuhastellessa, kunnes on aika mennä nukkumaan. Illalla voi vielä piipahtaa ihmisten ilmoilla, elokuvissa tai tansseissa. Kun ei ole sitä luppoaikaa, niin hän ei tunne itseään yksinäiseksi.

Veikko toivoo löytävänsä naisen. Kaverin.

Leikkimielinen visa: kuka onkaan treffikumppanisi?
Onko meissä kaikissa vähän…

A

Laskettelua Levillä, 12 kilometrin hiihtolenkki, latua. Entäs lautapelit illalla? Ottaako hän himpun liian tosissaan pelaamisen?? Hän tarvitsee haasteita.
Pysytkö oinaksen vauhdissa?
Jos alat jahkailla, niin impulsiivisen ja kärsimättömän treffikumppanisi pinna voi joutua jo koetuksella.
Varsinainen tehopakkaus: kutsu talkoisiin, kevätsiivoukseen, autotallin tyhjennykseen, halonhakkuuseen…

Leikkimielinen visa: kuka onkaan treffikumppanisi?

 

A

Laskettelua Levillä, 12 kilometrin hiihtolenkki, latua. Entäs lautapelit illalla? Ottaako hän himpun liian tosissaan pelaamisen?? Hän tarvitsee haasteita.

Viikkoni on ollut vauhdikas, huh huh. Varsinaista vuoristorataa.

Ei menny ihan kuin Strömsössä.

Onko näin, etteivät suomalaiset ole edes pikkuriikkisen romanttisia?
Arvostetaanko romantiikkaa?
Jörö vai romanttinen?
Asenne vai teot?
Entä, jos kosinta on ainoa romanttinen teko?
Pienet teot vai jalat alta?

Miten vietit itsenäisyyspäivää tänä vuonna? Katsoitko Linnan juhlia kahden kynttilän palaessa ikkunalla?

“Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta.”

Käväisin illalla ostoksilla, maa oli jo ihanan valkoinen. Mukaan tulee helposti napattua piparkakkujätskiä ja muita herkkuja. Ja keltaisia ruusuja. Kunnes näin K-kaupan hevitiskillä käpyjä, italialaisia pinjan käpyjä.

Suomihan on pullollaan metsiä ja käpyjä.

Näyttelijä ❤️ kirjailija

Kaksi luovaa ihmistä antautuu rakkaudelle. Pyyteettömästi.
Rakastuminen kuuskymppisenä on erilaista kuin kakskymppisenä.
Ei tarvitse esittää mitään, voi vaan olla.

Pujahdin ensimmäiselle penkkiriville myöhässä, kävellessä leffateatteriin oli pari muuttujaa. Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia oli jo alkanut. Suht realistinen elokuva Jaakosta, joka on sokea ja rinnasta alaspäin halvaantunut, umpirakastunut mies. Jaakko juttelee puhelimessa Sirpan kanssa päivittäin, mikä on molemmille päivän tärkeä kohokohta. Jaakko päättää lopultakin tavata Sirpan. Tuumasta toimeen hän lähtee Sirpan luo ilman avustajaa ja matkalla hän tarvitsee muiden ihmisten apua. Miten Jaakon käy?

Jaakkoa näyttelevä Petri Poikolainen sairastaa myös ms-tautia ja on sokea. Poikolaiselle ja elokuvalle on sadellut roppakaupalla palkintoja. Nokialaisnäyttelijä ja puolijulkkis on sairauseläkkeellä. Poikolainen on juuri oikea henkilö tulkitsemaan Jaakon roolia, hänellä on paljon annettavaa. Myös Petri Poikolainen kaipaa rakkautta ja läheisyyttä elämässään.

“– Ei ole merkitystä, onko ihminen vammainen tai terve. Kaikki me olemme yhtä arvokkaita. Ja meidän haaveemme ovat samat.”

Pulmusissa näytellyt Christina Applegate ei hyväksy ms-sairauttaan ja häntä diagnoosi suututtaa. Elopainoa Christina Applegatille on kertynyt 18 kiloa lisää, liikkuminen tuottaa ongelmia. Hän menetti omien sanojensa mukaan elämänsä, kun taas Janne Harjula ja Silja Kerttula saivat uuden elämän ja uuden rakkauden.

Kuinka suurella todennäköisyydellä tapaat entisen jääkiekkoilijan? Ja vielä taksissa? Ja köröttelet 4 tuntia yhdessä kuntoutukseen. Silja Kerttula pääsi kuntoutukseen Maskuun, tosin taksin hän saisi jakaa toisen ihmisen kanssa. Siljasta kohtalolla oli sormensa pelissä, kun taksin takapenkille istahti Janne Harjula.

Kun Janne oli 24-vuotias, hän tunsi, että jokin oli hullusti: hänellä todettiin ms-tauti. Elämä oli ollut yhtä härdelliä. Jannen elämä muuttui täysin, pintaliitoelämä sai jäädä. Janne tutkiskelee elämäänsä aivan eri perspektiivistä kuin aiemmin. Hän huomasi, että jokaisessa meissä on jotain hyvää ja arvokasta. Jokaiselta voi oppia. Elämä tulee just sellaisena kuin tulee.

Heistä tuli parhaat ystävät, rakkaus kasvoi ja syveni. Vuoden kuluttua he muuttivat yhteen ja kahden vuoden kuluttua ensitapaamisesta vietettiin häitä, naimisissa he ovat olleet reilut 7 vuotta.

Janne on aivan helmi, hän on puolisonsa omaishoitaja ja huolehtii siitä, että Silja pääsee sänkyyn, vessaan ja pyörätuoliin ja saa hoidettua askareita.

Silja ja Janne ovat molemmat hyviä tyyppejä, jotka elävät hetkessä. Heillä ei ole kiire mihinkään. Siljalla ja Jannella on positiivinen elämänasenne ja he hyväksyvät kaiken, mitä elämä tuo tullessaan.

“Kai onnellinen parisuhde on yksi elämän perusasioista. Ei paksu tilipussi tee onnelliseksi, vaan se että ihminen tulee nähdyksi ja hyväksytyksi.

 

Lähteet:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/03/ms-tauti-antoi-meille-uuden-elaman
https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/4150834
https://www.is.fi/viihde/art-2000008315187.html
https://www.is.fi/viihde/art-2000008239203.html

 

Mitä kaikkea kivaa voi tehdä marraskuussa?

Sumua. Harmaata. Positiivisesti päivät ovat lyhyitä.

Dekkari käteen ja kuppi kaakaota.
Pulahda järveen, vaikka vesi on 8 astetta lämmintä.
Maista uutuusglögejä, oma lempparini on Lapin Marian mustikkaglögi. Vois toimia myös riisipuuron kanssa.
Polta kynttilöitä, olohuone näyttää ihan temppeliltä.
Käperry peitteeseen ja ole vaan.
Aloita uusi kurssi kansalaisopistossa. Tai mene tanssikurssille.

Kaipaatko enemmän meininkiä?

 

 

 

 

 

Tykästyin kirjoitukseen siilinjärveläisestä Petri Hartikaisesta, joka ilmestyi isänpäivänä Iltalehdessä. Yhtäkkiä Hartikainen huomasi olevansa sijaisvanhempi ja isä 16-vuotiaalle pojalle. Ihminen, joka ei ollut koskaan haaveillut tulevansa isäksi. Palat taisivat loksahtaa paikalleen hänen elämässään.

Kukas tämä Hartikainen on oikein miehiään?

Kukapa ei tuntisi Kirsti Paakkasta (1929 - 2021) ja Marimekkoa?

Meillä kaikilla voi olla kotona Marimekon paitoja, laukkuja, Unikkoja,
tunnustan, sain lahjaksi Marimekon mustavalkoisen kosmetiikkalaukun.

Paakkanen kuoli viime viikon keskiviikkona, 3. marraskuuta 2021.
Sen jälkeen lehdissä on ollut paljon kirjoituksia hänen elämästään,
joita olen myös lueskellut.

Paakkanen halusi maksaa rakkaudenvelkansa takaisin Suomelle ja sen lapsille. Ajattelenkin hänen elämäänsä rakkauden näkökulmasta.