Näkymättömät ja selviytyjät
sunnuntai 6 maaliskuu 2022
Antti Lempiäinen laittoi Kirkko ja kaupunki-lehteen lyhyimmän mahdollisen ilmoituksen:
“Etsin miestä, joka jakaa kokemuksensa yksinäisyydestä.”
Näin hän löysi helsinkiläisen Lassen, joka jakoi maailmansa Lempiäisen kanssa. Samalla hän sai ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua Lassen sisäiseen maailmaan sekä olla myös läsnä Lassen maailmassa. Kuten Lempiäinen sanoo, hän elää myötä ja näkee Lassen sisäisen maailman. Hän hengittää hänen kanssa samaa ilmaa ja elää Lassen maailmassa.
Millainen on Lassen maailma?
“Tähän ei lääkkeet ollenkaan auta, ainoastaan uusi rakkaus tai hauta.”
Lasse runossaan”
Päivisin Lasse pelaa pasianssia ja öisin hän kirjoittaa runoja.
Lasse tanssii yksin olohuoneessa. Tuttu kappale, tutut askeleet,
vain se oma kulta puuttuu. Joten Lasse jatkoi tanssimistaan yksin,
toivoen, että saisi jakaa vielä elämänsä toisen ihmisen, oman rakkaan kanssa.
Jonka kanssa saisi pyörähdellä valsseja ja nauttia aamukahveja yhdessä.
Katso Lassen tanssimista. Siinä on arvokkuutta ja kaipausta.
Lasse on selviytyjä, hän jatkaa tanssimistaan, hänellä on toivoa paremmasta huomisesta.
Toivo on juuri se, joka auttaa jaksamaan.
Olisi hienoa tietää, mitä tapahtui Antti Lempiäisen Näkymättömät-elokuvan jälkeen? Missä on Lasse? Onko hän vielä yksin? Antti Lempiäinen on ollut myöhemmin yhteydessä Lasseen.
Ohjaaja Antti Lempiäinen haluaa elokuvallaan tehdä näkymättömistä yksinäisistä ihmisistä näkyviä, oman arvonsa tuntevia ihmisiä. Lempiäinen kuvaa näkymättömien maailmaa dokkarissaan. Näkymättömät ovat yksinäisiä ihmisiä.
Mikä sai Antti Lempiäisen tekemään juuri tällaisen suoran puhuttelevan dokumentin?
“Lempiäinen istui linja-autossa. Ikkunan läpi hän näki, kun vanha nainen kaatui linja-autopysäkillä. Kukaan vieressä seisoneista ei mennyt auttamaan. Linja-auto lähti liikkeelle, eikä Lempiäinen ehtinyt apuun. Naisen piti selviytyä yksin. Lempiäistä tapaus jäi vaivaamaan. Hän alkoi tutkia altruismia eli ihmisten auttamishalua. Hänelle tuli lukemiensa tutkimusten perusteella tunne, että yhteisöllisyys on kadonnut. Ihmisten on pärjättävä omillaan.”
Myös jyväskyläläinen Elli Pöyhönen on varsinainen selviytyjä. 101-vuotias, kuumailmapallolentoja, seurustelua ja pientä hiukopalaa öisin Valten kanssa. Kalenterissa pukkaa ohjelmaa viikon jokaiselle päivälle:
“Maanantaina on jumppa. Tiistaisin tulee siivooja. Keskiviikkona on jokaviikkoinen veteraanitapaaminen. Torstaina käy ”auttelija”, ja perjantaina hoitaja tulee laittamaan seuraavan viikon lääkkeet lokerikkoon. Viikonloput on varattu Valtelle.”
Jösses. Hän on asunut samassa kerrostalokaksiossa Jyväskylässä vuodesta 1969.
Vuonna 2018 Elli Pöyhönen oli 101, en löytänyt netistä, onko hän vielä elossa.
Vinkkaa meille kaikille, jos tiedät, miten Elli Pöyhösellä menee.
Elli Pöyhönen on alun perin Ilomantsin Möhköstä, hän syntyi 22. lokakuuta 1917. Kuukaudessa hän kohosi Säynätsalon tuberkuloosiosaston osastonhoitajaksi kauppakoulupohjalta. Seitsemän kuukautta hän toimi osastonhoitajana mottonaan “Ei siinä auttanut muuta kuin miettiä ja oppia.”
Utelias, ulospäinsuuntautunut, elämäniloinen, aktiivinen, sisukas ihminen, jolla on luonnetta.
Valte kuoli 97-vuotiaana ja he ehtivät seurustella 18 onnellista vuotta.
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-11751834
https://www.youtube.com/watch?v=5Z-QAOPAnAQ
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6f648b42-01b1-495b-bf7b-d9c1527f7291
Lähettäjä Toimitus - 1596 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Kihloissa kahdeksankymppisenä
Miten kahdeksankymppinen mies päätyy kihloihin?
Ja mikäs estää, ettei menisi kihloihin?
Rakastuminen on ihanaa, ihan sama, minkä ikäinen olet.
Kuinka vanha olet ihan oikeesti?
Tein hassun ja korostan eritoten, epätieteellisen testin. Ei tiukkapipoille ja tosikoille.
Testin mukaan henkinen ikäni on 32. Ihminen on juuri niin vanha, kuin tuntee olevansa.
❤️❤️
Tuula ja Eero tunsivat toisensa jo pitkään. Niin Tuula kuin Eero olivat jääneet leskiksi tahoillaan. Eero kosi Tuulaa Kanarian matkalla 2013. Ihanaa, kun punastuu kosiessa. Kihlathan siinä tuli ostettua. Kihlapari Tuula, 82, ja Eero, 91, asuvat molemmat Mansessa, Tuulan kaupunkiasunnossa.
Juttu on vuodelta 2019. Mitähän on tapahtunut tämän jälkeen?
Asuvatko he yhä Mansessa? Tuula on tai olisi 86 ja Eero 95.
Tunteeko kukaan tätä kihlaparia? Vai oletko lukenut heistä netissä tai lehdissä?
“– Toisen ihmisen fyysinen läheisyys on tärkeää. Henkinen läheisyys on tietenkin tärkeää. Se tulee meillä samasta huumorintajusta, pitkälti yhteisistä arvoista ja harrastuksista. Käymme kaikkialla, missä vain soi ja kuuluu musiikki, Tuula nauraa.”
Rakkautta, läheisyyttä ja selän pesua saunassa. Ai että, kuulostaa hyvältä.
❤️❤️
Sirkka Liinaharja oli 79, leski jo 30 vuotta. Hän oli hyväksynyt elämänsä leskenä, kunnes pääsiäisenä 2017 puhelin soi, nuoruudenystävä Erkki Nieminen pirautti hänelle. Onko sinulle koskaan soittanut nuoruudenystävä? Mitäs sitten tapahtui? Sirkka vinkkasi soittamaan hänelle uudelleen, kunhan olisi taas kotona Tammelassa Lapin matkaltaan. Erkki soitteli Sirkalle usein, joka päivä. He ovat jo tuttuja nuoruudesta kuten Eero ja Tuula. Molemmat opiskelivat opettajaksi Jyväskylässä. Nuoruudenystävä oli ensin kaveri. Ja kaverista tuli 50 vuoden jälkeen kumppani.
“Ystävän neuvo kuitenkin rohkaisi: “Jos luotat ihmiseen, ilman muuta annat mahdollisuuden. On hieno asia, jos kaksi yksinäistä löytää toisensa.””
Kun Erkki täytti 80 vuotta, hän kosi Sirkkaa syntymäpäivillä. Heille oli selvä suhteen alusta, että he menevät naimisiin. Häissä Sirkalla oli muuten kukkaseppele päässä.
Ihanaa, miten yksi suudelma muutti kaiken. Tämä on sitä ehtaa ajatonta arkiromantiikkaa. Onni potkaisi heitä molempia ja heidän elämänsä muuttui täysin.
Nykyään Sirkka on 84 ja Erkki 85.
Lähteet:
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008497436.html
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/b9ad79e5-cb62-47b8-a66c-143c4f99f04e
https://www.hameensanomat.fi/teemat/5207490
https://www.op-media.fi/elamantilanne/sirkka-ja-erkki-rakastuivat-kahdeksankymppisina/
https://www.ts.fi/teemat/1277190208
Kosinta
Alkaako olla vitsit vähissä?
Perjantaiksi ennustettiin 9-10 astetta. 😱 Lapissa näytti olevan reilusti alle 10 astetta. Kesäkuu alkoi -7,7 yöpakkasilla Saanan havaintoasemalla, -7,7 on kesäkuun alimman lämpötilan ennätys Suomessa. Nyt mennään syvissä vesissä. Seinäjoella ja Lapualla satoi lunta. Saa olla rauhassa hyttysiltä, kun on talvitakki päällä. Kuluu vähemmän aurinkovoidetta. Viltti taitaa olla vakkari penkillä ja makuupussi. Näillä mennään.
Herran jestas! Kukapa olisi uskonut, että Saksa voittaa hopeaa ja Latvia pronssia jääkiekon MM-kisoissa Tampereella. Pelien yllättäjä Latvia otti maan ensimmäisen MM-mitalin. Historiallisen voiton kunniaksi maanantai julistettiin kansalliseksi vapaapäiväksi Latviassa. Just näin.
Latvialaismies kosi rakastaan MM-pronssipelissä. Ajoitus ja ajatus ovat molemmat tärkeitä, napakymppi kahdelle lätkäfanille. Sormus oli mukana, mies pujotti sen hienosti rakkaan sormeen. Nainen taisi olla aivan myyty. Tuliko kosiminen ihan puskista? Entä jos kosiminen urheilutapahtumassa tuntuu painostukselle? Jos hän haluaakin saada itselleen huomiota ja siinä sivussa kosii.
Olisitko naama punaisena julkisessa kosimisessa?
Kosija tarvitsee aimo ripauksen hullua rohkeutta sekä luovuutta, eikä hän ota elämää niin vakavasti.
Kosinta kahdenkesken vai julkisella paikalla?
Onko sillä mitään väliä, onko kahdestaan vai yleisön keskellä?
Jos siinä tilanteessa ei kuitenkaan huomaa muita.
Näinkin voi käydä: kosija töksäyttää “tossa”, kun antaa sormuksen toiselle.
Toinen ei saa sanaa suustaan. Syvä hiljaisuus.
Kunnes kosija tivaa, “etkö sä sano mitään”.
Rukkasethan tästä tuli.
Vastapainoksi Jane Austenin Emma (2020). Hauska romanttinen pukudraama, jonka siirappisuus sopii koleaan kesäkuuhun. Emman ja Mr. Knightleyn välillä kipinöi, kemia on todellista. Tällainen hömppä iskee meikäläiseen, hyvän mielen leffa. Emman isä on aivan huikea tyyppi, kirkkohäissä koskettava hetki saa vieraan jos toisenkin herkistymään kyyneliin. Miten neiti Woodhouse omahyväisesti napauttaa ikkunan auki trailerin lopussa.
Maanantaina Akateeminen Kirjakauppa Helsingissä oli täpö täynnä ihmisiä: Jenni Haukion Sinun tähtesi täällä-muistelmat julkaistiin Akateemisessa Kirjakaupassa. Jenni Haukio antoi myös haastattelun, mikä on harvinaista herkkua. Tilaisuus ja muistelmat olivat suksee: Haukion teos on jo myyty loppuun. Ennakkokiinnostus Haukion muistelmia kohtaan on ollut poikkeuksellista. Mikähän on suosion salaisuus?
Lähteet:
https://yle.fi/a/74-20031470/64-3-155994
https://www.iltalehti.fi/jaakiekon-mm-2023/a/9caa1ae9-355d-4f93-8d1e-0aa406c81c5b
https://youtu.be/k2WXeFezn9w
Eräs juhannus
Juhannus, tuo kesän riehakas kokkojuhla on taas kerran ovella. Neidot, salskeat nuorukaiset ja vanhempikin väki tälläytyvät parhaimpiin kesäpukineisiin. He ovat valmiita kokkojuhliin ja juhannustansseihin. Silloin usein kohdataan elämänsä rakkaus. Jussina lempi leiskuu väkevänä suonissa ja kumma odotuksen kutina, valtaa mielen. Juhannustaikoja tehdään, jos jonkinmoisia. Moni uusi suomalainen saa alkunsa teltassa, ladossa, kokon laitamilla kukkaiskedolla, saunassa, pirtin lattialla jne.Pitkäripaisen ovet käyvät kuin ompelukoneet, kun juhlaväki noutaa mielen vapauttajaa, estojen karkoittajaa ja juhlaan monille kuuluvaa juomaa.
Siitä mieleen putkahtaa, eräs yksinäinen juhannus mökillä. Silloin mietiskelin, että mitähän, jos lähtisin soutelemaan uistimien kanssa järvelle? Keli oli juuri sellainen kuhan soutuun passeli tällä järvellä. Pilvinen, heikkotuulinen ja utuinen. Ei muuta kuin vermeet paattiin ja vene irti rannasta. Uistimet veteen ja menoksi.
Järvellä oli aikamoinen kuhina, kun juhlijoita tuli mökeille, saariin ja rantojen monille kokkopaikoille. Ilta myöheni, kun soutelin pienen saaren lähettyvillä. Huomasin, kun täyteen lastattu pieni vene lähestyi saarta ja pulina oli melkoinen, Juomia oli ilmeisesti jo nautittu hyvän ajan. Seurasin huolissani veneen kiikkerää ja heiluvaa menoa. Vene lähestyi saarta ja eikös joku älypää noussut seisomaan ja horjahti kaataen veneen.
Onneksi siinä ei ollut vettä kuin kaulaan asti. Jäin katsomaan vedessä kahlaavaa kiroilevaa joukkoa valmiina auttamaan. Yksi sankari kantoi pelastamaansa kaljakoria pään päällä kohti saaren rantaa. Kömmittyään maalle, avasi pullon hampaillaan, otti pitkän huikan. Katseli ympärilleen ja kysyi vedessä vielä räpiköiviltä, onko kukaan nähnyt muijaani? Asioiden tärkeysjärjestys oli siinä suhteessa selkeä.
Kysyin tarvitaanko apua? Joukko vastasi, että kyllä tässä omin voimin selvitään. No, mikäs siinä sitten, oli lämmin kesäilta ja juhlajuomat pelastettu, toivottavasti saivat vaatteet kuiviksi?
Tahmela