Aikuistumisriitti: töitä suoraan varustamolta
sunnuntai 25 joulukuu 2022
Heti aamusta, kun olimme saaneet Ailin aamutarjoomukset tuulensuojaan ja kiiteltyämme niistä vuolaasti, painuimme pysäkille ja hyppäsimme paikalliseen dösään ja siitä Katajanokalle Myllyyn. Nyt oli meininki ihan toisenlaista, kuin Kotkassa. Meidät kirjattiin työnhakijoiksi järjestys numeromme seuraavaan pestiin, olivat 51 ja 52. Ei jumankekka eihän me millään päästä viikossa mihinkään kippoon, sanoin ja epätoivo hiipi jälleen kerran kevyen kesäpuseron alle. Aurinko ainakin paistoi ja jäimme makoileen puhelinkopin viereiselle nurtsille. Mieti nyt Kari, tässä menee iät ja ajat ennen kuin ollaan töissä missään paatissa.
Menin vastapäätä olevaan kauppaan, kokeilemaan alaikäisen onnea ja sain parit keppanat mukaani. Nämä olivat sitten viimeiset, sillä rahat alkavat olla lopuillaan. Siinä juodessa ja poltellessa, miettien päät höyryten , mitä tässä oikein tehdään? Liekö syynä ollut alkoholin myönteinen vaikutus, joka liukastutti aivotoimintaani vai mitä lie? Mutta,sitten välähtää, hei herää pahvi ja kattos tosta kopin puhelin katalogista, missä päin on noita laivayhtiöiden pääkonttoreita? Punavuoressa näyttää olevan ainakin Finnlines, Wihuri ja FÅA. Homma on nyt sillä lailla, että meidän pitää laittaa kaikki yhden kortin varaan ja lähdetään suoraan pääkallonpaikalle, töitä kyseleen. Nyt pelataan upporikasta tai rutiköyhää, mutta tämä taitaa olla meidän viimeinen mahis, saada jobi nopeasti? Niinpä tallasimme parin keppanan vauhdittamin joutuisien askelien voimalla, Punavuoreen laivanvarustajien pääkonttorien Mekkaan, musta ja punainen tukka tuulessa liehuen.
Kari, tästä manööveristä roikkuu ja riippuu tulevaisuus, joten toimitaan siihen malliin. Kerrostalon ulko-ovessa luki Finnlines OY ja FÅA. Sormi summerille ja lukko surahti ovi auki. Hissiin ja ylös suoraan toimitusjohtajan oven taakse, koputin ja menimme sisään. Vastassa oli sihteeri ison pöydän takana, mitäs te haette? Näin toisen oven, jonka arvelin olevan ison pomon, kävelin suoraan sen eteen ja sihteeri sanoi, ettei johtajaa saa häiritä, mutta olin jo koputtanut ja sisältä kuului jotain ääntä, jonka tulkitsin omavaltaisesti sisään kutsuksi niinpä avasin uksen ja marssin suoraan ison kihon pöydän eteen. Kari seurasi vanavedessä tulipunainen pitkä tukka liehuen, sanoimme päivää, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Mitä, mitä, keitäs te olette? Esittelimme itsemme ja sanoin, me tarvitaan messikallen töitä, olemme käyneet ravintola-alan peruslinjan Tampereella amiksessa ja osataan köökkiduunit. Jaha, jaha, pomo oli hieman häkeltynyt, mutta tointui ja pääsi pian ällän päälle juoneen mukaan pieni hymynkare huulillaan. Kiho teki joitain täydentäviä kysymyksiä ja kirjoitti nimet ylös. Annoimme Ailin numeron johon voisi soittaa. Marssimme ulos sihteerin jotenkin kiukkuisen katseen saattamina, sillä olimmehan yllättäneet hänet täysin, ripeällä toiminnalla. Toistimme saman manööverin, muissakin pääkonttoreissa. Nyt ei voida muuta kuin odottaa, mitä tuleman pitää? Kuusi päivää aikaa?
Nyt täytyy soittaa, Tellelle alias Tellervo Koivisto, ei siis Manun Tellervo, mutta sama seura eli SDP. Telle oli meidän yhteiskuntaopin opettaja amiksessa, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Hänestä oli leivottu kevään vaaleissa kansanedustaja ja olimme saaneet häneltä puhelinnumeron, johon olimme luvanneet soittaa. Soitimme ja hän ilahtui, kun olimme kunnossa ja töitäkin oli tiedossa. Telle kertoi tulevansa piakkoin iltapäiväjunalla Helsinkiin ja lupasi viedä meidät illalliselle. Sovittuun aikaan loikimme assalle, venaamaan Tellen junaa, hyvän illallisen maku suussa. Odotellessamme, aseman kuulutuksesta kuului, että herroja Virtanen ja Ojanen (nimet muutettu) pyydetään saapumaan junanlähettäjän toimistoon. Hei ne herrathan ollaan me, voi hitto, mitäs tää ny o. Löysimme toimiston ja virkamies kysyi töykeästi, mitä ihmeen resupekka pitkätukkia te olette? Herroja Virtanen ja Ojanen, korostin hieman sanaa herroja, pyydettiin tänne. Ai, voi, niin, niin( kumarrus) nyt on kyllä ikävä kyllä, käynyt niin, ettei kansanedustaja Koivisto pääse tulemaan, äkillisen esteen vuoksi. Mikäs siinä, ei aina käy niin kuin on suunniteltu. Aloimme tottua, että aikuisten maailmassa piti tulla silti omillaan toimeen, pettymyksistä huolimatta. Hyppäsimme kortteeriin menevään dösään ja ilta kului mukavasti, kun raportoimme päivän toimiamme mesenaatillemme ja lörpötellessä niitä näitä..
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2647 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu