Aikuistumisriitti: Vihdoin kippo alla
perjantai 30 joulukuu 2022
Olimme jo menettämässä toivomme töiden suhteen, kun pariin päivään ei kuulunut toivottua soittoa varustamoilta. Kävimme Myllyllä päivittäin katsomassa tilannetta ja siellä olimme edenneet jo alle 50 hakijan, sijalukumme 44 ja 43, huikeaa etenemistä, töihin voisi päästä ehkä ensi vuonna. Ajattelimme, että pidetään hakuvoimassa ja palataan Pispalaan, ne kyllä ilmoittaisivat sinne, jos duunia löytyisi. Stadin murre oli jo tarttunut kieleen ja puhuimme jo sujuvasti stadia mielestämme. Palloilimme kaupungilla harjoittaen ympäristöoppia, stadin slangikielioppia ja kohotimme kuntoa pitkillä mihinkään erityiseen paikkaan johtavilla kävelylenkeillä. Mihinkään kuppilaan ei ollut varaa mennä, sillä rahamme alkoivat olla finito.
Palasimme taas kerran Ailille melko masis mielellä. Aili oli jo ovella vastassa ja hihkui, soita heti Finnlaisille, tuossa on numero, mihin pitää soittaa. Kello oli jo aika paljon, vähän yli neljän iltapäivä lyönnin, mutta ajattelin soittaa kuitenkin. Esittelin itseni ja mies kertoi laivan, Finn Bostonin olevan kaijassa Jätkäsaaressa, siellä pitää ilmoittautua stuertti Mäelle. Sovimme, että menen heti huomenna ilmoittautumaan töihin. Kari katsoi jotenkin kateellisena ja surkeana minua. Mitä minä nyt teen? Älä masennu, neuvotellaan Ailin kanssa, jos vaikka voisit olla tädin lupaaman viikonloppuun täällä. Ellet saa duunia ennen sitä, niin sullahan on vielä lippuraha Tampereelle. Meet sinne ja odottelet kutsua Myllystä. Saimme Ailin siunauksen suunnitelmalle. Kyllä minä, vielä nämä pari päivää Karia kestän. Sitäpaitsi mistä sitä tietää, vaikka Kari pääsisi myös töihin? Soitin kotio ja raportoin tilanteen äitemuorille. Älä sitten ala juomaan jne. Äidin varoitukset kuuluivat luurista, Joo, joo älä huoli, kyllä mää pärjään.
Sinä yönä ei uni tullut silmään, kuin hetkeksi. Aamulla olin silti pirteä ja toiminta tarmoa täpötäynnä. Hyvästelin Ailin ja Karin. Dösällä Jätkäsaareen. Olin vähän aikaa ihan pihalla, kun palloilin satamassa etsien kanoottiani. Joku merimiehen näköinen seisoskeli kaijalla, kysyin, että missäs Finn Boston on ankkurissa? Kaveri katsoi pitkään ja sanoi tuossahan tuo on, suoraan edessäsi. Niin oli, olin vain, ollut niin tohkeissani kirmaillessa ja pyöriessä kaijalla, etten ollut heti huomannut Finnlines logoa savupiipussa ja nimeä keulassa. Vähän nolotti. Ei muuta kuin laagonkia ylös pattiin ja kannelle pällistelemään. Siihen tuli ahavoitunut merimies korvarengas korvassa, tatskat käsivarsissa. Hän tiedusteli, mikäs kundi sinä olet ja oikein jenkkikassin kera? Ei myydä viinaa enää, sillä kaikki halpa troppi meni jo. Ei, ei, en minä sitä, olen teidän uusi messikalle ja pitäisi ilmoittautua stuertti Mäelle. No, tervetuloa sanoi mies, esitellen itsensä täkkimies matruusi Virraksi. Alku tuntui sujuvan hyvin. Byssa on tuolla, kysy sieltä stujua, siellä pitäis olla säkäkokki laittamassa lounasta. Jessus, mikä on säkäkokki tai stuju, mietin hätääntyneenä, mutten alkanut kyseleen mitään, vaan lähdin osoitettuun suuntaan. Kai tuo selviää, kun joku löytyy. Byssa löytyi ahterista ja koulusta tuttu astioiden kilinä ja kalina kuului pienestä keittiöstä, jossa oli työn touhussa ilmeinen säkäkokki. Tutustumisseremoniat läpi käytyämme, kysyin, mistä löytäisin stujun? Tuolla se on häkissään, käyn sanomassa, että uusi kalle on tullut, jo sua kaipasinkin, koska olen tällä haavaa yksin duunissa. Stuju vaikutti heti mukavalta ja asialliselta veikolta. Hän selitti pääpiirtein työaikani, työni ja siivousvastuualueeni sekä antoi häkkini avaimen. Aloita heti lounaan jälkeen säkä näyttää ja neuvoo työt tarkemmin. Vein kassini pieneen häkkiini, kuten nukkumahyttiä kutsuttiin. Ei sentään ollut riippumattoa, kuten olin lukenut meriaiheisista seikkailukirjoista. Säkä jo odotteli minua. Hän neuvoi, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tuntuivat yksinkertaisilta tehtäviltä ja niin ne olivatkin. Lounaan aikana kaikki miehistön jäsenet kävivät tutustumassa uuteen messikalleen ja toivottelivat tervetulleeksi, mukavia heppuja tuumiskelin. Upseeristoa ei näkynyt ja säkä selitti, ettet sinä heitä tule näkemään, kuin sattumalta. Muuten täällä kaikki ovat sinua ylempiä hierarkiassa, joten tule juttuun meidän byssan väen kanssa, stuju on ylin ja sitten on Musta Pekka kaikkein ylin, kippari siis. Tiskien, messin siivouksen ja jääkaapin täytön jälkeen olin vapaa. Sellaisia herkkuja, oli suolaista ja makeaa mitä merimiehille jääkaappiin iltapalaksi laitettiin, en ollut nähnyt, kuin kuvissa. En edes koulussa, vaikka sielläkin monenlaisia herkkuja käsiteltiin. Ei täällä ainakaan nälkää nähdä, tuumin. Kävin maissa soittamassa Aili-tädille. Sain kuulla, että Kari oli saanut töitä Wihurin Viimasta. Aili toivotti hyvää matkaa ja olin iloinen Karin puolesta. Oltiin molemmat hommissa, suunnittelematon suunnitelma oli toiminut.
Säkä sanoi, että illallisen jälkeen on tuossa perätäkillä jonkinlaista illanvieton tapaista, niin tule sinne, niin tutustut laivamiehistöön paremmin.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2678 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu