Aikuistumisriitti: Vihdoin kippo alla
perjantai 30 joulukuu 2022
Olimme jo menettämässä toivomme töiden suhteen, kun pariin päivään ei kuulunut toivottua soittoa varustamoilta. Kävimme Myllyllä päivittäin katsomassa tilannetta ja siellä olimme edenneet jo alle 50 hakijan, sijalukumme 44 ja 43, huikeaa etenemistä, töihin voisi päästä ehkä ensi vuonna. Ajattelimme, että pidetään hakuvoimassa ja palataan Pispalaan, ne kyllä ilmoittaisivat sinne, jos duunia löytyisi. Stadin murre oli jo tarttunut kieleen ja puhuimme jo sujuvasti stadia mielestämme. Palloilimme kaupungilla harjoittaen ympäristöoppia, stadin slangikielioppia ja kohotimme kuntoa pitkillä mihinkään erityiseen paikkaan johtavilla kävelylenkeillä. Mihinkään kuppilaan ei ollut varaa mennä, sillä rahamme alkoivat olla finito.
Palasimme taas kerran Ailille melko masis mielellä. Aili oli jo ovella vastassa ja hihkui, soita heti Finnlaisille, tuossa on numero, mihin pitää soittaa. Kello oli jo aika paljon, vähän yli neljän iltapäivä lyönnin, mutta ajattelin soittaa kuitenkin. Esittelin itseni ja mies kertoi laivan, Finn Bostonin olevan kaijassa Jätkäsaaressa, siellä pitää ilmoittautua stuertti Mäelle. Sovimme, että menen heti huomenna ilmoittautumaan töihin. Kari katsoi jotenkin kateellisena ja surkeana minua. Mitä minä nyt teen? Älä masennu, neuvotellaan Ailin kanssa, jos vaikka voisit olla tädin lupaaman viikonloppuun täällä. Ellet saa duunia ennen sitä, niin sullahan on vielä lippuraha Tampereelle. Meet sinne ja odottelet kutsua Myllystä. Saimme Ailin siunauksen suunnitelmalle. Kyllä minä, vielä nämä pari päivää Karia kestän. Sitäpaitsi mistä sitä tietää, vaikka Kari pääsisi myös töihin? Soitin kotio ja raportoin tilanteen äitemuorille. Älä sitten ala juomaan jne. Äidin varoitukset kuuluivat luurista, Joo, joo älä huoli, kyllä mää pärjään.
Sinä yönä ei uni tullut silmään, kuin hetkeksi. Aamulla olin silti pirteä ja toiminta tarmoa täpötäynnä. Hyvästelin Ailin ja Karin. Dösällä Jätkäsaareen. Olin vähän aikaa ihan pihalla, kun palloilin satamassa etsien kanoottiani. Joku merimiehen näköinen seisoskeli kaijalla, kysyin, että missäs Finn Boston on ankkurissa? Kaveri katsoi pitkään ja sanoi tuossahan tuo on, suoraan edessäsi. Niin oli, olin vain, ollut niin tohkeissani kirmaillessa ja pyöriessä kaijalla, etten ollut heti huomannut Finnlines logoa savupiipussa ja nimeä keulassa. Vähän nolotti. Ei muuta kuin laagonkia ylös pattiin ja kannelle pällistelemään. Siihen tuli ahavoitunut merimies korvarengas korvassa, tatskat käsivarsissa. Hän tiedusteli, mikäs kundi sinä olet ja oikein jenkkikassin kera? Ei myydä viinaa enää, sillä kaikki halpa troppi meni jo. Ei, ei, en minä sitä, olen teidän uusi messikalle ja pitäisi ilmoittautua stuertti Mäelle. No, tervetuloa sanoi mies, esitellen itsensä täkkimies matruusi Virraksi. Alku tuntui sujuvan hyvin. Byssa on tuolla, kysy sieltä stujua, siellä pitäis olla säkäkokki laittamassa lounasta. Jessus, mikä on säkäkokki tai stuju, mietin hätääntyneenä, mutten alkanut kyseleen mitään, vaan lähdin osoitettuun suuntaan. Kai tuo selviää, kun joku löytyy. Byssa löytyi ahterista ja koulusta tuttu astioiden kilinä ja kalina kuului pienestä keittiöstä, jossa oli työn touhussa ilmeinen säkäkokki. Tutustumisseremoniat läpi käytyämme, kysyin, mistä löytäisin stujun? Tuolla se on häkissään, käyn sanomassa, että uusi kalle on tullut, jo sua kaipasinkin, koska olen tällä haavaa yksin duunissa. Stuju vaikutti heti mukavalta ja asialliselta veikolta. Hän selitti pääpiirtein työaikani, työni ja siivousvastuualueeni sekä antoi häkkini avaimen. Aloita heti lounaan jälkeen säkä näyttää ja neuvoo työt tarkemmin. Vein kassini pieneen häkkiini, kuten nukkumahyttiä kutsuttiin. Ei sentään ollut riippumattoa, kuten olin lukenut meriaiheisista seikkailukirjoista. Säkä jo odotteli minua. Hän neuvoi, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tuntuivat yksinkertaisilta tehtäviltä ja niin ne olivatkin. Lounaan aikana kaikki miehistön jäsenet kävivät tutustumassa uuteen messikalleen ja toivottelivat tervetulleeksi, mukavia heppuja tuumiskelin. Upseeristoa ei näkynyt ja säkä selitti, ettet sinä heitä tule näkemään, kuin sattumalta. Muuten täällä kaikki ovat sinua ylempiä hierarkiassa, joten tule juttuun meidän byssan väen kanssa, stuju on ylin ja sitten on Musta Pekka kaikkein ylin, kippari siis. Tiskien, messin siivouksen ja jääkaapin täytön jälkeen olin vapaa. Sellaisia herkkuja, oli suolaista ja makeaa mitä merimiehille jääkaappiin iltapalaksi laitettiin, en ollut nähnyt, kuin kuvissa. En edes koulussa, vaikka sielläkin monenlaisia herkkuja käsiteltiin. Ei täällä ainakaan nälkää nähdä, tuumin. Kävin maissa soittamassa Aili-tädille. Sain kuulla, että Kari oli saanut töitä Wihurin Viimasta. Aili toivotti hyvää matkaa ja olin iloinen Karin puolesta. Oltiin molemmat hommissa, suunnittelematon suunnitelma oli toiminut.
Säkä sanoi, että illallisen jälkeen on tuossa perätäkillä jonkinlaista illanvieton tapaista, niin tule sinne, niin tutustut laivamiehistöön paremmin.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2747 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Mietteitä
Istun läppärin edessä sormi näppäimistön yllä pää tyhjää täynnä, kun pitäisi kirjoittaa blogi, joka sivuaa deittailua. Todellakin pidän vain yhtä sormea valmiina rajuun äksöniin eli vikkelään toimintaan näppäimistöllä. Olen kyllä kuullut kymmensormijärjestelmästä ja kokeillut, mutta sormet sekosivat ja näytölle tulvi omituista tekstiä. Siinä touhussa aivot ja sormet eivät toimineet sulavasti yhteen. Niinpä luotan vain tähän oikean käden etusormeen, joka vuoren varmasti erehtymättä milloinkaan, löytää aina oikean kirjaimen näppäimistöltä.
Deittailu rintamalla on vissiin jonkinlainen luppoaika. Ikään kuin odottava tunnelma ainakin itsellä. En tiedä teistä muista. Teillä muilla saattaa olla hyvinkin vilkasta ja kiihkeää toimintaa. Syynä lienee ihmisten kesä kiireet matkailu, marjastus, sienestys tai mikä kenelläkin on sitä kesä toimintaa. Kesä, kun on meillä yhtä lyhyt kuin se kuuluisa mies muisti. Eipä siinä harrastusten lomassa ehdi miettiä deittailua, joka haittaisi mielekästä harrastustoimintaa. Eipä siihen väliin halua ketään pomottamaan tai arvostelemaan omia kivoja askareita. Hyväksyvä ja arvostava kehu on silti aina toivottavaa ja paikallaan.
Toisaalta voi se olla niinkin, etten ole tarpeeksi kiinnostava. Mietin myös sitä, että olenko tullut valikoivaksi tai peräti nirsoksi. Kaikenlaista sitä mieleen tuleekin. Ettenkö olisi muka kiinnostava tai nirso. Mistä pirusta semmoinen ajatus päähän nyt putkahti, näin nostatan itsetuntoni huippulukemiin.
Eipä siinä mitään, kyllä tämä elämä yksinkin sujuu. Lopulta ihminen on kuitenkin aina yksin ajatuksineen ja itse saa teoistaan vastata. Tosin mielellään sitä joskus juttelisi kumppanille, eikä ainoastaan kukkasille tai pyykkikorille. Sellainen olisi mieluisa kumppani, joka kömpisi viekkuun hyvän yön suukkoja antamaan ja jäisi siihen loppu yöksi tuhisemaan. Tämä skenaario olisi näillä loppumetreillä kaiken huippu. Nämä ovat tietysti toiveunia, mutta siitä huolimatta, toivo elää. Silloin voisi levollisin mielin odotella sitä viikate henkilöä, joka meidät kaikki lopulta niittää. Siksi viikate henkilö, kun ei ole varmuutta kumpaa sukupuolta hän edustaa. Minun toiveeni on, että hän on kaunis nainen, jolla on teräväksi hiottu viikate, mikä niittää tuskattomasti ja päättää väistämättömän.
Pesutupa 4
Tulin oikeastaan katsomaan, että mikä hässäkkä täällä oli, kun miehiä oli pesutuvan oven takana läjäpäin, mennessäni roskia viemään. Meinaan, kun minun vuoroni on heti sinun perääsi. Joo tosiaan sähkölukko ei toiminut ja yritettiin joukkovoimalla avata ovea, jokainen koitti avaimellaan tuloksetta. Soitin sitten huoltoon ja huollon mies kävi teippaamassa lukon niin, että ovea voi käyttää. Nyt olen aika paljon myöhässä, mutta eiköhän tässä keritä pyykit pesemään ja kuivaushuoneessa kuivattaa. Vai mitä tuumaat? Toki, ei minullakaan ole kuin yksi koneellinen, eikä meidän jälkeen tule ketään.
Hei, sun varpaastasi tulee verta ja sandaalisi on veressä. Totta tosiaan isovarpaasta oli vuotanut pari tippaa verta lattialle ja sandaaleihin. Hätäpäissäni potkaisin konetta, kun en saanut sitä toimimaan, tunnustin nolona. Se osui vissiin johonkin terävään kulmaan. Sehän täytyy tohtoroida. Pelastava enkelini otti ohjat, sanoen nyt mennään meille ja puhdistetaan varvas ja pipin päälle laitetaan laastari. Ei siinä mikään auttanut, kun haavoittunutta vietiin sidonta paikalle. Sidonta homma kävi tottuneesti ja hellästi. Sinulta tuo tohtorointi käy tottuneesti. Minulla on kolme villiä poikaa, joiden kolhuja ja haavoja joutui aikanaan paikkaamaan yhtenään.
Istuttiin siinä hetki hiljaa ja katseltiin toisiamme. Ellei sinulla ole mihinkään kiirus, niin minäpä kiehautan kahveet. No sehän sopii, mutta oikeastaan minun ne pitäisi tarjota kiitokseksi tohtoroinnista. Mitä turhia. Juodaan sumpit ja tutustutaan toisiimme. Tästä eteenpäin en kerro mitä tapahtui, mutta jokainen voi laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ei mielellään sitä likaista.
Eipä pyykkipäivä alkuhankaluuksien jälkeen, olisi paremmin voinut päättyä.
Pesutupa 3
Soitin taas uudelleen ennen syömään alkamista huoltoon, en siis siihen sossuun. Ihme tapahtui ja huoltohenkilö vastasi ja selitin asiani. Ei voi mitään ne sähkölukot ovat jonkun kaapin takana eikä sinne ole hänellä mitään asiaa. Asia vilpitön siis pyykkipäivä siirtyy tuumin.
Olin juuri nostamassa eilistä lämmitettyä lihapullaa suuhuni, kun kännykkä soi. Onhan pyykkituvan ovi auki, kuului huoltomiehen hieman moittiva ääni. Äkkiäpä tulit. Joo, olin juuri tuossa viereisessä yhtiössä ja tulin katsomaan. Eipä ollut äsken, vaikka yritimme avata sitä neljän miehen voimin. No täältä tullaan pyykin kanssa, odota siellä. Ruokailu sai jäädä toiseen kertaan, sillä pyykki oli tärkeämpi kuin nälän torjunta. Onneksi en ollut purkanut kassia.
Pulskan puoleinen huoltomies teippaili sähkölukon kohtaan teippi kerroksen, jotta ovi pysyisi auki. Tätä on ennenkin tehty, kun tekniikka on sakannut. Selvä pyy. Kokeilin vielä, että ovi pysyi todellakin auki. Olisi ollut ikävä jäädä pyykkitupaan vangiksi.
Homma pelitti hyvin, joten pääsin vihdoin itse asiaan. Avasin vesihanat, käänsin kytkimet ON-asentoon ja sujautin kolikon automaattiin. Laitoin pyykit isoon koneeseen ja annostelin pesuaineen ohjeen mukaan oikeaan lokeroon. Sitten tuli tenkkapoo: en saanut valittua pesuohjelmaa, eikä mikään tuntunut toimivan. Vääntelin ja kääntelin epätoivoisesti jokaista nappia ja kytkintä, mutta kone pysyi mykkänä. Hermot alkoivat kiristyä, ja hiki nousi otsalle sekä kainaloihin. Potkaisin viatonta konetta kylkeen ja sekös sattui isovarpaaseen kipeesti. Juuri kun itsehillintäni oli lopullisesti pettämäisillään, sisään astui pelastava enkeli. Hurmaavan näköinen nainen huomasi hätäni ja kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään: Eikö kone toimi? Vastasin, ettei toimi, ja että murheita oli riittänyt muutenkin, sillä aamulla en ollut saanut edes ovea auki. Katsotaanpa ensin sitä konetta, hän sanoi. Ai ai, tuon kytkimen pitää olla tässä asennossa. Noin — nyt voit valita ohjelman. Siinä oli selittelyn makua, kun virkoin, että tulee käytyä niin harvoin, etten muistanut enää juuri tuon kytkimen asentoa.
jatkuu