Sanojen voima
perjantai 25 marraskuu 2022
Olen nyt seikkailut nettideittailun ihmeellisessä maailmassa puolisen vuotta. Monia asioita olen kummastellut ja pohtinut. Samalla olen analysoinut omia tuntemuksiani ja syitä siihen, miksi olen ryhtynyt tähän mielenkiintoiseen ihmissuhdepeliin. Ensimmäisinä kuukausina yksin jäätyäni en olisi edes jaksanut ajatella mitään mahdollisuutta tai toivoa siitä, että voisin vielä solmia merkittävän ihmissuhteen. Juuri silloin oli kuitenkin huutavin ikävä toisen ihmisen läheisyyttä, joka lievittäisi sitä yksinäisyyden ja tyhjyyden tunnetta, joka oli kuin harmaa sumu ympärilläni.
Eräs tuttavani kysyi viime kesänä, istuessamme yhteissaunan terassilla, olinko miettinyt mahdollista uutta suhdetta. Reaktioni oli tietenkin hämmästynyt ja torjuva. Miten minä löytäisin ketään, joka olisi sopiva minulle, tai minä hänelle. Eihän tämänikäinen enää käy missään sellaisissa riennoissa, jossa voisi tavata mahdollisia kumppaniehdokkaita. Netissä, ehdotti hän ja lisäsi vielä, että sieltähän nuoretkin hakevat nykyisin seuraa. Hänkin oli aikoinaan löytänyt nykyisen miehensä nettitreffien kautta ja hyvän miehen olikin saanut. Alun torjunnan jälkeen mieleni alkoi kuitenkin askarrella nettideittailun mahdollisuuksissa. Ensiksi tuli mieleeni tori.fi sivusto. Hirtehisesti kuvittelin ilmoitusta torin sivulle:” Lahjoitetaan hyvään ihmissuhteeseen vähän käytetty (vähän käytetty/54-vuotta avioliitossa) leskivaimo. On vielä täydessä terässä, vaikka varaosia on laitettu sinne ja tänne. Koulutuskaan ei enää muuta sen luonnetta, on se mikä on ja hyvä niin. Ainoastaan tapaamisoikeus yhteisesti sovitussa paikassa”. No joo, eihän se tori mikään deittifoorumi ole, joten paneudutaanpa asiallisesti tähän vakavaan aiheeseen.
Ensimmäinen nettialusta oli eri kuin tämä, 50plusmatch, mutta tuntui aluksi mielenkiintoiselta. Sen tiedot oli ryhmitelty hyvin tiukasti strukturoiden. Se oli kuin jonkin tutkimuksen kyselykaavake. Sellainen se todellisuudessa olikin. Sivuston pitäjä pystyi siirtämään osan tiedoista jonkinlaiseen generaattoriin, joka generoi heti ja erehtymättä, ketkä ehdokkaat olivat sinulle sopivat ja kuinka paljon teillä on yhteistä. Ajan oloon aloin kyllästyä sivun kaavamaisuuteen, mutta samalla se antoi minulle työkaluja karsia ja analysoida mahdollisuuksiani jonkun tietyn nimimerkin kanssa. Onko kaikkiin osioihin vaivauduttu vastaamaan, jos ei, niin heti alkoi raksuttaa, onko hänellä mitään kerrottavaa, osaako hän ilmaista itseään ja miten hän ilmaisee vapaassa tekstissä, mitä hän jättää kertomatta tai kertooko kaunistellun version. Minusta kyky ilmaista kirjallisesti itseään, on hyvin valaisevaa ja kertoo tekstiä enemmän kirjoittajastaan.
Meillä kaikilla on tietynlainen opittu ja omaksuttu äidinkieli, jota ei voi täysin piilottaa, vaan jossakin kohtaa tekstissämme se pulpahtaa esiin. Se ilmenee lauserakenteina ja sanoina, joita me yleensä arkielämässämme käytämme. Jos vastapelurin sanastossa on sanoja, jotka saavat minut kummastumaan ja pohtimaan sanan merkitystä, nyt en puhu mistään murre-eroista, tai merkitystä omassa äidinkielessäni, suuri ristiriita panee hälytyskellot soimaan. Juuri tämä hälytyskello on saanut minut lopettamaan jonkun orastavan tuttavuuden lyhyeen. Olenko kulkenut onneni ohi, vai välttynyt turhilta murheilta, kukapa tietänee.
Tällä nykyisellä sivustolla on mahdollisuus kertoa itsestään enemmän vapaamuotoisesti. Se voi olla joillekin mahdollisuus, kun taas toisille ahdistava välttämättömyys. Kuitenkin tälläkin sivulla teemme ikään kuin kauppaa. Yritämme tuoda itsemme esiin niin hyvässä valossa kuin mahdollista. On tunne kuin somistaisimme näyteikkunan houkuttelevaksi, jotta ostajat ryntäisivät suurin joukoin sisälle liikkeeseen valitsemaan mieleisensä hyödykkeen. Itse kukin meistä pyrkii samalla miettimään ja valitsemaan ehdolla olevista vaihtoehdoista hänelle sopivimman. Kummassakin roolissa, myyjänä ja ostajana, hyödynnämme olemassa olevia sanoja. Yksinäisyys ja läheisen ihmissuhteen kaipuu ovat inhimillisiä tunteita, jotka ovat ajankohtaisia meille kaikille, koska olemme liittyneet tälle sivustolle. Kunnioittakaamme kanssakulkijoidemme ja omia tunteitamme suhtautumalla tähän nettideittailuunkin lämpimän kriittisesti ja harkituilla sanoilla.
Lähettäjä Lisbeth - 1743 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Pesutupa 4
Tulin oikeastaan katsomaan, että mikä hässäkkä täällä oli, kun miehiä oli pesutuvan oven takana läjäpäin, mennessäni roskia viemään. Meinaan, kun minun vuoroni on heti sinun perääsi. Joo tosiaan sähkölukko ei toiminut ja yritettiin joukkovoimalla avata ovea, jokainen koitti avaimellaan tuloksetta. Soitin sitten huoltoon ja huollon mies kävi teippaamassa lukon niin, että ovea voi käyttää. Nyt olen aika paljon myöhässä, mutta eiköhän tässä keritä pyykit pesemään ja kuivaushuoneessa kuivattaa. Vai mitä tuumaat? Toki, ei minullakaan ole kuin yksi koneellinen, eikä meidän jälkeen tule ketään.
Hei, sun varpaastasi tulee verta ja sandaalisi on veressä. Totta tosiaan isovarpaasta oli vuotanut pari tippaa verta lattialle ja sandaaleihin. Hätäpäissäni potkaisin konetta, kun en saanut sitä toimimaan, tunnustin nolona. Se osui vissiin johonkin terävään kulmaan. Sehän täytyy tohtoroida. Pelastava enkelini otti ohjat, sanoen nyt mennään meille ja puhdistetaan varvas ja pipin päälle laitetaan laastari. Ei siinä mikään auttanut, kun haavoittunutta vietiin sidonta paikalle. Sidonta homma kävi tottuneesti ja hellästi. Sinulta tuo tohtorointi käy tottuneesti. Minulla on kolme villiä poikaa, joiden kolhuja ja haavoja joutui aikanaan paikkaamaan yhtenään.
Istuttiin siinä hetki hiljaa ja katseltiin toisiamme. Ellei sinulla ole mihinkään kiirus, niin minäpä kiehautan kahveet. No sehän sopii, mutta oikeastaan minun ne pitäisi tarjota kiitokseksi tohtoroinnista. Mitä turhia. Juodaan sumpit ja tutustutaan toisiimme. Tästä eteenpäin en kerro mitä tapahtui, mutta jokainen voi laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ei mielellään sitä likaista.
Eipä pyykkipäivä alkuhankaluuksien jälkeen, olisi paremmin voinut päättyä.
Pesutupa 3
Soitin taas uudelleen ennen syömään alkamista huoltoon, en siis siihen sossuun. Ihme tapahtui ja huoltohenkilö vastasi ja selitin asiani. Ei voi mitään ne sähkölukot ovat jonkun kaapin takana eikä sinne ole hänellä mitään asiaa. Asia vilpitön siis pyykkipäivä siirtyy tuumin.
Olin juuri nostamassa eilistä lämmitettyä lihapullaa suuhuni, kun kännykkä soi. Onhan pyykkituvan ovi auki, kuului huoltomiehen hieman moittiva ääni. Äkkiäpä tulit. Joo, olin juuri tuossa viereisessä yhtiössä ja tulin katsomaan. Eipä ollut äsken, vaikka yritimme avata sitä neljän miehen voimin. No täältä tullaan pyykin kanssa, odota siellä. Ruokailu sai jäädä toiseen kertaan, sillä pyykki oli tärkeämpi kuin nälän torjunta. Onneksi en ollut purkanut kassia.
Pulskan puoleinen huoltomies teippaili sähkölukon kohtaan teippi kerroksen, jotta ovi pysyisi auki. Tätä on ennenkin tehty, kun tekniikka on sakannut. Selvä pyy. Kokeilin vielä, että ovi pysyi todellakin auki. Olisi ollut ikävä jäädä pyykkitupaan vangiksi.
Homma pelitti hyvin, joten pääsin vihdoin itse asiaan. Avasin vesihanat, käänsin kytkimet ON-asentoon ja sujautin kolikon automaattiin. Laitoin pyykit isoon koneeseen ja annostelin pesuaineen ohjeen mukaan oikeaan lokeroon. Sitten tuli tenkkapoo: en saanut valittua pesuohjelmaa, eikä mikään tuntunut toimivan. Vääntelin ja kääntelin epätoivoisesti jokaista nappia ja kytkintä, mutta kone pysyi mykkänä. Hermot alkoivat kiristyä, ja hiki nousi otsalle sekä kainaloihin. Potkaisin viatonta konetta kylkeen ja sekös sattui isovarpaaseen kipeesti. Juuri kun itsehillintäni oli lopullisesti pettämäisillään, sisään astui pelastava enkeli. Hurmaavan näköinen nainen huomasi hätäni ja kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään: Eikö kone toimi? Vastasin, ettei toimi, ja että murheita oli riittänyt muutenkin, sillä aamulla en ollut saanut edes ovea auki. Katsotaanpa ensin sitä konetta, hän sanoi. Ai ai, tuon kytkimen pitää olla tässä asennossa. Noin — nyt voit valita ohjelman. Siinä oli selittelyn makua, kun virkoin, että tulee käytyä niin harvoin, etten muistanut enää juuri tuon kytkimen asentoa.
jatkuu
Pesutupa 2
Niinpä koitti sunnuntain pyykkipäivä ja minä olin masentunut, vaikka leijonat olivat voittaneet MM-kultaa viime viikolla ja elämä oli mukavasti mallillaan, tosin yksinäistä sellaista. Elämä on joskus kummallista, silloin kun pitäisi iloita, onkin masis miehen ainoana seurana.
Onneksi ei mikään syvä masennus painanut harteita, vaan mietin, johtuiko olotilani sittenkin ja kenties edessä olevasta rätti sulkeisesta. Pyykkikasa mahtui juuri ja juuri Ikean isoon kassiin. Marssin pitkin kellarin käytäviä melko painavaa kassia raapottaen pyykkituvan oven taakse. Sovitin avainta lukkoon ja mitä kummaa ovi ei auennut. No ei hätiä mitiä, onhan ulkona toinen ovi, siis sinne. Sama tulos en saanut ovea auki. Taloyhtiömme pihakeinussa istuskeli kolme asukasta, nauttien sunnuntain aurinkoisesta päivästä, turisemassa niitä näitä.
Mites on, kun tuo pyykkituvan ovi ei aukea. No pitäisihän sen olla auki. Niin pitäis, mutta kun ei aukea. Ukot nousivat ja lähdimme joukolla pyykkituvan oven taakse. Ensimmäinen pisti avaintaan lukkoon, sanoen kyllähän tämä aukeaa ja katsoi minua hiukan ylen katseella. Ei auennut ja sitten jokainen vuorollaan yritti. Olihan se näky, kun äijät yritti avata ovea, jokunen painava kirosanakin siinä lausuttiin. Sitten joku herroista muisti näin käyneen joskus aiemminkin, ettei sähkölukko ollut toiminut. Silloin oli huoltomies tullut hätiin. Sitten kirottiin joukolla uutta tekniikkaa, joka ei toiminut kuten pitäisi ja ihmeteltiin, että mitä varten pyykkituvassa pitää olla erikseen sähkölukko.
Niine hyvineni lampsin takaisin, hiljaa manaillen toimimatonta uutta tekniikkaa. Katsoin kuitenkin huollon päivystys numeron ja naputtelin sen kännyyni. Kotona heitin pyykkikassin kylppäriin ja suljin oven, ennen kuin kuvittelemani huokaisu, kuuluisi pyykkikorini suunnalta. Nälkäkin jo kolkutteli vatsan pohjassa, joten kaivoin eilisen murkinan tähteet jääkaapista lautaselle ja eikun mikroon lämpiämään. Niistä tulikin ihan kelpo annos nälkäiselle uuden tekniikan pettäneelle pyykkärille.
Huollon numero tuuttasi ja tuuttasi, taisi huolto ihminen olla nokosilla. No eipä auta itku markkinoilla ei. Pyykkipäivä siirtyi vai siirtyikö, se selviää ensi blokissa.
jatkuu.