Voi tylsyyttä, voi kipinää!
keskiviikko 30 marraskuu 2022
Keski-ikäisistä naisista kertovassa tv-sarjassa parasta on ympäristö: vanha roosa huvila postikorttimaiseman keskellä. Vaihdan kanavaa ja joudun suoraan Fifan Qatar-sotkuihin. Ranskalaisdokkari on parempaa katsottavaa. Elokuva, jota odotin, olikin jo eilen Avalla, ja Ava ei ole Areenassa.
Onneksi on kirjallisuus. Voin valita Sylvi Kekkosen koottujen teosten (Amalia luettu kesällä mökin riuduttavassa auringossa) ja senegalilaisranskalaisen Mbougar Sarrin maailmaa säväyttävän romaanin Miesten syvimmät salaisuudet (alkuperäisteos ranskaksi "Ihmisten syvimmät salaisuudet) välillä. Sylvi Kekkonen kirjoittaa lapsuudestaan ja maalaiskylän elämästä 1900-luvun alussa, afrikkalaistaustainen kolmikymppinen ja akateeminen Mbougar Sarr taas kirjojen kirjoittamisesta ja lukemisesta. Miksi teoksen nimi on suomennettu 'miesten syvimmät salaisuudet'? Siksikö, että joissakin kielissä 'man' tarkoittaa sekä miestä että ihmistä. 'Woman' onkin sitten se miehen kylkiluu.
Aivan päinvastaiset kieleltään ja aiheeltaan Amalia ja Miesten syvimmät salaisuudet ovat molemmat hienoja romaaneja. Tosin olen lukenut jälkimmäistä vasta 50 sivua, mutta voin sanoa, että olen kohdannut Taideteoksen isolla T:llä. Erikoisuutena: yksi virke ulottuu neljän ja puolen sivun päähän.
Miksi en sitten lue enemmän romaaneja vaan katson aina samoja ihmissuhdedraamoja, joissa ah, podetaan identiteettikriisiä, ollako mies vai nainen, tykätäkö tuosta vai tästä, ollako uskoton vai ei, joissa kuulutaan ylempään keskiluokkaan, asustetaan arkkitehtien muotoilemissa asunnoissa ja syödään sushia, käydään parisuhdeseksuaaliterapiassa ja korvakynttilähoidoissa?
Vastaus on selvinnyt itselleni äskettäin.
Olen mukavuudenhaluinen ja ikävystynyt, pakenen tylsää todellisuutta ja lillun mieluummin ihmissuhdemössössä kuin että lukisin uusista uusimpaa kirjallisuutta tai kahlaisin Sotaa ja rauhaa. Pidän periaatteena: "Olen eläkkeellä, eihän minun tarvitse enää nähdä vaivaa minkään eteen."
Tässä on vasta puoli vastausta. Koko vastaus on: minulla on eriparisilmät. Ovat ne samanväriset, ja jotkut ovat jopa ihastuneet niihin, mutta ne nyt vain ovat eri paria: toinen näyttää maailman kellahtavana, toinen valkoisena. Mitä sillä on väliä lukemisen kannalta, minkäväriset kirjan sivut ovat? Ei olekaan, mutta silmiäni alkaa muutaman sivun jälkeen armottomasti kirveltää. Välillä kirveltää keltaista silmää, välillä vihloo valkoista. Arvaat jo, että odotan palavasti silmälekurin armahtavaa laserleikkuria myös vasempaan silmääni.
Ovatko tv-ohjelmat huonontuneet sitten 60-luvun reporadion ja esim.80-luvun Pulttibois-vitsien ja muiden hupiohjelmien? Ennen oli yksinkertaista tilannekomiikkaa, kuten rautakaupassa ei ole myyjää ja "onks Viljoo näkyny".
En haluaisi lähteä siitä, että "kun ennen oli kaikki paremmin". Mielestäni kaikki oli vähintään yhtä hyvin. Minusta television draamaohjelmissa oli laajempi repertuaari: oli maaseutua ja murretta, oli eri ikäluokkia ja ammatteja. Töitä tehtiin käsin niska limassa. Nytkin Suomessa on maaseutua ja murretta, on käsityöläisammatteja kaupan kassoja ja kalastajia sekä hurja määrä eläkeläisiä. Silti katsomme sarjoja ja uusia elokuvia, jotka on tehty leimallisesti Helsingissä ja joiden päähenkilöiden ikähaitari on pääasiassa 30 - 40 vuotta. No, myönnetään - ovat Ivalo, Lappeenranta ja Fuengirolakin olleet näyttämönä.
Monien teosten mukaan (tähän voi laskea mukaan myös muutamat kirjat) Suomessa menee pääasiassa todella hyvin: ihmisillä on tilavat asunnot, heillä on korkeakoulutus tai vähintään keskiasteen koulutus. Matkoja ei kuljeta missään nimessä bussilla vaan omilla autoilla. Ei ole työttömyyttä tai ansiosidonnaisia tuloja, ei pieniä eläkkeitä eikä hoitojonoja.
Minä tunnen toisenlaisen Suomen.
Minun Suomessani on paljon metsää ja rantoja. Ihmiset ovat melko vaiteliaita ja hyväntahtoisia. Heidän vanhempansa tai isovanhempansa ovat viljelleet maata, ja sieltä tulee rakkaus omavaraiseen ruokaan: ruisleipään, suomalaiseen juustoon, oman metsän koivuvihtaan (-vastaan), käen kukuntaan valkoisiin hankiin. On pitkät, autiot tiet taajamasta toiseen. On hakkuuaukkoja ja korpimetsiä, ristikirkkoja ja S-marketteja, ABC-asemia ja rollaattoreita. On pienteollisuutta ja jättikouluja, yksinäisyyttä ja tasapaksua elämää ilman äksöniä. Sen kuvaaminen ei ole mediaseksikästä.
Minun maassani puhutaan suomea eikä kyökkienglantia. Kässehditään hämäränhyssyssä saunapolulla. Lyödään löylyä kiukaalle ja ollaan äimän käkenä, kun eduskunta on budjettiriihessä. Puidaan asiat juurta jaksaen eikä umpimähkään, vaikka sukset menevät ristiin. Ei osteta sikaa säkissä eikä katsota lahjahevosen suuhun.
Eikä ikinä luovuta possessiivisuffiksista, eihän?
Äkäinen akka Tuulia Jolla
Lähettäjä Hannah - 1624 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Rollaattorimarssi
Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.
Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.
Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.
Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.
Balettia 4
Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.
No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.
Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.
Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.
En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.
Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.
Finito
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu