Rusinat pullasta

Istuttiin alkuiltaa kapakassa ja eräs liikuttuneessa tilassa oleva puolituttu kääntyi puoleeni ja kysyi. Tuli tässä mieleeni eka vaimoni ja samalla eka ero, haluatko kuulla? Onko pitkäkin stoori? Ei tässä varmaan kauaa mene. No, annas tulla, ei tässä mihinkään kiire ole, joten annahan tulla tarinaa synkkää, oletan? Tiedä sen synkkyydestä, mutta on siinä metkunsa.

Silloin oli 18 vuotta mittarissa ja tie auki taivasta myöten, funtsailin herätessäni vuokrakämpälläni aamulla, iltaisten kosteiden istujaisten jälkeen pikku kanuunassa. Ei krappis haitannut yhtään, kun kaikki täysi ikäisyyden riemu ja vapaus oli viimein otettavissa haltuun, niin sen muistan. Olin saanut duunipaikan timpurin oppiin raksalta ja tienasin mukavasti.

Päätin, että tänään kyllä kosin Mirkkua. Olin aikonut tehdä sen jo eilen kännipäissäni, kun istuttiin, juhlimassa synttäreitäni pikku joukkueella yhden Penan kämpillä. Ajattelin silloin, ettei ole fiksua hönö päissään kosia. Ei ollut tunnettu kovin kauaa, mutta silloin seisoi järki päässä ja ala päässä joku muu vekotin, se alapää varmaankin eniten.

Mirkkuhan suostui ja aloimme rakentaa tulevaisuutta. Tuota kerro nyt vain se lyhyempi versio, ei tässä jaksa kaikkia yksityiskohtia kuulla. Okei, sano engelsmanni. No hetken oli yhtä juhlaa. Sitten tuli arki ja murheet junou. Oli pari kesken menoa ja kaljaa kului lähibaarissa. Tajuttiin ettemme sopineet kovin hyvin yhteen. Sitten syntyi kuitenkin kuin ihmeen kaupalla poika. Mirkku sanoi, että asun täällä niin kauan, että poika on täysi-ikäinen, sillä poika tarttee isän ja äidin. Se jotenkin sopi silloin minullekin, vaikkei isoa rakkautta enää ollutkaan. Siinä eleltiin niin ja näin ilman isompia riitoja. No, sitten poika täytti 18 vuotta ja ajattelin, että josko tämä kuitenkin vielä luonnistuisi. Lähdin aamulla töihin ja palatessani, oli asunto koko lailla tyhjä. Tiskipöydällä oli lappu, jossa luki älä huutele perään. Mirkku teki minkä lupasi ja oli sen 18 vuotta kanssani.

No, että semmoinen tarina ei kovinkaan ylevä juttu. Mites olet pärjännyt tuon mielestäni tylyn tempun jälkeen? Oikeastaan ihan mukavasti, vaikka se alkuun rassasi paljonkin. Nyt on mukava suhde ja olen tavannut poikaakin silloin tällöin. Mirkusta en tiedä mitään, enkä ole pojalta kysyny. Otetaan moukku sille, ettet jäänyt murehtimaan. Niinpä,mitä sitä ny yhden Mirkun perään itkemään, olisi pitänyt alkaa.

Taas on se vuodenaika tulossa, kun hormonit alkavat hyrrätä, rinta paisuu jonkun uuden ja oudon odotuksen tunteesta. Rakkauden feromonit leviävät tuulen mukana kaikkialle luomakuntaan ja hellät tunteet täyttävät poven, tunkeutuen kovimmankin panssarin läpi. Ihmis- ja eläin maailmassa on lemmen rintamalla vilskettä ja vipinää. Ihmisten seuranhakupalvelut täyttyvät uusista jäsenistä, lähdetään yökerhoon tai lavatansseihin ym. paikkoihin mistä voi rakkaan löytää.

Linnuilla on monia tapoja ilmaista lempeä. Teeret ja metsot taistelevat, jopa verissä päin aukioilla naaraiden suosiosta. Pikku linnut visertävät lemmen lurituksillaan naaraat pyörryksiin ja suosiollisiksi pesäpuuhiin. Niillä, taiturimaisilla esityksillä jäävät sillanpäät ja muut ihmis artistit toiselle sijalle. Tosin se paremmuus riippuu kuulijasta. Rusakot rummuttelevat etukäpälillään rintoihin ja selvittelevät välejään nyrkkeillen keskenään, siltä se ainakin näyttää. Uros oravat mennä vipeltävät puiden runkoja ylös alas ajaen naaraita takaa.

Monta mysteeriä eri lajien parinmuodostukseen, on kirjoittajalle epäselvää. Majavat vissiin läimäyttelevät litteitä häntiään patolammen veteen, houkuttelevasti? Entä miten nuori riuska uros lude toimii, kumppanin saadakseen? Oli miten oli, niin rakkauden kevät on taas saapumassa ja tavoittaa toivottavasti mahdollisimman monta sydäntä.

Aurinko paistoi jo kevään lämpimästi, kun katselin mökkirannasta järvellä houkuttelevasti kimaltelevaa jäätä. Pakko päästä pilkille pilkkimään päivän ruokatarpeet, aattelin. Pilkki vehkeet kaira, pilkki ja palli pulkkaan. Sitten reippaasti tutulle karille. Jäällä oli hyvä keli, ei vettä eikä paljoa lunta Eka reikä ja pilkki avantoon. Heti nappasi tasapainoon, jonka oli valanut naapurin mies isä ukolle vanhaan tupakki holkkiin, joskus sata vuotta sitten. Se, olikin niitä harvoja perintö kalleuksia, joita oli isältä jäänyt. Mottinen ahven oli sopivan kokoinen ruokakala. Heti perään tuli toinen, vielä pari lisää niin päivän eväät ovat koossa.

Nautiskelin täysillä tyynestä, hiljaisesta ja aurinkoisesta talvikelistä. Yhtäkkiä kalakarin rauha särkyi ja viereen päristeli nainen moottorikelkalla ahkio perässä. Onko tullut mitään, hän kysyi? Meinasin sanoa pahasti rauhan särkijälle, mutta tarkemmin katsottuna hän oli oikein simpsakkaan näköinen, joten hillitsin itseni. Tyydyin, näyttämään, kahta jäälle kolkkamaani ahventa. Sopiiko liittyä seuraan, puhelimen maksu kartan mukaan tässä on karin tapainen, missä luulisi kalojen viihtyvän? Mikäs siinä ei tämä ole yksityiskari. Katselin, kun nainen otti minulle tuntemattomia varusteita ahkiostaan. Uteliaisuus heräsi, kun hän vetäisi kairan narusta jonkin moottorin käyntiin ja hups reikä oli tuossa tuokiossa valmis. Itseltä oli mennyt aikaa melko tovi vääntää käsin reikä 50 cm paksuun jäähän. Sitten hän otti kummallisen näköisen vehkeen esiin asettaen sen avannon viereen. Kuule mikä ihme tuo vekotin on. Se on kaikuluotain millä näkee kalat ja tässä on vielä käsintehdyt pilkit. Joo minullakin on yksi käsin tehty sata vuotta sitten. No jo on sinulla vempaimet. Näyttävät kalliilta paljonko noista olet pulittanut? Noo, onhan näihin mennyt ilman moottorikelkkaa ja ahkiota noin 2500 €. Kalaa tulee sitten varmaan aina. Ehei usein jää ilman.

Tuohon en osannut sanoa mitään, omat vehkeet olivat alle saturaisen ja koossa oli jo oikeastaan päivän eväs perkausta vaille, kiitos vanhan tasapainon. Kappas vielä tuli yksi mukavan kokoinen ahvena. Toivotin kireitä siimoja ja lähdin talsimaan vanha lasten pulkka perässä mökkiä kohti. Käännyin ja sanoi, että jos kiinnostaa niin tervetuloa tuonne rannassa näkyvälle mökille kahveelle, olisi meinaan kiva jutella noista uudenaikaisista vermeistä. Katsotaan, saatanpa poiketa?