Legenda
sunnuntai 29 toukokuu 2022
Milloin olitkaan viimeksi risteilyllä?
Piipahditko Tallinnassa vai käväisitkö Tukholmassa? Visbyssä?
Ahvenanmaallakin on paljon nähtävää. Kuten myös Päijänteellä ja Saimaalla.
Vielä ehtii Eino Grönin keikoille Viking Gracelle, jotka ovat tänään sunnuntaina 29.5. 2022 ja maanantaina.
Onkohan last minute-paikkoja tarjolla?
Minusta on kiehtovaa lukea, millainen lapsuus ja nuoruus Eino Grönillä oli. Ja katsella valokuvia. Eino Grön on reposaarelaisesta työläisperheestä. Hän on kaksonen, isosisko Marita syntyi aiemmin, 4 tuntia ennen Einoa. Hänen Salli-äitinsä työskenteli lastaajana satamassa, hän oli hyvä uimari. Lauri-isä palveli kauppalaivassa, 1939 hän sairastui malariaan ja hänen piti jäädä New Orleansiin sairaalaan, Suomeen hän palasi 1940.
Hänen äitinsä lauloi kuorossa ja isä soitti viulua ja mandoliinia. Eino Grön lauloi jo lapsena sunnuntaisin kirkossa Reposaaressa ja kaikissa mahdollisissa juhlissa. Hänelle on suotu laulamisen lahja. Hän harkitsi myös kanttorin uraa. Eino Grön on laulanut vuodesta 1957 ja vieläkin hän käy keikoilla. Ja hänellä on yhä hyvä ääni. Hyvät yöunet ovat kuulemma hienon äänen salaisuus, 9 tunnin yöunien jälkeen laulu sujuu kuin tanssi.
Urheilukin veti puoleensa. Hän oli vahva ja menestyikin hyvin poikapaineissa voittaen monia palkintolusikoita. Eino Grön kilpaili myös nuorten SM-sarjassa. Poika, joka tykkäsi painia, golfaa, pelaa tennistä, käy kuntosalilla ja sauvakävelee.
Onko sinulla omaa Eino Grönin tulkitsemaa lempikappaletta?
Liian paljon rahaa, Kenties, kenties, Illan viimeinen tango, Carina, Kohtalon tango, Valkovuokot, Seinillä on korvat, Sä kuulut päivään jokaiseen.
Tangojen lisäksi hän on laulanut niin iskelmiä, kansanmusiikkia, hengellistä musiikkia, argentiinalaista tangoa, jazzia, räppiä Pyhimyksen kanssa Emma Gaalassa 2021. Konserttikiertue Konsta Jylhän kanssa oli suuri yleisömenestys. Konsertti yleensä päättyi yhteiseen tulkintaan Jylhän Vaienneesta viulusta.
Eino Grön näyttää olevan avoin ja utelias ihminen. Katsotaanpas, mitä löytyy nurkan takaa. Nuuskitaan uusia tuulia. Niin voi uusia ovia avautua elämässä.
Jazzista puheen ollen, Traktorijatzit ovat heinäkuussa, Viitasaarella ja Suovanlahdella. Takaisin Eino Gröniin, ettei mopo ihan karkaa käsistä.
Paluun Eino Grön teki Syksyn sävelessä 1997, jonka hän voitti laululla Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa.
Sappeen kesäteatterissa Pälkäneellä esitetään Tango d’Amore-musikaali Eino Grönin värikkäästä elämästä. Nostalgiaa, musiikkia ja Eino Grön on mukana jokaisessa näytöksessä.
Onko Eino Grön Olavi Virran perintöprinssi? Itse Olavi Virta nimesi hänet
manttelinperijäksi.
“Kun Olavi Virta otti vastaan elämänsä ensimmäisen kultalevyn vuonna 1972, yksi toimittajista puki pohdintansa kysymyksen muotoon:
Olavi Virta, vanavedessänne tulee aina uusia ja uusia laulajia, kuka mahtaa olla teidän manttelinperijänne?
Olavi Virran vastaus oli: – Hän on Eino Grön.”
Lähteet:
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1071#!
https://www.tanssiin.fi/artistit/miestahdet/eino-gron/
https://www.vikingline.fi/valitse-matka/laivat/ms-viking-grace/artistihaku/artistihaku/?aid=767&ay=2018&am=4
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/07/27/eino-gronin-tangotulkintoja
https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201705112200132143
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/200809228215112
https://youtu.be/s4UB4nWUDpY
https://www.palkane.fi/tapahtumat/tapahtuma?event=27610185887383739
https://www.suomenkesateatteri.fi/yhteistyo/
https://bin.yhdistysavain.fi/1584340/UF6HQ3B7sm3hRYEUjxIt0WuIb0/Tango%20esite%20nettiversio.pdf
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/miten-minusta-tuli-mina-eino-gron
https://www.traktorijatzit.fi/festivaali
https://www.revontuli.fi/fi/golf/kehuttua-ja-koettua/
https://www.tanssiin.fi/elavat-legendat-yhdessa-markus-allan-ja-eino-gron-nousevat-lavalle-rnon-kanssa/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/31/syntymapaivasankari-eino-gronin-tumman-lauluaanen-salaisuus-on-hyva-youni
https://areena.yle.fi/audio/1-4652148
https://www.rikuniemiorchestra.fi/etusivu/
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/38653cb0-b28c-4cb6-b46a-ff228b7cf171
Lähettäjä Toimitus - 3472 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Seurustelu ennen ja nyt
Aika kiitää ja me sen mukana, vaikka kuinka yrittäisi jarrutella, niin silti vanhenemme melkoisella vauhdilla. Siksi on hyvä pysähtyä muistelemaan aikoja, jolloin aikaa tuntui olevan edessä päin, vaikka muille jakaa.
Voi niitä, nuoruuden kultaisia aikoja, kun ei vielä päässyt aikuisten rientoihin, maistamaan nuoren mielestä oikeaa elämää. Silloin ikärasismi rasitti menevää mieltä. Ravintolat ja tanssit ennen rippikoulua olivat saavuttamattomia unelmia. Tuntui, että aika matelee kuin höyryjuna, joka pysähtelee pysäkiltä toiselle kuin olisivat hiilet loppuneet tulipesästä. Aika tuo aineeton elementti ei vain rientänyt, vaikka nuoren mieli tahtoi jo aikuisten maailmaan, missä kaikki tuntui olevan sallittua.
Vanhaan hyvään aikaan, kun olin vielä nuori ja komea, mutta nyt enää komea näin kai voisi pikku vitsinä tai omahyväisesti sanoa. Ainakin tuntuu siltä, kun muistelen sen aikaista seurustelu vilkkautta. Kyllä silloin nuorempana oli vientiä, melkoista kiitoa naisten kanssa ja myös vaarallisia suhteita sekä tilanteita. Ne vaarat aiheutuivat mustasukkaisista kavereista, jotka katsoivat omistavansa naisen, jonka kanssa tanssin. Kyllä lievä mustasukkaisuus on hyväksyttävää, mutta toisen omistaminen ei. Eihän se mukavalta tunnu, kun joku on liiallisesti kiinnostunut toisen kumppanista ja yrittää virittää silmäpeliä, vaikka toinen istuu vieressä. Pelkkä naisen tanssittaminen ei mielestäni, ole syy mustasukkaisuuteen. No, jos toinen on mennäkseen, niin kyllä hän menee, ei siinä itku auta. Parempi oli, kun meni, sillä toisen pettäminen, on katalaa touhua.
jatkuu
Ennen vanhaan
Ennen vanhaan kuten niin usein painokkaasti lausutaan, oli kaikki paremmin. Kyllä oli ainakin mitä seurusteluun vastakkaisen sukupuolen suhteen tulee, niin nuoruus oli minulle ja käsittääkseni monille muille kiireistä teerenpeli aikaa. Nyt vanhemmiten onkin hiljaista.
Muusta nykyisin muka paremmasta elämästä en oikeastaan tiedä. Silloin ennen hyvään vanhaan aikaan oli töitä kaikille toisin kuin nyt, eikä ketään jätetty. Luontoa ei oltu, vielä pilattu ja sitä riitti. Talvet olivat talvia ja kesät kesiä, helleaaltoja tuskin nimeksikään Euroopassa. Talvet ovat nykyään pelkkää harmaata syksyä. Olemme pilaamassa ainutlaatuisen asuinpaikkamme tässä kaikkeudessa. Täytyy muistaa, ettemme pääse tältä avaruudessa kiitävästä kivi pallerosta nimeltään Maa, jota peittää ohuen ohut ilmakupla, millekään muulle planeetalle pakoon pilaamaan sitäkin. Meidän ei tarvitse pelätä inhoja avaruudesta tulevia sotaisia muukalaisia, jotka tuhoaisivat planeettamme, koska teemme sen vapaaehtoisesti ihan itse.
No, nykyisin tekniikka on mennyt jättiaskelin eteenpäin ja kaikilla älypuhelimet hip hei, tätä riemua ja lystiä, kun päivityksiä tulee solkenaan. Entä sitten ne kaikenlaiset applikaatiot, joita riittää joka lähtöön, ne vasta lystejä ovat. Jopa hammasharjan käytölle on oma sovellus.
Tuntuu kuin älypuhelimen, tekoälyn ja chattien kanssa on kivampi seukata heti aamusta yömyöhään kuin oikean ihmisen kanssa. Tekniset vempaimet kehittyvät, niin ettei tämmöinen hidas hämäläis ukko tahdo perässä pysyä. Entä me? Pohjimmiltaan ihminen ei ole kehittynyt yhtään viisaammaksi. Ahneus ja sotaisuus jatkavat voittokulkuaan. Jotenkin kaikki muukin planeetalla tuntuu olevan jotenkin vinksallaan, Luotan kuitenkin, siihen että näin viime hetkillä viisastumme sen verran ja pystymme vielä pysäyttämään tämän hullunmyllyn. Vai olemmeko polkaisseet sellaisen oravanpyörän pyörimään, mitä ei saa enää pysähtymään? Ellemme siihen kykene niin sitä niitämme mitä kylvimme ja aikamme on ohi planeetan valtiaina. Pallomme valtiaiden paikan ottavat planeettamme ilmastonmuutosta ja luonto katoa kestävämmät lajit kuten esimerkiksi torakat, muurahaiset, punkit ja rotat ym. sitkeät otukset.
Seurustelun saralla kohdallani onkin tapahtunut jyrkkä taantuma, seurustelu lama on kolkuttanut sähköpostissa. Kyllä luulisi tällä iällä löytyvän kumppani, jos ei ihan sitä prinsessaa, niin kelpo ihminen ainakin. Mutta varteen otettavilla immeisillä on, jos jonkinlaista estettä ja syytä, ettei seukkaaminen ota onnistuakseen. Epäilen, että älypuhelin ja muut uudet tekoäly sovellukset ovat syrjäyttäneet vanhanaikaisen seurustelu kulttuurin?
Muistot
Muisti tuppaa heikentyä, kun ikää karttuu. Huomasin sen ikävän tosiasian, kun en muistanut millään ensi suudelmaa, vaikka sanotaan, että kyllä vanhat asiat muistaa paremmin kuin uudet. Niinhän sitä luulisi, mutta että näinkin tärkeä asia, joillekin jopa maata kaatava muisto katoaa elämän historian aamuhämärästä noin vain. Se on katastrofi, ettei muista ketä suuteli ensi kertaa. Voiko sitä mennä hautaankaan hyvillä mielin ja levollisesti, jos ei tuota muista?
Seuraavaksi aloin selata ilmeisesti jo horjuvan muistipankkini seurustelu osastoa. Ei taaskaan tullut mieleen kenestä naapurin likasta tykkäsin tsi suutelin ensimmäisenä. Kuusivuotiaana, jolloin aloin tykkäämään tytöistä toisin kuin poika kaverini, jotka inhosivat likkoja. Naapurustossa oli ikäisiäni likkoja pilvin pimein, sillä 50-luvulla oli vielä suurperheitä, toisin kuin tänään lukuun ottamatta joitain käsittääkseni uskonnollisia alueita, missä suurperheet ovat vielä voimissaan.
Kaiholla muistelin kuusivuotis aikoja, silloin oli valinnan varaa, koska olin jostain kumman syystä suosittu likkojen keskuudessa. Minut haluttiin aina likkojen leikkeihin. Pyörittämään narua, kuurupiiloon etsijäksi tai piirtämään ruutuja kovaan sorakatuun, koska heidän mielestään olin vahva ja pystyin raapustamaan isolla naulalla syvemmät rajat ruutuihin kuin heikot tytöt. Niinpä raadoin niska limassa ja otsa hiessä narun toisessa päässä jonkun isomman likan kanssa tai raaputin ruutuja tien pintaan. Sitten- yksi koululaistyttö keksi liidun, jolla sai lipeällä kyllästettyyn soratiehen piirrettyä ruudut kätevämmin. Enkä saanut enää sen jälkeen ylpeillä pätevänä hyppy ruutujen kaivertajana.
Siihen aikaan ei ollut juurikaan autoja kotinurkkien teillä huristelemassa, joten kadut, isommat pihat ja lukuisat rakentamattomat alueet olivat lapsien leikkipaikkoja. Taisivat likat hyväksi käyttää hyvä sydämisyyttäni ja alttiutta kehuille ”kyllä olet vahva jne” hyväkseen. Näin varhain likat jo pyörittivät poikalasta kuin litran mittaa. Siinä suhteessa tytöt olivat ilmeisesti sen ikäisinä meitä kloppeja fiksumpia ja sitä he suurimmaksi osaksi luultavasti, ovat valitettavasti tai onneksi vieläkin?
Ensi suukkoa huulille tai edes hipaisua poskelle en vain saanut kirvelläkään päähäni. Kyllä harmittaa, etten pitänyt päiväkirjaa sen jälkeen, kun opin kirjoittamaan, silloin olisin vielä muistanut tämän äärettömän tärkeän asian ja nyt voisin sieltä ”paksusta tyttökalenteristani” tsekata suukot ja kaiken muun kivan mitä likkojen kanssa on kahden tehty.