Aikuistumisriitti (2)
torstai 22 joulukuu 2022
Herään kylmään meri tuulen henkäykseen, pikku kanuunassa, sillä niitä oluita tuuli otettua yksi liikaa. Tuli virkeän vireästä merituulesta sellainen tunne, että se toivotti meidät tervetulleeksi, seikkailuun aavoille rannattomille ulapoille. Kattelen ympärilleni, aivan outo kaupunki, tulee hieman orpo olo, nyt ollaan omillamme tosipaikan edessä. Nyt kaikki on itsestä kiinni.
Liikenteen melu kuuluu jostain kauempaa, lokit kirkuvat, sillä meri on lähellä.Koivut ovat hiiden korvilla ja puiston nurmikko vihertää, aikainen pääsky pari lentää yläpuolellamme ja esittää huikeaa soidinlento akrobatiaa. Niin kaunista ja silmää hivelevää katseltavaa, ihan kuin uuni tuore aviopari häävalssin pyörteissä. Kaamea nälkä jäytää kroppaa.
Potkin Karin penkkiä hiljaisesti, liian hiljaa, sillä mitään tapahdu, sälli on sikeässä umpiunessa. Kadun toisella puolen on juna-aseman näköinen rakennus, jota aukaistaan juuri.Nyt potkaisen lujempaa penkkiä,potku oli tehokas, sillä nyt jannu havahtuu.
Mennään tonne assalle kyselemään missä päin se Mylly on? Lampsimme sisälle ja kysymme VR virkamieheltä, Myllyn sijaintia. Nuhraantuneet olemuksemme, eivät oikein herätä virkamiehen luottamusta, ja hän katselee nenänvartta pitkin pitkätukka hippejä. Niin ainakin ounastelen. Yllätys, kaveri onkin joviaali heppu ja hakee Kotkan kartan, josta näytti tien Myllylle. Pojat se aukeaa vasta ysiltä, joten teillä on vielä aikaa, tuossa lähellä on aamulla auki oleva baari, josta saa aamupalaa.
Hitto miten ystävällistä ja miten huolehtivaista meistä nuorista, melkein tuli tippa simmuun, mutta eiväthän kovat itsenäiset pojat itke. Baarissa on jo täysi meno päällä, sillä keppana on vapautunut hiljattain, hyvä kun sankan tupakan savun keskeltä löydämme tiskille. Kahvin ja sämpylän kiikutamme baarin ainoaan tyhjään pöytään ja alamme syödä, on pakko hakea vielä toinen sämpylä, niin on nälkä. Nortit huuleen ja lisäämme oman osuutemme terveydelle haitallista savua baarin atmosfääriin ja yritämme näyttää vanhoilta tekijöiltä.
Kello kipaisi ysin kohtaan. Lähdimme neuvottuun suuntaan kohti Myllyä. Siellä oli pientä jonon poikasta, mutta pääsimme kuitenkin pian työnvälittäjän juttusille. Selitimme advokaatille, mikä oli meininki. Pettymys oli sanoin kuvaamaton, kun työnvälittäjä patu ilmoitti kylmästi, että täältä saavat töitä vain oman kylän pojat.
Ei jumalauta, nyt meni vi...ksi, entä nyt Kari kiukutteli? Nyt ei Kari kyllä lannistuta, vaan etsitään linkkari asema ja lähdetään Stadiin. Onneksi Kotka oli pieni kylä ja vähän tietä ohikulkijoilta kyselemällä, löysimme torin jonka keskellä linja-autojen lähtölaiturit sijaitsivat.
Siellähän oli kuin tilattuna Onni Vilkkaan vinttikoira, juuri lähdössä Helsinkiin. Käytimme osan olemattomista käyttörahoistamme lippuihin . Vilkkaan Vinttikoira oli pikalinja ja Helsinki oli pian allamme. Eka hommana puhelin koppiin ja luettelosta Aili tädin numppa esiin. Vähän kyllä jännitti, mutta karaisin luontoni ja soitin selittäen tilanteemme. Aili täti kauhisteli ja taivasteli kuten kai asiaan kuului. Kertoi sitten mummun olleen yhteydessä, että ne pojat saattaisivat tulla sinne. No mummun sisko oli mukavan armelias ja niin höyli, että antoi luvan kortteeriin muutamaksi päiväksi, korkeintaan viikoksi, saanhan vähän seuraa teistä.
Sen jälkeen olisi edessä, katkera paluu maitojunalla Pispalaan.
Majoituimme Aili tädille. Täti hyvien vanhanajan ihmisten tapaan huolehti ruokapuolesta ja osoitti poikiensa vanhan huoneen yö orreksemme. Sanoin tädille, että huomenna heti aamusta menemme Myllyyn ja saamme varmasti töitä, sanoin teinin itsevarmuudella. Katsoimme puhelinluettelosta Myllyn osoitteen ja kartasta opettelimme reitin valmiiksi.Uni ei tahtonut tulla millään silmään, epätoivoiset ajatukset töiden saamisesta kalvoi mieltä, varmasti Karinkin.
Sillä ilman Aili tätiä olisimme täysin tyhjän päällä. Eipä tullut lähteissä mieleen sellaiset pikkuasiat, kuten mistä katto pään päälle, raha tai ruoka?
Tähän asti on menty Ailin hyvyydellä, päättäväisyydellä ja moukan tuurilla. Luottamus itseen on kasvanut kohinalla. Ennen nukahtamista näen utu kuvia kaislahameisista sorjista hemaisevista neidoista, kukkaseppeleet siroilla kauloillaan, viehkosti tanssimassa Hulaa puhtaalla valkealla hiekkarannalla, toivottamassa urheat merenkulkija pikipöksyt tervetulleiksi saarelleen.
jatkuu
Lähettäjä Tahmela - 2758 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu