Uusi rakkaus tuli ihan puskista
sunnuntai 10 heinäkuu 2022
“– Älkää ottako itseänne liian vakavasti, kuten Julia kirjassa, hän vinkkaa ja jatkaa:
– Olkaa avoimia, koska ihania asioita voi tapahtua teillekin, niin kuin minullekin tapahtui.”
Kaunotar ja kulkuri
Koditon ja näyttelijä
Rakkautta ensi silmäyksellä
Emmy Abrahamsonin ja Vic Koculan rakkaustarina on niin koskettava, että sai ihan vedet silmiin. Ja vielä romanttinen tositarina. Eli nenäliinoja, suklaata ja makeita mansikoita valmiiksi käden ulottuville;)
Ruotsalais-puolalainen Emmy Abrahamson oli 30-vuotias sinkku, hän oli työskennellyt näyttelijänä ja opetti kielikoulussa englantia Wienissä. Hänellä oli paljon ystäviä ja elämä näytti olevan kaikin puolin kunnossa. 2006 Emmy Abrahamson hän lähti Amsterdamiin 10 päivän keikalle.
Eräänä sunnuntai-iltana hän istui penkillä Vondelparkin puistossa Amsterdamin keskustassa, odottaen ystävää.
Kanadalainen Vic Kocula näki kauniin Emmyn istuvan puistossa ja ei voinut olla menemättä juttelemaan hänen kanssaan. Muina miehinä hän kysyi, mitä kello on. Vaikka kello oli aivan heidän nenänsä edessä. ! Tämäkin aloite toimii, kunhan vain jompikumpi sen ensin tekee.
Miehen ulkonäön perusteella Emmy ajatteli, että hän on koditon. Miehellä oli mukanaan outo salkku. Emmy ihastuin mieheen: hän oli isokokoinen, tummahiuksinen mies, jolla oli isoimmat ruskeat silmät, jotka Emmy oli koskaan nähnyt. Vetovoima oli molemminpuolista, Emmy ja Vic tunsivat sen molemmat. Kaiken kukkuraksi, tämä koditon mies sai hänet nauramaan, vaikka he jutustelivat vain 10 minuuttia.
“Sama penkki, lauantaina, kello 3.” Ja Vic lähti kävelemään pois. Emmy jäi monttu auki ihmettelemään, että onpas miehellä itsevarmuutta. Hän olisi esitellyt vielä kotipuskansa ja oli ylpeä sen hetkisestä kodistaan.
Emmy ei saanut Viciä pois mielestään. Vicin kohtaaminen sai Emmyn miettimään, miten koditon Vic oli onnellinen ja hän ei, vaikka hänellä oli kaikkea. Paitsi rakkautta. Hän näki Vicin ihmisenä, ilman että hänellä oli mainetta, rahaa tai komeaa autoa. Saati kenkiä.
Seuraava lauantaina Emmy istui samalla penkillä, 20 minuuttia odottaen Viciä, kunnes hän saapuikin myöhässä. He viettivät 6 tuntia yhdessä kävellen Amsterdamissa ja nauttien yhdessä piknikistä. Vic kertoi, että hän oli syntynyt Puolassa ja asui Kanadassa. Hän oli tullut reissaamaan Eurooppaan, kalliit hinnat olivat yllättäneet hänet ja matkakassa oli käynyt vähiin. Joten hän nukkui kadulla puiston puskien suojassa.
Vic oli hauskin, onnellisin ja optimistisin henkilö, jonka Emmy oli koskaan tavannut elämässään.
Emmyn oli aika palata takaisin Wieniin ja hän huomasi rakastuneensa Viciin. He kaksi olivat niin erilaisia, siinä taitaa olla heidän toimivan suhteen rikkaus: erilainen maailmankuva, koulutus, tausta, toinen joi paljon olutta ja nukkui puskissa.
Emmy antoi Vicille kuitenkin numeronsa. Tosin Vesillä ei ollut puhelinta eikä osoitetta, miten hän ottaisi häneen yhteyttä? Miten he voisivat tavata uudelleen?
3 viikkoa myöhemmin, maanantaiaamuna, Vic soitti Emmylle ja kertoi olevansa Wienissä. Hän oli säästänyt rahaa ja tullut Emmyn perässä Itävaltaan. Hän muutti Emmyn kanssa yhteen ja 2 vuotta myöhemmin he menivät naimisiin.
Heidän tiensä ei ollut helpoin: Vic oli koditon alkoholisti, joka omasta halustaan lopetti juomisen.
Emmy kannusti Viciä opiskelemaan ja nykyään hän työskentelee insinöörinä. Onnellinen perhe asuu pienessä kylässä Ruotsissa kaksosten kanssa. Emmy kirjoittaa lastenkirjoja ja hän julkaisi heidän rakkaustarinansa, josta tehdään myös elokuva.
“Vicin myötä Emmy ymmärsi, että jos toivoo itselleen kumppania, tärkein asia on unohtaa deittikumppanille asettamansa vaatimukset ja tutustua kaikenlaisiin ihmisiin avoimin mielin ja tuomitsematta. Monella on kirkkaana mielessään kuva siitä, millainen ihannekumppani on, vaikka todellisuudessa kumppanin sopivuus ei juuri riipu ulkonäöstä, työpaikasta tai harrastuksista.”
Vielä kaikkien vuosien jälkeen Vic saa Emmyn nauramaan kuten ensitapaamisella puiston penkillä.
Lähteet:
Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista,
Gummerus, 2022
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008751050.html
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuinka-rakastua-mieheen-joka-tulee-puskista/
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ruotsalainen-emmy-tapasi-kodittoman-miehen-puistossa-ja-rakastui-paljastaa-16-vuotta-kestaneen-suhteen-salaisuuden/8397018#gs.5x63ry
Lähettäjä Toimitus - 2345 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu