Ihmeitä
perjantai 18 marraskuu 2022
Ohjaako meitä sokea sattuma vai muovaammeko itse kohtalomme?
Jotkut uskovat ihmeisiin, tuonpuoleiseen ja sielunvaellukseen.
Muinaissuomalaisten mukaan karhu laskeutui kultaisissa valjaissa taivaasta maan päälle ja me olemme Karhun kansaa. Voimme kulkea kahden todellisuuden, ylisen ja alisen maailman väliä. Linnunrata näyttää tiemme.
Syksyllä on helppo samastua esivanhempiemme ajatuksiin. Tähtien seuraaminen, luonnon kasvit ja eläimet kuuluivat heidän elämäänsä, ja niitä kunnioitettiin. Oli pimeää ilman jatkuvaa valosaastetta, oli turvallista tutussa yhteisössä suurperheen kanssa ja elämä oli yksinkertaisen antoisaa - mikäli sattui olemaan hyvä satovuosi ja Tapio antoi metsän riistaa. Selviytymisen ankarissa olosuhteissa voi laskea ihmeeksi.
Miten löytää ihmeitä nykypäivästä? Ukrainan sota ei lopu, trumpilaisuus tekee paluutaan ja ihmiskunta ei pääse 1,5 asteeseen. Paha puhuu enemmän kuin hyvä. Kreikkalaisen tarun mukaan Pandoran lippaasta pääsivät kaikki ikävät kiusat maailmaan, mutta jäljelle jäi toivo. Toivo pitää meidät hengissä.
"Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria
moni tarjoo vain pelkkiä kuoria
niin moni tulee vastaan
kuka on se oikea?"
Sinkku-blogissa tällä sivustolla oli koskettavasti kuvattu yksinäistä aamukahvihetkeä. Ilta ei ehkä ole niin paha kuin aamu. Illalla on väsynyt, ehkä tyytyväinenkin leveään sänkyyn, jossa voi olla vaikka X-asennossa. Mutta aamu! Keität kahvia kaksi kupillista, etkä jaksa juoda toista. Et tiedä, joisitko sen keittiön pöydän ääressä, joka huutaa muita juojia, lapsia, lapsenlapsia, sisaruksia ja sitä tärkeintä ihmistä, vai menisitkö kuitenkin olkkariin Aamu-tv:n ääreen, ovathan siellä sentään tutut juontajat
Selaan ja selaan deitti-ilmoituksia. En vielä tiedä, onko oikea hän, jolla on tuollainen harvinainen hymy, vai hän suloisen karvaturrin kanssa, vai tuo kuntoilija metsävaelluksella, golfkentällä tai kalastamassa. Minä, niin kuin monet muut Suomen maassa, ruokimme Pandoran toivoa, sitä, että kumppani ennen pitkää astuu elämäämme. Emme kuitenkaan uskalla luottaa ihmeeseen, sillä meidän maailmassamme ihmeitten tekijöitä ei ole.
Tiedän, että ihmeitä kuitenkin tapahtuu: autoni oli luisumassa tieltä enkä hallinnut sitä. Jokin ohjasi sen takaisin. Iltapäivän aurinko kultasi monta tuntia maiseman, vaikka piti sataa.
En kuollutkaan suruun enkä jäytävään epätoivoon, vaikka hylkäsin kumppanini tai itse tulin hylätyksi.
Sanotaan, että pessimisti ei pety.
En kuitenkaan kadehdi pessimistiä. Haluan ruokkia toivoa ja uskoa ihmeisiin, haluan elää vahvasti ja ottaa vastaan syvimmät riemut ja pettymykset.
Sillä välin, lukijani, kuuntelen pimeässä viimeisten joutsenten kailotusta ja raskaita siiveniskuja. Haparoin saunapolkua rantaan ja annan marraskuisen veden soljua ihollani.
Miten hyvää ja syvää on tummuus.
Nautitaan siitä. Tiedämme, että kultaiset päivät tulevat vielä.
Aina-Tuulia Jolla
Lähettäjä Hannah - 1551 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Rollaattorimarssi
Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.
Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.
Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.
Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.
Balettia 4
Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.
No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.
Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.
Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.
En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.
Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.
Finito
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu