Kuunteleva Korva
tiistai 8 marraskuu 2022
Intiaaneilla on kutakin ihmistä muistuttava nimi. Kuten Seisoo nyrkki pystyssä, Tanssii susien kanssa, Istuva härkä.
Minä tunnen erään Kuuntelevan Korvan.
Kuunteleminen on jalo taito. Useimmiten teemme sen virheen, että kun toinen kertoo mieltään painavista asioista, emme keskity kuuntelemaan. Mielemme alkaa harhailla omissa asioissamme. Keskitymme odottamaan vuoroamme, että saisimme kertoa oman vastaavanlaisen tarinan. Siinä sitten toinen jää edelleen surujensa kanssa yksin.
Kuunteleva Korva tuli vastaani deittisivuilta. Korva ei aluksi ollut korva vaan Silmä. Kirjoittelimme toisillemme ja kommentoimme maailman tapahtumia.
Vähitellen aloin odottaa puhelujamme. Avauduimme toisillemme yhä enemmän. Oloni keveni. Tuntui, ettei minulle voisi tapahtua mitään niin hävettävää, etten voisi kertoa Kuuntelevalle ja ettei hän osaisi sanoa, miten minun on parasta menetellä.
Kuunteleva Korva ei tuomitse minua, ei vaadi mitään vastalahjaa, ei kerro asioitani eteenpäin. Korva ei keskeytä, ei jaarittele omiaan, vaan antaa minun puhua loppuun asti ja ylikin. Rauhallisesti hän avaa minulle uusia näkökulmia ja tekee tarkentavia kysymyksiä. Hän osaa johdattaa minut vastausten äärelle. Kun pahoittelen joskus käytöstäni jälkeenpäin, Korva sanoo: ei mitään pahoitteluja pätkääkään! Kuunteleva Korva on sadun kulta-aarre, ja minä olen yltiöpäisen rikas nainen.
Mietit, emmekö lainkaan tapaa Kuuntelevan kanssa. Kyllä me tapailemme, hyvin harvakseltaan. Meillä on yhteinen harrastus, ja sen parissa joskus vietämme aikaa. Meillä on kuitenkin omat elämämme, joita kunnioitamme ja jotka vain sivuavat toisiaan.
Toivon, että osaisin olla Kuuntelevan Korvan tapainen ja arvoinen.
Miten helposti jätämme kanssakulkijamme pulaan. Emme huomaa toisen hätää, ennen kuin on liian myöhäistä ja toinen on jo ehtinyt rajan taakse.
"Mitä kuuluu?", "Kuinka voit?" ovat pieniä kysymyksiä, jotka voivat avata toisen lukkiutuneen elämäntilanteen.
Kohteliaisuus ei maksa mitään, opetti minua kerran eräs herrasmies.
Miten iloiseksi voikaan tulla, kun kuulee toisen sanovan: Älä huolehdi, minä hoidan tämän.
Se, joka koko ikänsä on esimerkiksi huolehtinut toisista ja ollut lisäksi yksinhuoltaja, osaa antaa arvoa toisen mukana ololle. On jopa helpottuneen itkun paikka, kun joku muu huolehtii, kun ei tarvitse enää jaksaa.
Downshiftaus on se muodikas termi, jonka toivoisi olevan tuttu monelle.
Ei tarvitse kävellä 10 000 askelta päivässä, ei poimia kymmentä sangollista puolukoita, rientää Lappiin ja etelän maille, kun voi vain kävellä tuttua polkua joen rantaan, sivellä seitsenhaaraista vuorijalavaa ja voi kertoa sille: sinä olet hyvä puu.
Puutkaan eivät vaadi mitään. Ne kuuntelevat solukoillaan ja satoine pieneläimineen, ojentelevat oksiaan kohti korkeuksia ja näkevät kaiken. Hyväksyvät.
Maailma on täynnä puiden hengitystä.
Kuuntele.
Aina-Tuulia Jolla
Lähettäjä Hannah - 1313 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Vanhojapoikia
Kuinka monella on ollut vanhapoika?
Kukkiko se koskaan?
Varmaan se kaksijalkainenkin vanhapoika haluaisi samanlaista hellyyttä osakseen.
Entäs vanhapoika ja suhteet?
Vanhapiika tai vanhapoika eivät ole kiertopalkintoja.
Oletko nirso?
Kenties ikisinkku? Kestosinkku?
Toisilla kestää kauemmin, että on saatu palikat kohdilleen.
Toisilla taas ei ole rohkeutta lähestyä ja toiset eivät tee aloitetta.
Onkos tuttu tilanne?
Käyt treffeillä, tosin deiteistä ei synny suhdetta.
Kun sais ensiks treffit aikaseks. 🤦🏼♀️
Mitäs tehdä, jos ei herätä toisessa kipinöitä? Tarvitaan sytykettä ja blim-blimiä.
Heittäydytään ja ollaan täysillä mukana.
Tapaatko toisen alussa nopeasti?
Vai kirjoitatko ummet ja lammet kuukausikaupalla?
Joskus alussa pukkaa viestejä. Juttua ja intoa riittää. Halutaan tavata, tehdä sitä ja tätä. Kunnes viestittely loppuu kuin seinään. Into lopahtaa, kun tarvitaan arjen järjestelyä treffien sopimiseksi. Mikähän tässä on homman nimi?
Kävitkö katsomassa Kiertueteatterin Vanhoja poikia-musiikkinäytelmän? Tommi Auvinen vastaa käsikirjoituksesta sekä ohjauksesta. Näytelmän punaisena lankana toimii Junnu Vainion parikymmentä laulua. Niilo, Pekka, Arvi ja Lati keittävät nokipannukahvia Saimaan saarella ja jakavat muistojansa, toiveitansa, surujansa ja unelmiansa. Rooleissa nähdään Taneli Mäkelä, Esko Roine, Tuomas Uusitalo ja Puntti Valtonen.
Lopuksi, Junnu Vainion koskettava laulu yksinäisyydestä, Vanhojapoikia viiksekkäitä. Nyt on tunnetta. Nestori Miikkulainen oli muuten Vainion naapuri.Toimittaja Veikko Kilkki pyysi Junnu Vainiota tekemään laulun saimaannorpasta. Kilkki oli tutustunut kyläseppään Nestori Reposeen Lintusalosta, joka oli 70-vuotias vanhapoika. Reponen soitteli haitaria rannassa ja musiikki houkutteli norppia tulemaan musiikkia kohti. Kilkki lähetti ideansa kirjeitse Junnu Vainiolle. Hän oli heittänyt kirjeen ensin takkaan. Myöhemmin hän ymmärsi, että tässähän on lauluun sopiva tarina ja otti kirjeen onneksi pois takasta. Junnu Vainiolla oli taito hyppysissä tehdä sanoituksia:
“Mun isä uransa loi kyläkauppiaana hän tunsi ihmismielen piilotajunnan. Kun lähdin maailmalle ylioppilaana niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.
Hän sanoi : elämää ja erotiikkaa unohtaa ei saisi milloinkaan sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa. Mut mä tuumin että puhu sinä vaan.”
Elämää ja erotiikkaa
Juha Vainio
Lähteet:
https://www.kiertueteatteri.fi/kiertueella/vanhoja-poikia/
https://www.youtube.com/watch?v=Qo6RmC_Swp4
https://areena.yle.fi/1-50133945
https://lyrics.fi/juha-vainio/elamaa-ja-erotiikkaa
Saunareissu 50-luvulla
Saunareissu 50-luvulla
Mää en halua enää äiten kanssa saunaan, haluan miesten puolelle isän kanssa, uhosin nelivuotiaan pitkän elämänkokemuksen varmuudella.
No, mikäs siinä ja niin mentiin isän kanssa Harjun yleiseen saunaan Pispalassa. Olli jännää mennä eka kertaa miesten puolelle. Siellä oli oikea meininki, kun isot äijät pölisivät ja kävivät vielä isoa sotaa läpi.Tuttuja morjestettiin ja kuulumiset kyseltiin, siellä kaikki tunsivat toisensa, oltiin Pispalassa, joka oli oma lukunsa Tampereella.Liki joka miehellä oli omituinen saunajuomapullo penkin alla ja minulla oma Pommac joka oli parasta janojuomaa Pyynikin helmen ja sitruunasoodan kanssa, mitä tiesin. Muita limsa merkkejä ei tainnut ollakaan? Sitä vähän ihmettelin, että äijät tulivat aina vaan puheliaammiksi mitä enemmän saunajuomaa joivat.
Lauteilla oli enää vain muutama kylpijä jäljellä.ja yksi heistä, oli laittanut jalkansa niskansa taakse. Siihen joku sanoi, ettei tuo nyt ole yhtään mitään, mutta jos saat molemmat jalat niskan taakse niin se on temppu. Notkea äijä sai kuin saikin molemmat molemmat ketarat niskan taakse.aikansa ähellettyään..
Sitten me muut lähdimme pois lauteilta ja yksi miehistä sanoi saunottaja Tyynelle, että nyt on lauteilla sellainen hirmu, jotta heitäppä koko ämpäri kiukaalle. Aloin tajuta, että jokin paha tai hauska jekku oli kysessä ja niin olikin sillä kohta kuului avunhuutoa lauteilta ja naurun remakka pesutiloissa. Kylpijä paran jalat olivat jääneet jotenkin lukkoon niskan taakse.
No joku kävi jelppimässä kylpijää, joka oli turhaan elvistellyt notkeudellaan. Hyvä opetus pikku nöösille oli, ettei kannattanut joka paikassa tuoda taitojaan esille.
Kyllä miesten puolella oli sentään paljon mukavampaa kuin naisten. Kuivattelun jälkeen alkoi pukuhuoneessa melkoinen puheensorina ja vähän äkäisempiäkin äänensävyjä oli ilmassa.
Isä sanoi vähän sammaltaen, että meneppäs nyt poika kotiin. Isä jää vielä juttelemaan tuttujen kanssa. Olisin kyllä halunnut jäädä myös juttelemaan, mutta mikäs siinä auttoi?
Pihalla oli naapurin likka, jonka kanssa olin leikkinyt, myös yksin. Kysäisin lähdetkö samaa matkaa? Hän lähti ja näin sain ekan saattireissun tytön kanssa. Otin oikein kädestä kiinni ja niin lampsimme kotia kohti melko hiljaisina, sillä jostain kumman syystä meitä kumpaakin vähän jännitti, vaikka kavereita oltiinkin, sillä tämä oli jotenkin eri juttu.
Matka kotiin oli tuttu, sillä näitä Pispalan mäkiä, teitä ja rappusia oli jo tullut koluttua vaikka kuinka eri leikeissä. Eikä autoista ollut pelkoa, sillä oli vain hevosia, joita riitti vaikka kuinka tällä soraharjulla.
Ero
Ryhdyitkö suhteeseen eronneen kanssa?
Miten kävi?
Milloin uusi suhde voi onnistua pitkän suhteen jälkeen?
Eron jälkeen on hyvä olla ihan itsekseen. Mutta kuinka kauan?
Miksi ihmeessä rynnätään suin päin uuteen suhteeseen?
Natiseeko uusliitto liitoksista?
Vai kierrätkö eronneet miehet ja naiset kaukaa?
Mitenköhän löytää yli 5-kymppisen kunnollisen miehen tai naisen, joka ei ole koskaan eronnut?
Ei ikinä vasta eronnutta. Vasta eronnut haluaa nopeasti uuteen parisuhteeseen, jos ei kestä yksinoloa.
Entäs eronnut eronnut suhde? Tämä suhde voi kaatua siihen, että toinen käy vielä eroaan läpi.
Kumpi on se harkitsevampi sukupuoli?
Ekana ratkaiseva kysymys on, että onko hän se jättäjä vai jätetty.
On niin ihanaa, kun kumppani ei hölötä eksästään, ei hyvää eikä pahaa.
Eroprosessin käsittely on yksilöllistä. Jos sinusta tuntuu siltä, että olet valmis uuteen suhteeseen, niin anna mennä vaan.
Kun ero on käsitelty päässä, niin silloin fundeerataan myös omaa osuutta suhteessa. Mitä tein suhteemme puolesta? Mikä meni mönkään? Kokoa itsesi kunnolla.
Juuri eronneen kelkkaan ei kannata lähteä. Hän voi olla sekaisin kuin seinäkello. Heti eron jälkeen ihminen voi olla rikki ja altis rakastumaan. Pitääkö kaikki oppia kantapään kautta? Jos aikoo aloittaa suhteen juuri eronneen kanssa, tarvitaan hyvää ihmistuntemusta.
Tapaile rauhassa ja katsele, pitkän kaavan mukaan äläkä hätäile. On hyvä ottaa aikaa siihen, että tutustuu toiseen ihmiseen kunnolla. Alussa kaikki näyttää ihanalta ja vasta eronnut kumppani selittää, että hän on päässyt eron yli. Kas kummaa, myöhemmin hän ei enää olekaan varma tunteistaan sinua kohtaan ja myöntää itsekin, että hän oli ollut eron jälkeen liian vähän aikaa yksin.
Suhde ei ole iästä kiinni. Vanhempana sitä tietää, kuka on, mitä haluaa ja millaisen suhteen. Vanhempana suhde voi onnistua ehkä paremmin, koska hyvää suhdetta arvostaa, eikä haikaile toisen perään.
Mennyt on mennyttä. Uusi parisuhde on nyt ja tässä.
Jos kohdalle sattuu mukavantuntuinen ihminen, varovasti eteenpäin. Jos kolahtaa niin kolahtaa.
Lopuksi, Tauno Palo ja Erotessa.
Lähde:
https://www.youtube.com/watch?v=_cP5MWSCYGw