2 rakastunutta leskeä
sunnuntai 4 syyskuu 2022
Huonekalumyyjä ja tangokuningatar Kaija Pohjolan elämä on ollut varsinaista vuoristorataa,
mennään eikä meinata, hyvällä meiningillä.
Ensimmäinen puoliso Seppo Pohjola kuoli yllättäen nukkuessa Kaijan viereen sydänkohtaukseen 2007. Kaija Pohjola masentui, hän ei kuulemma osannut surra. Seurasi seitsemän vuoden pitkä yksinäisyys. Kunnes…
Pispalassa, Kujakolli-pubissa lokakuussa 2013, Kaija Pohjola istui pipa päässä, ilman meikkiä, hyvä, että silmät pilkistivät pipon alta. Amorina kehiin, Esko Kovero, kyllä Salkkareista. Rauhallinen salaperäinen Matti Esko Koveron mukana messissä.
Matti tuli, näki ja vei jalat alta.
Miten ihanaa rakastua lokakuussa, kun on muutenkin pimeää.
Kaija kertoo, että mopo lähti ihan oikeesti käsistä heidän ensitapaamisellaan. Kemiat kohtasivat ja ajatukset natsasivat.
Kaija soitti Matille ja ehdotti treffejä: he tapasivat seuraavan kerran sauvakävelyllä.
He tekevät tuiki tavallisia arkisia juttuja. Arvaa vaan, kumpi kosi? Jo kolme kuukautta tutustumisesta Kaija kosi Mattia Madeiralla 1.1. 2014.
Kaksi leskeä, molemmat vaakoja, Kaija Pohjola ei jahkaile vaan päättää. Niin sitä pitää ;) Molemmilla kengän koko 41. Kaija Pohjola laulaa ja Matti Vartiala maalaa öljyväritöitä. Kaksi luovaa ihmistä löysivät toisensa. Tunnetko muita pareja, joissa molemmat ovat vaakoja?
Kaija Pohjola on ihan pihalla, kun aamulla aamiainen onkin jo valmiina pöydässä. Jes.
Tässä on selvä vinkkaus niin miehille kuin naisillekin.
”Minulle on aivan sama, miten päin vessapaperirulla on telineessä. Sen sijaan ihmettelen, että voiko minulle oikeasti käydä näin onnellisesti.”
Yhtään riitaa he eivät ole vielä läpikäyneet, mutta yksi asia surettaa. Kaija sanoo haikeutta äänessään:
”Olisimmepa tavanneet jo aikaisemmin.”
Taannoin Kaija oli istuttamassa kesäkukkia terassin ruukkuihin, kun hän havahtui, että oli aika mennä laittamaan perunat kiehumaan ateriaa varten. Keittiöstä hän löysi Matin niitä pesemästä.
”Menit taas tekemään minun ajatuksillani”, Kaija sanoi.
Päivän aikana saattaa käydä useasti niin, että he alkavat ilman sopimusta tehdä samaa asiaa yhtä aikaa.
”Meillä on käsittämätön yhteys, jollaista en ole kokenut koskaan aikaisemmin. Olemme aina samoilla linjoilla. Lieneekö se sitä sielunkumppanuutta?”
Kaija Pohjola ja Matti Vartiala olivat lomalla Madeiralla ja kävelivät rantabulevardilla. Matti otti edellä kuvia. Yhtäkkiä valtava aalto kasteli Kaijan läpimäräksi.
“Kaija näytti hienoa tilannekuva orkesterinsa kitaristille Antti Toivolalle ja sanoi, että ”katsopas, kun seitsemäs aalto tuli ja kasteli”.
”Antti tokaisi siihen, jotta ”no niin, tästä lähtee sitten uusi biisi!” Ja niin syntyi Seitsemäs aalto-kappale”, Kaija kertoo.”
Laulu kertoo uudesta rakkaudesta, uudesta yllättävästä alusta. Laulu on kuin suoraan Kaijan omasta elämästä.
Seitsemäs aalto on heidän rakkaustarinansa.
Lähteet:
https://www.apu.fi/artikkelit/tangokuningatar-kaija-pohjola-salamarakkaus-oli-tyssata-krapulaan-salkkarit-tahti-amorina
https://seura.fi/viihde/julkkikset/tangokuningatar-kaija-pohjola-sairastui-rintasyopaan-sairauden-uhka-tuo-arkeen-entista-enemman-rakkautta/
https://www.tanssiin.fi/artistit/naistahdet/kaija-pohjola/
https://www.is.fi/viihde/art-2000006232121.html
https://www.youtube.com/watch?v=TIjs7R6wluo
Lähettäjä Toimitus - 3212 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu
Muistojen raunioilla 7
Niinpä tässä sitä nyt oltiin pihalla kaikesta kuin lumiukko. Vaikka kaikki oli ollut mielestäni selvää. Nainen, jota olin pitänyt sinkkuna ja haaveiden kohteena, olikin luultua vanhempi. Hänellä oli jo lapsia ja naimisissa. Sitä paitsi hän näytti niin nuorelta ja kauniilta, ettei olisi millään uskonut. En ollut huomannut sormusta hänen nimettömässään, siis siksi olin erehtynyt totaalisesti. Mitenkä tästä nyt selvitään kunnialla. Mietin kuumeisesti eri keinoja, mutta päässä lamppu pysyi pimeänä, eikä kipinä syttynyt. No parasta kaataa kahvia ja istua pöytään. Kaikki hyvät suunnitelma viritykset valuivat kuin likavesi viemäriin.
Siinä sitä istuttiin ja tunnelma oli jotenkin jännittynyt. Onneksi pikku Pipsa laukaisi jännityksen. Mitäs naapurin setä tekee työkseen ja miks sulla on näin pieni asunto? Teen varastohommia ja eipä ole varaa isompaan kämppään. Toisaalta ei yksi ihminen oikein enempää tilaa tarvitse ja on vähemmän siivottavaa. Onkos teillä paljon tilaa? No ei oikeastaan juuri mahdutaan, Inkku totesi, mutta olisi tarkoitus muuttaa jonkun ajan kuluttua isompaan.
Istuttiin ja juotiin kahvia, Pipsa joi maitoa. Pulla herkut tekivät hyvin kauppansa. Juteltiin niitä näitä, mistä oltiin lähtöisin jne. Pipsa kyllästyi ja pyysi äidiltään luvan lähteä muitten sisarusten luo telkkaa katselemaan.
Näytit aika yllättyneeltä, kun tulin Pipan kanssa. Nyt on niin, että minä tulin yksin tänne laittamaan kotia kuntoon. Lapset tulivat nyt mummulasta ja mieheni tulee myöhemmin, kun ulkomaankomennus loppuu. Joo tosiaan, luulin, että olet sinkku ja paljon nuorempi. Olen ihan imarreltu tuosta. Olen 28 vuotta vanha kolmen lapsen äiti, joten tuntuu mukavalta, kun alta parikymppinen miehen alku on kiinnostunut.
Meitä alkoi naurattaa ja kysyin, kävisikö lasillinen viiniä. Mikä ettei, mutta et kai aio juottaa minua pöydän alle tai suunnitella jotain katalaa. Totta on, että ajattelin yrittää iskeä sinut ja saada sinusta tyttö ystävän. Haksahdin kyllä paljon ikäsi määrityksessä, tunnustan mokanneeni. Älä välitä sattuuhan sitä ja voidaanhan olla muuten hyviä naapuri tuttuja. Se olisi mukavaa. Ethän pahastu, jos kerron miehelleni. Hän on huumorimiehiä ja ymmärtää kyllä nuorta miestä. En pahastu, sanoin urheasti, vaikka mieli oli raunioina. No, sainhan sentään naisystävän.
Irmelin lähdettyä, kaivoin kossupullon kaapista ja annoin palaa pikku murheeseen. Hetken päästä nauroin ääneen. Kaikkea sitä sattuu ja oppia ikä kaikki. Nyt tuli kantapään kautta oppia.
Muistojen raunioilla 6
Pienen poikamies boxin siivous ei kauaa kestänyt. Oli sovittu kuudeksi ja aikaa oli vielä jäänyt runsaasti siivouksen jälkeen. Odottelu on yhtä helvettiä, kun minuutti tuntuu tunnilta. Kaikki odottamaan joutuneet tietävät, miten tuskastuttavaa, se on. Siinä vierasta odotellessa, tajusin etten tiennyt kiinnostuksen kohteesta oikeastaan yhtään mitään. Olin tavannut häntä vain sattumoisin kotokadulla ja pysäkillä, en edes nimeä ollut kysynyt.
Hänen ikäänsä en oikein osannut arvioida, oletin hänen olevan kuitenkin minua vanhempi, vaikka olin arvioinut hänen olevan korkeintaan parikymppinen eli minua pari vuotta vanhempi. Häkellyttävän kaunis hän mielestäni kuitenkin oli. En osannut silloin, enkä vieläkään arvioida naisen ikää. Hän lienee muuttanut maisemiin vasta vähän aikaa sitten, sillä en ollut nähnyt aiemmin näillä nurkilla.
Pyyhin pölyt, oioin mattoa, asettelin pöydän kattausta ja tarkistaessani levysoittimen levyn kuntoa jo vissiin kolmatta kertaa, kuului vihdoin ja viimein ovikellon pirinä tasan kello kuusi. Säikähdin ja meinasin pudottaa kahvi pannun, jota olin kiikuttamassa pöytään ja olin kompastua maton kulmaan. Pääsin ovelle ehjänä, sipaisin hiuksia ojennukseen ja avasin oveni. Sisään astui hän ja joku pieni tyttö. Olo tuntui puulla päähän lyödyltä. Tällaista en tosiaan ollut odottanut, vilkaisin vielä ovesta kadulle, odottaen, tulisiko kenties aviomies perässä. Ei näkynyt, joten suljin oven. Otin vieraiden päällysvaatteet ja asettelin ne naulakkoon kuin herrasmies konsanaan.
Terve! Ei kai haittaa, että otin tämän nuorimmaiseni tämän Pirjon eli Pipsan mukaan katsomaan naapurin setää? Minä olen Paatsaman Irmeli eli Inkku. Vanhempia muksuja ei naapurin setä kiinnostanut, kun tellusta tulee joku lasten ohjelma. Toinnuin hitaasti, mutta valehtelin nopeasti, ettei Pipsan mukana olo haittaa yhtään. Minä olen Petterssonin Pekka, kiva että pääsitte. Edelleen hieman päästä pyörällä, tästä yllättävästä käänteestä, pyysin heitä istumaan herkkupöydän ääreen.
Jatkuu