Sinkkukoti
perjantai 11 marraskuu 2022
Katselen ympärilleni uudessa kodissani. Tämä on nyt sitten ensimmäinen sinkkukotini. Sadan neliön yhteinen kotimme on vaihtunut kuudenkymmenen neliön kaksioon. Minusta tuntuu kuin entisen elämäni muistokin on survottu pienenpään muottiin, kuten ne huonekalut ja tutut esineet, jotka jäivät jäljelle elämäni ja kodin saneerauksesta. Täällä on jotakin tuttua, mutta jotenkin sittenkin vierasta.
Muutimme monta kertaa mieheni eläessä. Joka kerran itse prosessi oli rankka, mutta aina oli mukana tunne uudesta alusta. Innokkaana sisustajan siirtelin huonekaluja, mattoja ja koriste-esineitä paikasta toiseen, Mieheni oli kuuliainen ja taitava muuttomies, joka porasi reiän betoniseinäänkin, juuri siihen, minkä kohdan olin pitkään harkittuani valinnut.
Nyt muuttomiehenä toimivat poikani ja poikani pojat, ahkerasti ja paljon vastaan mukisematta. Heille olen tavattoman kiitollinen. Kun suuri tavaroiden siirtourakka oli ohi, muuttomiehet palasivat omaan kiireiseen elämäänsä ja minä jäin, rättiväsyneenä, katselemaan uuden kotini kaaosta. Tästäkö se sinkkuelämän ensimmäinen koti sitten löytyy? Ja löytyihän se vähitellen, vähän erilaisena kuin entinen, mutta jotain tuttua ja kotoisaa vielä mukana.
Tämä muutto on hyvin merkityksellinen monessa suhteessa. Sen mukana alkaa kuin uusi ajanjakso elämässäni, yksin asuvana leskirouvana. Suurimmat ja riipaisevammat surun kuukaudet olen elänyt vanhassa kodissa, jossa jokainen hissin ääni herätti hetkeksi toivon, kohta hän avaa oven. Jokainen aamu kuulostelin, joko hän on herännyt ja askartelee keittiössä aamukahvinsa keitossa. Yöllä kosketin parivuoteen vierussänkyä ja tunnustelin tuttua tuhisijaa. Hiljalleen nämä aistimukset vähenivät ja opin heräämään uuteen päivään toivoen sen tuovan valoa ja jotain kokemisen arvoista tähän päivään.
En minä mikään synkistelijä ole, mutta kaikenlaiset tunteet tunnen vahvasti. Olen myös aina ollut hyvin päämäärähakuinen. Nyt päämääräni on löytää uusi polku elämässäni. Sen polun varrella tulee olemaan monenlaista ilon ja murheenkin aihetta. Toivon sen kuitenkin olevan niin vaihteleva, että elämäni tuntuisi mielekkäältä ja tarkoituksenmukaiselta. Niin kauan, kun aamulla herätessäni odotan jotain pientä ihmettä, elämä on elämisen arvoista.
Pienenä ihmeenä pidän sitä, jos kohdalleni tulee vielä ystävyyssuhde, tai jopa rakastuminenkin. Rakkauden ikärajaa ei ole missään määritelty. Riemastuttavia tarinoita on kuultu tämänkin deittisivuston blogeissa ja televisiossakin on kerrottu hyvinkin iäkkäiden uudesta rakkaussuhteesta.
Mielestäni suurinta yksinäisyyttä on se, jos olet yksin sillä historiallisella vuosikymmenellä, jonka muistot ovat sinulle tuttuja ja jotka tuntuvat tapahtuneen vasta äsken. Vaikka seuraavan sukupolven läheiset ovat sinulle rakkaat, seilaat kuin yksinäisessä avaruusaluksessa, jos sinulla ei ole läheistä ikätoveria.
En minä kuitenkaan muistoissa pelkästään elä. Itseasiassa en ole koskaan ollut sellainen, joka haikailee johonkin kultaiseen aikaan, jossa kaikki oli paremmin kuin nyt. Niin kauan, kun uskon huomisen tuovan yllätyksiä ja mieluummin iloisia sellaisia, tunnen elämän olevan elämisen arvoinen. Tänään kurkistan taas 50plusmatch-sivulle ja toivon löytäväni sieltä kirjeen, johon voin vastata iloisena ja kiitollisena sen lähettäjän mielenkiinnosta.
Peukut pystyyn kanssasiskot ja -veljet. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. TOIVOTAAN näin.
Lähettäjä Lisbeth - 1539 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Rollaattorimarssi
Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.
Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.
Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.
Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.
Balettia 4
Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.
No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.
Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.
Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.
En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.
Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.
Finito
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu