3 tarinaa rakkaudesta: koronaromanssi ja 2 salamarakkautta
lauantai 5 helmikuu 2022
Pitkästä aikaan kolme niin romanttista ja koskettavaa tositarinaa.
Tiedätkös, kuka hän on?
Mies, joka ajoi 20 tuntia nähdäkseen rakkaansa ensimmäistä kertaa.
Mies, joka ei inissyt, että matka on liian pitkä, vaan antoi palaa.
Olitko koukuissa Dallasiin?
Dallasista tuttu “Bobby”, Patrick Duffy ja Matlockin Linda Purl rakastuivat netissä.
4 kuukauden ajan he puhuivat joka päivä, pari kolme tuntia päivässä. Videopuheluita. Siinä oppii tuntemaan toisen, aivan kuin olisi ollut treffeillä, kun juttelee useamman kerran. Siinä huomaa myös, onko ihan oikeasti jotain yhteistä toisen kanssa, tuleeko juttuun, löytyykö aiheita… teeskenteleekö toinen vai onko hän oma itsensä. Aivan kuin treffeillä on piiiitkä hiljaisuus, kun ei keksi puhuttavaa. Tai jos toinen on kiinnostunut enemmän älypuhelimestaan kuin treffikumppanista.
Korona rajoituksia purettiin ja Duffy ja Purl halusivat nähdä viimein toisensa. Ensimmäiseksi Duffy kysäisi herrasmiehenä, saisiko hän suudella Purlia kaikkien pitkien kuukausien jälkeen. Siitä lähtien he ovat olleet yhdessä kuin paita ja peppu.
Rakkaus yllättää. Tulee ihan puskista. Duffyn ensimmäinen vaimo Carlyn Rosser menehtyi syöpään 2017. 22-vuotiaana Duffy oli ihastunut 32-vuotiaaseen balettitanssijaan, joka oli kaunein nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Purl on ollut sitä vastoin naimisissa jo peräti 4 kertaa. Viides kerta toden sanoo. Rakkaus on lahja ja sen onnen sekä ilon suo myös tälle parille.
Kun savolainen ja pohjalainen rakastuivat toisiinsa…
rakkaus roihahtikin kuin tuli.
Oliko kohtalolla sormensa pelissä?
Jorma Hynninen ja Johanna Tuomi. Molemmat oopperalaulajia. Jorma Hynnisen vaimo oli kuollut ja Hynninen oli vähitellen tottunut uuteen elämänvaiheeseen.
“Juuri kun Jorma Hynninen oli tullut sinuiksi poikamiespäiviensä kanssa, tapahtui jotain yllättävää. Hän kuuli radiosta tutun äänen 30 vuoden takaa. Jorman kollega, sopraano Johanna Tuomi oli vieraana Yleisradion Näistä levyistä en luovu -ohjelmassa, jonka juonsi toimittaja Anu Jaantila. Yksi Johannan ohjelmaan valitsemista kappaleista oli Jorman laulama aaria Vedrò, mentr’io sospiro oopperasta Figaron häät.
Ohjelman kuullut Jorma otti Johannaan yhteyttä. Molemmat ovat sitä mieltä, että kyseessä oli johdatus.
”Ihmettelin, kun varapuhelimeni soi työpöytäni laatikossa. Jostain syystä puhelin, jota en koskaan pitänyt päällä, kilahti. Soittaja oli Jorma.””
Ensimmäisillä treffeillä Hynninen ja Tuomi tapasivat Kalastajatorpan rantakahvilassa, Helsingissä huhtikuussa 2018. Vain tunnin rupattelun jälkeen (mieti sitä) Jorma Hynninen otti Johanna Tuomea kädestä ja kysyi muina miehinä: ”Sanoin, että eiköhän meidän kannattaisi jatkaa elämää yhdessä. Johanna oli kanssani samaa mieltä.”
Aika nopeasti Johanna Tuomi muutti Jorma Hynnisen entisöimään kansakouluun Leppävirralle. Kahden kuukauden kuluttua ensitapaamisesta he menivät jo naimisiin.
Heidän kuvansa häistä on mahtava.
Näin suudellaan oikein kunnolla.
Aimo muiskaus latauksella, koko sydämestä.
Musiikki, liikunta ja yhteinen arki yhdistävät Hynnistä ja Tuomea. Sekä että antaa rakkaudella mahdollisuuden ja uskaltaa heittäytyä.
Jenni ja Tumppi - kaikki alkoi salamarakkaudesta.
Vaikka Jennin kaveri sanoikin ensikohtaamisella “Suksi kuuseen” Tumpille mikkeliläisessä yökerhossa 2003. Pari viikkoa ensitapaamisesta Jenni ja Tumppi suuntasivat jo yhdessä lomalle Kanariansaarille. Tumppi kertoi sairastavansa sokeritautia. Jenni oli vasta 22-vuotias, kun hän alkoi Tumpin omaishoitajaksi. 5 vuoden ajan Tumppi tarvitsi dialyysiä kotona, myös häiden jälkeen. Jenni kosi romanttisesti Tumppia karkauspäivänä 2008 ja seuraavana vuonna he menivät keväällä naimisiin. Hyviäkin jaksoja oli, kun Tumppi sai uuden munuaisen ja he pystyivät elämään melkein normaalia elämään. Pari matkusti myös häämatkalle Floridaan.
Myöhemmin Tumppi sai aivoinfarktin 2014, puheen ja kävelyn kanssa oli ongelmia. Molemmat jalat amputoitiin. Jenni sanoo suoraan, kuinka onnekkaita he kuitenkin olivat.
Jenni mursi nilkkansa 2020, jalkaan laitettiin kipsi ja Tumppi sai paikan terveyskeskuksesta.
“"Tumppi menehtyi huhtikuussa ja minulla alkoi siis uusi ja erilainen elämä yksin”, Jenni kirjoittaa.
Päätämme soitella. Jenni kertoo kevään olleen kova. Huhtikuun loppupuolella Tumppi sai sydänkohtauksen ja joutui taas sairaalaan.
– Lääkäri sanoi, että hän elää kahdesta tunnista muutamaan päivään, mutta en saanut lupaa mennä katsomaan Tumppia koronan vuoksi. Syyksi kerrottiin, ettei virallista saattohoitopäätöstä ole tehty.
Tumppi päätettiin siirtää terveyskeskukseen, mutta Jenni halusi miehensä kotiin.
– Sanoin, että kotiin hän haluaa kuolla, ja niin Tumppi tuli kotiin kuolemaa edeltävänä päivänä, tiistaina. Hän oli todella pirteä ja oli sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea, Jenni kertoo. Keskiviikkona 22. huhtikuuta 2020 Tumppi nukkui pois kotonaan Kajaanissa.”
Lähteet:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/a29be9ff-9835-4c31-8a69-84132feb7322
https://www.is.fi/viihde/art-2000006036628.html
https://seura.fi/viihde/julkkikset/jorma-hynninen-johanna-tuomi-vihille-kun-salamarakkaus-yllatti/
https://yle.fi/uutiset/3-11587858
Lähettäjä Toimitus - 4664 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu
Muistojen raunioilla 7
Niinpä tässä sitä nyt oltiin pihalla kaikesta kuin lumiukko. Vaikka kaikki oli ollut mielestäni selvää. Nainen, jota olin pitänyt sinkkuna ja haaveiden kohteena, olikin luultua vanhempi. Hänellä oli jo lapsia ja naimisissa. Sitä paitsi hän näytti niin nuorelta ja kauniilta, ettei olisi millään uskonut. En ollut huomannut sormusta hänen nimettömässään, siis siksi olin erehtynyt totaalisesti. Mitenkä tästä nyt selvitään kunnialla. Mietin kuumeisesti eri keinoja, mutta päässä lamppu pysyi pimeänä, eikä kipinä syttynyt. No parasta kaataa kahvia ja istua pöytään. Kaikki hyvät suunnitelma viritykset valuivat kuin likavesi viemäriin.
Siinä sitä istuttiin ja tunnelma oli jotenkin jännittynyt. Onneksi pikku Pipsa laukaisi jännityksen. Mitäs naapurin setä tekee työkseen ja miks sulla on näin pieni asunto? Teen varastohommia ja eipä ole varaa isompaan kämppään. Toisaalta ei yksi ihminen oikein enempää tilaa tarvitse ja on vähemmän siivottavaa. Onkos teillä paljon tilaa? No ei oikeastaan juuri mahdutaan, Inkku totesi, mutta olisi tarkoitus muuttaa jonkun ajan kuluttua isompaan.
Istuttiin ja juotiin kahvia, Pipsa joi maitoa. Pulla herkut tekivät hyvin kauppansa. Juteltiin niitä näitä, mistä oltiin lähtöisin jne. Pipsa kyllästyi ja pyysi äidiltään luvan lähteä muitten sisarusten luo telkkaa katselemaan.
Näytit aika yllättyneeltä, kun tulin Pipan kanssa. Nyt on niin, että minä tulin yksin tänne laittamaan kotia kuntoon. Lapset tulivat nyt mummulasta ja mieheni tulee myöhemmin, kun ulkomaankomennus loppuu. Joo tosiaan, luulin, että olet sinkku ja paljon nuorempi. Olen ihan imarreltu tuosta. Olen 28 vuotta vanha kolmen lapsen äiti, joten tuntuu mukavalta, kun alta parikymppinen miehen alku on kiinnostunut.
Meitä alkoi naurattaa ja kysyin, kävisikö lasillinen viiniä. Mikä ettei, mutta et kai aio juottaa minua pöydän alle tai suunnitella jotain katalaa. Totta on, että ajattelin yrittää iskeä sinut ja saada sinusta tyttö ystävän. Haksahdin kyllä paljon ikäsi määrityksessä, tunnustan mokanneeni. Älä välitä sattuuhan sitä ja voidaanhan olla muuten hyviä naapuri tuttuja. Se olisi mukavaa. Ethän pahastu, jos kerron miehelleni. Hän on huumorimiehiä ja ymmärtää kyllä nuorta miestä. En pahastu, sanoin urheasti, vaikka mieli oli raunioina. No, sainhan sentään naisystävän.
Irmelin lähdettyä, kaivoin kossupullon kaapista ja annoin palaa pikku murheeseen. Hetken päästä nauroin ääneen. Kaikkea sitä sattuu ja oppia ikä kaikki. Nyt tuli kantapään kautta oppia.
Muistojen raunioilla 6
Pienen poikamies boxin siivous ei kauaa kestänyt. Oli sovittu kuudeksi ja aikaa oli vielä jäänyt runsaasti siivouksen jälkeen. Odottelu on yhtä helvettiä, kun minuutti tuntuu tunnilta. Kaikki odottamaan joutuneet tietävät, miten tuskastuttavaa, se on. Siinä vierasta odotellessa, tajusin etten tiennyt kiinnostuksen kohteesta oikeastaan yhtään mitään. Olin tavannut häntä vain sattumoisin kotokadulla ja pysäkillä, en edes nimeä ollut kysynyt.
Hänen ikäänsä en oikein osannut arvioida, oletin hänen olevan kuitenkin minua vanhempi, vaikka olin arvioinut hänen olevan korkeintaan parikymppinen eli minua pari vuotta vanhempi. Häkellyttävän kaunis hän mielestäni kuitenkin oli. En osannut silloin, enkä vieläkään arvioida naisen ikää. Hän lienee muuttanut maisemiin vasta vähän aikaa sitten, sillä en ollut nähnyt aiemmin näillä nurkilla.
Pyyhin pölyt, oioin mattoa, asettelin pöydän kattausta ja tarkistaessani levysoittimen levyn kuntoa jo vissiin kolmatta kertaa, kuului vihdoin ja viimein ovikellon pirinä tasan kello kuusi. Säikähdin ja meinasin pudottaa kahvi pannun, jota olin kiikuttamassa pöytään ja olin kompastua maton kulmaan. Pääsin ovelle ehjänä, sipaisin hiuksia ojennukseen ja avasin oveni. Sisään astui hän ja joku pieni tyttö. Olo tuntui puulla päähän lyödyltä. Tällaista en tosiaan ollut odottanut, vilkaisin vielä ovesta kadulle, odottaen, tulisiko kenties aviomies perässä. Ei näkynyt, joten suljin oven. Otin vieraiden päällysvaatteet ja asettelin ne naulakkoon kuin herrasmies konsanaan.
Terve! Ei kai haittaa, että otin tämän nuorimmaiseni tämän Pirjon eli Pipsan mukaan katsomaan naapurin setää? Minä olen Paatsaman Irmeli eli Inkku. Vanhempia muksuja ei naapurin setä kiinnostanut, kun tellusta tulee joku lasten ohjelma. Toinnuin hitaasti, mutta valehtelin nopeasti, ettei Pipsan mukana olo haittaa yhtään. Minä olen Petterssonin Pekka, kiva että pääsitte. Edelleen hieman päästä pyörällä, tästä yllättävästä käänteestä, pyysin heitä istumaan herkkupöydän ääreen.
Jatkuu