Kirjaudu

Nimimerkki
Anna nimimerkkisi
Salasana
Anna salasanasi

Pysy kirjautuneena

Unohditko salasanasi?

50plusmatch deitti
Deittisivusto aktiivisille 50-plussille
Kirjaudu
menu
  • Kotisivu
  • Tietoa 50plusmatchista
    • Miksi 50PlusMatch
    • Tietoa
    • Usein Kysytyt Kysymykset
  • Deittailusta
    • Miksi deittailu
    • Kuinka se toimii?
    • Vinkkejä deittailuun
    • Tiekartta
    • Peruuttaminen
  • Hintamme
  • Menestystarinoita
  • Blog
  • Ota yhteyttä
    • Yhteystiedot
    • Valitus

takaisin

Kuunteleva Korva

tiistai 8 marraskuu 2022

Intiaaneilla on kutakin ihmistä muistuttava nimi. Kuten Seisoo nyrkki pystyssä, Tanssii susien kanssa, Istuva härkä.

Minä tunnen erään Kuuntelevan Korvan.

Kuunteleminen on jalo taito. Useimmiten teemme sen virheen, että kun toinen kertoo mieltään painavista asioista, emme keskity kuuntelemaan. Mielemme alkaa harhailla omissa asioissamme. Keskitymme odottamaan vuoroamme, että saisimme kertoa oman vastaavanlaisen tarinan. Siinä sitten toinen jää edelleen surujensa kanssa yksin.

Kuunteleva Korva tuli vastaani deittisivuilta. Korva ei aluksi ollut korva vaan Silmä. Kirjoittelimme toisillemme ja kommentoimme maailman tapahtumia.

Vähitellen aloin odottaa puhelujamme. Avauduimme toisillemme yhä enemmän. Oloni keveni. Tuntui, ettei minulle voisi tapahtua mitään niin hävettävää, etten voisi kertoa Kuuntelevalle ja ettei hän osaisi sanoa, miten minun on parasta menetellä.

Kuunteleva Korva ei tuomitse minua, ei vaadi mitään vastalahjaa, ei kerro asioitani eteenpäin. Korva ei keskeytä, ei jaarittele omiaan, vaan antaa minun puhua loppuun asti ja ylikin. Rauhallisesti hän avaa minulle uusia näkökulmia ja tekee tarkentavia kysymyksiä. Hän osaa johdattaa minut vastausten äärelle. Kun pahoittelen joskus käytöstäni jälkeenpäin, Korva sanoo: ei mitään pahoitteluja pätkääkään! Kuunteleva Korva on sadun kulta-aarre, ja minä olen yltiöpäisen rikas nainen.

Mietit, emmekö lainkaan tapaa Kuuntelevan kanssa. Kyllä me tapailemme, hyvin harvakseltaan. Meillä on yhteinen harrastus, ja sen parissa joskus vietämme aikaa. Meillä on kuitenkin omat elämämme, joita kunnioitamme ja jotka vain sivuavat toisiaan.

Toivon, että osaisin olla Kuuntelevan Korvan tapainen ja arvoinen.
Miten helposti jätämme kanssakulkijamme pulaan. Emme huomaa toisen hätää, ennen kuin on liian myöhäistä ja toinen on jo ehtinyt rajan taakse.

"Mitä kuuluu?", "Kuinka voit?" ovat pieniä kysymyksiä, jotka voivat avata toisen lukkiutuneen elämäntilanteen.
Kohteliaisuus ei maksa mitään, opetti minua kerran eräs herrasmies.

Miten iloiseksi voikaan tulla, kun kuulee toisen sanovan: Älä huolehdi, minä hoidan tämän.

Se, joka koko ikänsä on esimerkiksi huolehtinut toisista ja ollut lisäksi yksinhuoltaja, osaa antaa arvoa toisen mukana ololle. On jopa helpottuneen itkun paikka, kun joku muu huolehtii, kun ei tarvitse enää jaksaa.

Downshiftaus on se muodikas termi, jonka toivoisi olevan tuttu monelle. 
Ei tarvitse kävellä 10 000 askelta päivässä, ei poimia kymmentä sangollista puolukoita, rientää Lappiin ja etelän maille, kun voi vain kävellä tuttua polkua joen rantaan, sivellä seitsenhaaraista vuorijalavaa ja voi kertoa sille: sinä olet hyvä puu.

Puutkaan eivät vaadi mitään. Ne kuuntelevat solukoillaan ja satoine pieneläimineen, ojentelevat oksiaan kohti korkeuksia ja näkevät kaiken. Hyväksyvät.

Maailma on täynnä puiden hengitystä.
Kuuntele.

Aina-Tuulia Jolla

Lähettäjä Hannah - 1546 kertaa luettu

Edelliset kirjotukset

Yllätysmatka 5

Miten tunnistat sen metsänhoitoyhdistys tyypin? Sovittiin, että hän odottelee marketin etuovella yhdeksältä. Kurvailtiin paikallisen marketin parkkipaikalle

Sisäänkäynnin vierellä seisoskeli maastopukuun sonnustautunut nainen sen näköisenä, kuin odottaisi jotakin.

Mirkku saapasteli hänen luokseen ja kyllä siinä seisoi oppaamme. Miten jatketaan, onko sinne palstalle pitkäkin matka? Viisitoista kilometriä tuonne Perä- Posiolle päin. Asennan sinulle ensin tällaisen sovelluksen mistä näet palstasi rajat. Näitä sovelluksia on nykyään, joka lähtöön. On tämä nykytekniikka hienoa. Enää ei välttämättä tarvitse hankalia paperikarttoja, jotka kastuvat tai repeytyvät. Ihmettelin ääneen. Niinpä, mutta kyllä niillä paperi kartoilla vielä on oma arvonsa. Voit jättää autosi tuonne parkkiin, niin mennään minun autollani. Paikkaan on itse asiassa helppo löytää, mutta mennään mieluummin ensin yhdessä katsomaan paikka. Voitte sitten käydä omin nokin kiertämässä palstaanne.

En malttanut olla kysymättä metsästäjän ja karhun kohtaamisesta. No nalle on ammuttu ja mies päässyt sairaalasta. Sellainen valitettava tapaus, joita sattuu joskus, muuten ne väistävät ihmistä, joka on lopulta pahin peto kaikista luojan luomista kaikkine aseineen. Viime kerrasta taitaa olla pitkälti yli sata vuotta, kun joku metsän eläin on ihmisen surmannut. Enemmän koirat ihmisiä raatelevat, kuin metsän sudet ja karhut ikinä. Vähän väliä on lehdissä otsikoita, kuinka koira on käynyt pikku lapsen tai aikuisen kimppuun.

Käännyimme metsäautotielle ja huristeltiin sitä jonkin matkaa, kunnes pysähdyimme pienen niityn laitaan. Uljas maakotka liiteli niityn yllä. Tuo on komea näky, ihastelin. Tampereella ei noita maakotkia näy, muunlaisia kotkia kyllä sitäkin enemmän.

No niin katsotaanpa sitä sovellusta. Mirkku haki sovelluksen esiin ja oppaamme näytti miten palstan rajat näkyvät puhelimen sovellus kartalla. Seurasimme opasta ja kävelimme palstan reunaa pitkin, jonkin matkaa. Kuten huomaatte, puhelimesta kartan lukeminen on vaivatonta ja selkeää. On nämä laitteet kehittyneet. Tämä on helppoa kuin heinänteko, vai mitä sanot. Joo tullaan huomenna kiertämään koko palsta ja katsotaan sillä silmällä, mitä pitäisi tehdä.

jatkuu

Lees verder »

Yllätysmatka 4

Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.

Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.

Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.

jatkuu

Lees verder »

Yllätysmatka 3


Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.

Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.

Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.

Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.

jatkuu

Lees verder »

Lue myös blogeja jäseneltä:

  • Toimitus
  • Tahmela
Liity ilmaiseksi

© 50PlusMatch

Siirry suoraan:
50plusmatchista
Miksi 50PlusMatch Tietoa Usein Kysytyt Kysymykset
Deittailusta
Miksi deittailu Kuinka se toimii? Vinkkejä deittailuun Tiekartta Peruuttaminen
Muuta
Hintamme Menestystarinoita Blog
Yleistä
Ota yhteyttä Tietosuojalausunto Käyttöehdot Sivukartta
Seuraa meitä