Aikuistumisriitti: töitä suoraan varustamolta
sunnuntai 25 joulukuu 2022
Heti aamusta, kun olimme saaneet Ailin aamutarjoomukset tuulensuojaan ja kiiteltyämme niistä vuolaasti, painuimme pysäkille ja hyppäsimme paikalliseen dösään ja siitä Katajanokalle Myllyyn. Nyt oli meininki ihan toisenlaista, kuin Kotkassa. Meidät kirjattiin työnhakijoiksi järjestys numeromme seuraavaan pestiin, olivat 51 ja 52. Ei jumankekka eihän me millään päästä viikossa mihinkään kippoon, sanoin ja epätoivo hiipi jälleen kerran kevyen kesäpuseron alle. Aurinko ainakin paistoi ja jäimme makoileen puhelinkopin viereiselle nurtsille. Mieti nyt Kari, tässä menee iät ja ajat ennen kuin ollaan töissä missään paatissa.
Menin vastapäätä olevaan kauppaan, kokeilemaan alaikäisen onnea ja sain parit keppanat mukaani. Nämä olivat sitten viimeiset, sillä rahat alkavat olla lopuillaan. Siinä juodessa ja poltellessa, miettien päät höyryten , mitä tässä oikein tehdään? Liekö syynä ollut alkoholin myönteinen vaikutus, joka liukastutti aivotoimintaani vai mitä lie? Mutta,sitten välähtää, hei herää pahvi ja kattos tosta kopin puhelin katalogista, missä päin on noita laivayhtiöiden pääkonttoreita? Punavuoressa näyttää olevan ainakin Finnlines, Wihuri ja FÅA. Homma on nyt sillä lailla, että meidän pitää laittaa kaikki yhden kortin varaan ja lähdetään suoraan pääkallonpaikalle, töitä kyseleen. Nyt pelataan upporikasta tai rutiköyhää, mutta tämä taitaa olla meidän viimeinen mahis, saada jobi nopeasti? Niinpä tallasimme parin keppanan vauhdittamin joutuisien askelien voimalla, Punavuoreen laivanvarustajien pääkonttorien Mekkaan, musta ja punainen tukka tuulessa liehuen.
Kari, tästä manööveristä roikkuu ja riippuu tulevaisuus, joten toimitaan siihen malliin. Kerrostalon ulko-ovessa luki Finnlines OY ja FÅA. Sormi summerille ja lukko surahti ovi auki. Hissiin ja ylös suoraan toimitusjohtajan oven taakse, koputin ja menimme sisään. Vastassa oli sihteeri ison pöydän takana, mitäs te haette? Näin toisen oven, jonka arvelin olevan ison pomon, kävelin suoraan sen eteen ja sihteeri sanoi, ettei johtajaa saa häiritä, mutta olin jo koputtanut ja sisältä kuului jotain ääntä, jonka tulkitsin omavaltaisesti sisään kutsuksi niinpä avasin uksen ja marssin suoraan ison kihon pöydän eteen. Kari seurasi vanavedessä tulipunainen pitkä tukka liehuen, sanoimme päivää, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Mitä, mitä, keitäs te olette? Esittelimme itsemme ja sanoin, me tarvitaan messikallen töitä, olemme käyneet ravintola-alan peruslinjan Tampereella amiksessa ja osataan köökkiduunit. Jaha, jaha, pomo oli hieman häkeltynyt, mutta tointui ja pääsi pian ällän päälle juoneen mukaan pieni hymynkare huulillaan. Kiho teki joitain täydentäviä kysymyksiä ja kirjoitti nimet ylös. Annoimme Ailin numeron johon voisi soittaa. Marssimme ulos sihteerin jotenkin kiukkuisen katseen saattamina, sillä olimmehan yllättäneet hänet täysin, ripeällä toiminnalla. Toistimme saman manööverin, muissakin pääkonttoreissa. Nyt ei voida muuta kuin odottaa, mitä tuleman pitää? Kuusi päivää aikaa?
Nyt täytyy soittaa, Tellelle alias Tellervo Koivisto, ei siis Manun Tellervo, mutta sama seura eli SDP. Telle oli meidän yhteiskuntaopin opettaja amiksessa, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Hänestä oli leivottu kevään vaaleissa kansanedustaja ja olimme saaneet häneltä puhelinnumeron, johon olimme luvanneet soittaa. Soitimme ja hän ilahtui, kun olimme kunnossa ja töitäkin oli tiedossa. Telle kertoi tulevansa piakkoin iltapäiväjunalla Helsinkiin ja lupasi viedä meidät illalliselle. Sovittuun aikaan loikimme assalle, venaamaan Tellen junaa, hyvän illallisen maku suussa. Odotellessamme, aseman kuulutuksesta kuului, että herroja Virtanen ja Ojanen (nimet muutettu) pyydetään saapumaan junanlähettäjän toimistoon. Hei ne herrathan ollaan me, voi hitto, mitäs tää ny o. Löysimme toimiston ja virkamies kysyi töykeästi, mitä ihmeen resupekka pitkätukkia te olette? Herroja Virtanen ja Ojanen, korostin hieman sanaa herroja, pyydettiin tänne. Ai, voi, niin, niin( kumarrus) nyt on kyllä ikävä kyllä, käynyt niin, ettei kansanedustaja Koivisto pääse tulemaan, äkillisen esteen vuoksi. Mikäs siinä, ei aina käy niin kuin on suunniteltu. Aloimme tottua, että aikuisten maailmassa piti tulla silti omillaan toimeen, pettymyksistä huolimatta. Hyppäsimme kortteeriin menevään dösään ja ilta kului mukavasti, kun raportoimme päivän toimiamme mesenaatillemme ja lörpötellessä niitä näitä..
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1525 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu