Rakkauskirje

Niinpä tässä sitä nyt oltiin pihalla kaikesta kuin lumiukko. Vaikka kaikki oli ollut mielestäni selvää. Nainen, jota olin pitänyt sinkkuna ja haaveiden kohteena, olikin luultua vanhempi. Hänellä oli jo lapsia ja naimisissa. Sitä paitsi hän näytti niin nuorelta ja kauniilta, ettei olisi millään uskonut. En ollut huomannut sormusta hänen nimettömässään, siis siksi olin erehtynyt totaalisesti. Mitenkä tästä nyt selvitään kunnialla. Mietin kuumeisesti eri keinoja, mutta päässä lamppu pysyi pimeänä, eikä kipinä syttynyt. No parasta kaataa kahvia ja istua pöytään. Kaikki hyvät suunnitelma viritykset valuivat kuin likavesi viemäriin.

Siinä sitä istuttiin ja tunnelma oli jotenkin jännittynyt. Onneksi pikku Pipsa laukaisi jännityksen. Mitäs naapurin setä tekee työkseen ja miks sulla on näin pieni asunto? Teen varastohommia ja eipä ole varaa isompaan kämppään. Toisaalta ei yksi ihminen oikein enempää tilaa tarvitse ja on vähemmän siivottavaa. Onkos teillä paljon tilaa? No ei oikeastaan juuri mahdutaan, Inkku totesi, mutta olisi tarkoitus muuttaa jonkun ajan kuluttua isompaan.

Istuttiin ja juotiin kahvia, Pipsa joi maitoa. Pulla herkut tekivät hyvin kauppansa. Juteltiin niitä näitä, mistä oltiin lähtöisin jne. Pipsa kyllästyi ja pyysi äidiltään luvan lähteä muitten sisarusten luo telkkaa katselemaan.

Näytit aika yllättyneeltä, kun tulin Pipan kanssa. Nyt on niin, että minä tulin yksin tänne laittamaan kotia kuntoon. Lapset tulivat nyt mummulasta ja mieheni tulee myöhemmin, kun ulkomaankomennus loppuu. Joo tosiaan, luulin, että olet sinkku ja paljon nuorempi. Olen ihan imarreltu tuosta. Olen 28 vuotta vanha kolmen lapsen äiti, joten tuntuu mukavalta, kun alta parikymppinen miehen alku on kiinnostunut.

Meitä alkoi naurattaa ja kysyin, kävisikö lasillinen viiniä. Mikä ettei, mutta et kai aio juottaa minua pöydän alle tai suunnitella jotain katalaa. Totta on, että ajattelin yrittää iskeä sinut ja saada sinusta tyttö ystävän. Haksahdin kyllä paljon ikäsi määrityksessä, tunnustan mokanneeni. Älä välitä sattuuhan sitä ja voidaanhan olla muuten hyviä naapuri tuttuja. Se olisi mukavaa. Ethän pahastu, jos kerron miehelleni. Hän on huumorimiehiä ja ymmärtää kyllä nuorta miestä. En pahastu, sanoin urheasti, vaikka mieli oli raunioina. No, sainhan sentään naisystävän.

Irmelin lähdettyä, kaivoin kossupullon kaapista ja annoin palaa pikku murheeseen. Hetken päästä nauroin ääneen. Kaikkea sitä sattuu ja oppia ikä kaikki. Nyt tuli kantapään kautta oppia.

Pienen poikamies boxin siivous ei kauaa kestänyt. Oli sovittu kuudeksi ja aikaa oli vielä jäänyt runsaasti siivouksen jälkeen. Odottelu on yhtä helvettiä, kun minuutti tuntuu tunnilta. Kaikki odottamaan joutuneet tietävät, miten tuskastuttavaa, se on. Siinä vierasta odotellessa, tajusin etten tiennyt kiinnostuksen kohteesta oikeastaan yhtään mitään. Olin tavannut häntä vain sattumoisin kotokadulla ja pysäkillä, en edes nimeä ollut kysynyt.

Hänen ikäänsä en oikein osannut arvioida, oletin hänen olevan kuitenkin minua vanhempi, vaikka olin arvioinut hänen olevan korkeintaan parikymppinen eli minua pari vuotta vanhempi. Häkellyttävän kaunis hän mielestäni kuitenkin oli. En osannut silloin, enkä vieläkään arvioida naisen ikää. Hän lienee muuttanut maisemiin vasta vähän aikaa sitten, sillä en ollut nähnyt aiemmin näillä nurkilla.

Pyyhin pölyt, oioin mattoa, asettelin pöydän kattausta ja tarkistaessani levysoittimen levyn kuntoa jo vissiin kolmatta kertaa, kuului vihdoin ja viimein ovikellon pirinä tasan kello kuusi. Säikähdin ja meinasin pudottaa kahvi pannun, jota olin kiikuttamassa pöytään ja olin kompastua maton kulmaan. Pääsin ovelle ehjänä, sipaisin hiuksia ojennukseen ja avasin oveni. Sisään astui hän ja joku pieni tyttö. Olo tuntui puulla päähän lyödyltä. Tällaista en tosiaan ollut odottanut, vilkaisin vielä ovesta kadulle, odottaen, tulisiko kenties aviomies perässä. Ei näkynyt, joten suljin oven. Otin vieraiden päällysvaatteet ja asettelin ne naulakkoon kuin herrasmies konsanaan.

Terve! Ei kai haittaa, että otin tämän nuorimmaiseni tämän Pirjon eli Pipsan mukaan katsomaan naapurin setää? Minä olen Paatsaman Irmeli eli Inkku. Vanhempia muksuja ei naapurin setä kiinnostanut, kun tellusta tulee joku lasten ohjelma. Toinnuin hitaasti, mutta valehtelin nopeasti, ettei Pipsan mukana olo haittaa yhtään. Minä olen Petterssonin Pekka, kiva että pääsitte. Edelleen hieman päästä pyörällä, tästä yllättävästä käänteestä, pyysin heitä istumaan herkkupöydän ääreen.

Jatkuu

Työaika loppui vihdoin viimein, viimeinen tunti oli tuntunut ikuisuudelta. Leimasin kellokortin ja pistelin kiireen vilkkaan Nysse pysäkille. Nyssessä viimeistelin ostoslistaa, millä hurmata naisen kuin naisen. Näin helposti sitä tulee ajateltua suuria pikku hurmiossa. Tarvitsisiko käydä pitkäripaisessa ostamassa jotain makeaa likööriä tai mitä ihmettä kahvittelun jälkeen oikein tarjoaisin?

Isolla kirkolla poikkesin ensin Stockmannin kondiittori mestarien herkku osastolle ja sitten pitkän harkinnan eli vähän alle minuutin jälkeen suunnistin pitkäripaiseen hakemaan, jotain sellaista mistä tytöt mahdollisesti tykkäävät. Jätin kuitenkin hetkeksi Kossun pois laskuista, sillä sen tarjoaminen saatettaisiin tulkita väärin. Toisaalta mistä sitä ikinä kenenkään viini, likööri tai viina makua arvaisi, joten niiden lisäksi ostin myös kossua varmuuden vuoksi. Ei vara venettä kaada tuumiskelin ja ainahan voin siemailla sen itse suruuni tai muuten vain, jos homma ei luonnaa toivotulla tavalla.

Raahasin kilisevän ja leipomoherkkuja pursuavat kassit kotiin. Kassien purun jälkeen huomasin, ettei minulla ollut yhtään kynttilää, mutta toisaalta ei ollut kynttilänjalkaa. Tunnelmallinen ja romanttinen kynttilä kahvittelu oli siis poissa laskuista. Sitten tuli mieleen kukat. En ollut niitäkään ostanut, mutta eipä ollut vaasiakaan, joten vähän puolivalmiiksi tämä nyt jää, tuumiskelin haikeana. Harmi. Onneksi olin aikoinaan hommannut käytetyn levarin ja muutamia levyjä, missä Ola ja muut tangon taitajat pistivät parastaan.

Katselin arvioivasti hieman nuhraantunutta poikamies kämppääni. Ei hyvältä näyttänyt ja painelin hakemaan komerosta imurin. Ensin kuitenkin matto pihalle ja tuuletusta, pölyjen pyyhintää, imurointia ym. mitä siivoukseen kuuluu. Pikku kämppäni oli tunnissa niin moitteettomassa kunnossa, että olisin läpäissyt Intin alikessujen tupatarkastuksen ja saanut iltaloman. Kaikki alkoi olla valmista iltaa varten. Pöytä oli katettu ja kaikki valmiina, vain illan tähti puuttui. Siinä hermoillessa ja odotellessa, funtsin, että käyköön tämä ilta siitä kuutamo ajelusta mistä alussa haaveilin.

jatkuu