Rakkautta lavalla

Istun läppärin edessä sormi näppäimistön yllä pää tyhjää täynnä, kun pitäisi kirjoittaa blogi, joka sivuaa deittailua. Todellakin pidän vain yhtä sormea valmiina rajuun äksöniin eli vikkelään toimintaan näppäimistöllä. Olen kyllä kuullut kymmensormijärjestelmästä ja kokeillut, mutta sormet sekosivat ja näytölle tulvi omituista tekstiä. Siinä touhussa aivot ja sormet eivät toimineet sulavasti yhteen. Niinpä luotan vain tähän oikean käden etusormeen, joka vuoren varmasti erehtymättä milloinkaan, löytää aina oikean kirjaimen näppäimistöltä.

Deittailu rintamalla on vissiin jonkinlainen luppoaika. Ikään kuin odottava tunnelma ainakin itsellä. En tiedä teistä muista. Teillä muilla saattaa olla hyvinkin vilkasta ja kiihkeää toimintaa. Syynä lienee ihmisten kesä kiireet matkailu, marjastus, sienestys tai mikä kenelläkin on sitä kesä toimintaa. Kesä, kun on meillä yhtä lyhyt kuin se kuuluisa mies muisti. Eipä siinä harrastusten lomassa ehdi miettiä deittailua, joka haittaisi mielekästä harrastustoimintaa. Eipä siihen väliin halua ketään pomottamaan tai arvostelemaan omia kivoja askareita. Hyväksyvä ja arvostava kehu on silti aina toivottavaa ja paikallaan.

Toisaalta voi se olla niinkin, etten ole tarpeeksi kiinnostava. Mietin myös sitä, että olenko tullut valikoivaksi tai peräti nirsoksi. Kaikenlaista sitä mieleen tuleekin. Ettenkö olisi muka kiinnostava tai nirso. Mistä pirusta semmoinen ajatus päähän nyt putkahti, näin nostatan itsetuntoni huippulukemiin.

Eipä siinä mitään, kyllä tämä elämä yksinkin sujuu. Lopulta ihminen on kuitenkin aina yksin ajatuksineen ja itse saa teoistaan vastata. Tosin mielellään sitä joskus juttelisi kumppanille, eikä ainoastaan kukkasille tai pyykkikorille. Sellainen olisi mieluisa kumppani, joka kömpisi viekkuun hyvän yön suukkoja antamaan ja jäisi siihen loppu yöksi tuhisemaan. Tämä skenaario olisi näillä loppumetreillä kaiken huippu. Nämä ovat tietysti toiveunia, mutta siitä huolimatta, toivo elää. Silloin voisi levollisin mielin odotella sitä viikate henkilöä, joka meidät kaikki lopulta niittää. Siksi viikate henkilö, kun ei ole varmuutta kumpaa sukupuolta hän edustaa. Minun toiveeni on, että hän on kaunis nainen, jolla on teräväksi hiottu viikate, mikä niittää tuskattomasti ja päättää väistämättömän.

Tulin oikeastaan katsomaan, että mikä hässäkkä täällä oli, kun miehiä oli pesutuvan oven takana läjäpäin, mennessäni roskia viemään. Meinaan, kun minun vuoroni on heti sinun perääsi. Joo tosiaan sähkölukko ei toiminut ja yritettiin joukkovoimalla avata ovea, jokainen koitti avaimellaan tuloksetta. Soitin sitten huoltoon ja huollon mies kävi teippaamassa lukon niin, että ovea voi käyttää. Nyt olen aika paljon myöhässä, mutta eiköhän tässä keritä pyykit pesemään ja kuivaushuoneessa kuivattaa. Vai mitä tuumaat? Toki, ei minullakaan ole kuin yksi koneellinen, eikä meidän jälkeen tule ketään.

Hei, sun varpaastasi tulee verta ja sandaalisi on veressä. Totta tosiaan isovarpaasta oli vuotanut pari tippaa verta lattialle ja sandaaleihin. Hätäpäissäni potkaisin konetta, kun en saanut sitä toimimaan, tunnustin nolona. Se osui vissiin johonkin terävään kulmaan. Sehän täytyy tohtoroida. Pelastava enkelini otti ohjat, sanoen nyt mennään meille ja puhdistetaan varvas ja pipin päälle laitetaan laastari. Ei siinä mikään auttanut, kun haavoittunutta vietiin sidonta paikalle. Sidonta homma kävi tottuneesti ja hellästi. Sinulta tuo tohtorointi käy tottuneesti. Minulla on kolme villiä poikaa, joiden kolhuja ja haavoja joutui aikanaan paikkaamaan yhtenään.

Istuttiin siinä hetki hiljaa ja katseltiin toisiamme. Ellei sinulla ole mihinkään kiirus, niin minäpä kiehautan kahveet. No sehän sopii, mutta oikeastaan minun ne pitäisi tarjota kiitokseksi tohtoroinnista. Mitä turhia. Juodaan sumpit ja tutustutaan toisiimme. Tästä eteenpäin en kerro mitä tapahtui, mutta jokainen voi laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ei mielellään sitä likaista.

Eipä pyykkipäivä alkuhankaluuksien jälkeen, olisi paremmin voinut päättyä.

Soitin taas uudelleen ennen syömään alkamista huoltoon, en siis siihen sossuun. Ihme tapahtui ja huoltohenkilö vastasi ja selitin asiani. Ei voi mitään ne sähkölukot ovat jonkun kaapin takana eikä sinne ole hänellä mitään asiaa. Asia vilpitön siis pyykkipäivä siirtyy tuumin.

Olin juuri nostamassa eilistä lämmitettyä lihapullaa suuhuni, kun kännykkä soi. Onhan pyykkituvan ovi auki, kuului huoltomiehen hieman moittiva ääni. Äkkiäpä tulit. Joo, olin juuri tuossa viereisessä yhtiössä ja tulin katsomaan. Eipä ollut äsken, vaikka yritimme avata sitä neljän miehen voimin. No täältä tullaan pyykin kanssa, odota siellä. Ruokailu sai jäädä toiseen kertaan, sillä pyykki oli tärkeämpi kuin nälän torjunta. Onneksi en ollut purkanut kassia.

Pulskan puoleinen huoltomies teippaili sähkölukon kohtaan teippi kerroksen, jotta ovi pysyisi auki. Tätä on ennenkin tehty, kun tekniikka on sakannut. Selvä pyy. Kokeilin vielä, että ovi pysyi todellakin auki. Olisi ollut ikävä jäädä pyykkitupaan vangiksi.

Homma pelitti hyvin, joten pääsin vihdoin itse asiaan. Avasin vesihanat, käänsin kytkimet ON-asentoon ja sujautin kolikon automaattiin. Laitoin pyykit isoon koneeseen ja annostelin pesuaineen ohjeen mukaan oikeaan lokeroon. Sitten tuli tenkkapoo: en saanut valittua pesuohjelmaa, eikä mikään tuntunut toimivan. Vääntelin ja kääntelin epätoivoisesti jokaista nappia ja kytkintä, mutta kone pysyi mykkänä. Hermot alkoivat kiristyä, ja hiki nousi otsalle sekä kainaloihin. Potkaisin viatonta konetta kylkeen ja sekös sattui isovarpaaseen kipeesti. Juuri kun itsehillintäni oli lopullisesti pettämäisillään, sisään astui pelastava enkeli. Hurmaavan näköinen nainen huomasi hätäni ja kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään: Eikö kone toimi? Vastasin, ettei toimi, ja että murheita oli riittänyt muutenkin, sillä aamulla en ollut saanut edes ovea auki. Katsotaanpa ensin sitä konetta, hän sanoi. Ai ai, tuon kytkimen pitää olla tässä asennossa. Noin — nyt voit valita ohjelman. Siinä oli selittelyn makua, kun virkoin, että tulee käytyä niin harvoin, etten muistanut enää juuri tuon kytkimen asentoa.

jatkuu