Aikuistumisriitti: Vihdoin kippo alla
perjantai 30 joulukuu 2022
Olimme jo menettämässä toivomme töiden suhteen, kun pariin päivään ei kuulunut toivottua soittoa varustamoilta. Kävimme Myllyllä päivittäin katsomassa tilannetta ja siellä olimme edenneet jo alle 50 hakijan, sijalukumme 44 ja 43, huikeaa etenemistä, töihin voisi päästä ehkä ensi vuonna. Ajattelimme, että pidetään hakuvoimassa ja palataan Pispalaan, ne kyllä ilmoittaisivat sinne, jos duunia löytyisi. Stadin murre oli jo tarttunut kieleen ja puhuimme jo sujuvasti stadia mielestämme. Palloilimme kaupungilla harjoittaen ympäristöoppia, stadin slangikielioppia ja kohotimme kuntoa pitkillä mihinkään erityiseen paikkaan johtavilla kävelylenkeillä. Mihinkään kuppilaan ei ollut varaa mennä, sillä rahamme alkoivat olla finito.
Palasimme taas kerran Ailille melko masis mielellä. Aili oli jo ovella vastassa ja hihkui, soita heti Finnlaisille, tuossa on numero, mihin pitää soittaa. Kello oli jo aika paljon, vähän yli neljän iltapäivä lyönnin, mutta ajattelin soittaa kuitenkin. Esittelin itseni ja mies kertoi laivan, Finn Bostonin olevan kaijassa Jätkäsaaressa, siellä pitää ilmoittautua stuertti Mäelle. Sovimme, että menen heti huomenna ilmoittautumaan töihin. Kari katsoi jotenkin kateellisena ja surkeana minua. Mitä minä nyt teen? Älä masennu, neuvotellaan Ailin kanssa, jos vaikka voisit olla tädin lupaaman viikonloppuun täällä. Ellet saa duunia ennen sitä, niin sullahan on vielä lippuraha Tampereelle. Meet sinne ja odottelet kutsua Myllystä. Saimme Ailin siunauksen suunnitelmalle. Kyllä minä, vielä nämä pari päivää Karia kestän. Sitäpaitsi mistä sitä tietää, vaikka Kari pääsisi myös töihin? Soitin kotio ja raportoin tilanteen äitemuorille. Älä sitten ala juomaan jne. Äidin varoitukset kuuluivat luurista, Joo, joo älä huoli, kyllä mää pärjään.
Sinä yönä ei uni tullut silmään, kuin hetkeksi. Aamulla olin silti pirteä ja toiminta tarmoa täpötäynnä. Hyvästelin Ailin ja Karin. Dösällä Jätkäsaareen. Olin vähän aikaa ihan pihalla, kun palloilin satamassa etsien kanoottiani. Joku merimiehen näköinen seisoskeli kaijalla, kysyin, että missäs Finn Boston on ankkurissa? Kaveri katsoi pitkään ja sanoi tuossahan tuo on, suoraan edessäsi. Niin oli, olin vain, ollut niin tohkeissani kirmaillessa ja pyöriessä kaijalla, etten ollut heti huomannut Finnlines logoa savupiipussa ja nimeä keulassa. Vähän nolotti. Ei muuta kuin laagonkia ylös pattiin ja kannelle pällistelemään. Siihen tuli ahavoitunut merimies korvarengas korvassa, tatskat käsivarsissa. Hän tiedusteli, mikäs kundi sinä olet ja oikein jenkkikassin kera? Ei myydä viinaa enää, sillä kaikki halpa troppi meni jo. Ei, ei, en minä sitä, olen teidän uusi messikalle ja pitäisi ilmoittautua stuertti Mäelle. No, tervetuloa sanoi mies, esitellen itsensä täkkimies matruusi Virraksi. Alku tuntui sujuvan hyvin. Byssa on tuolla, kysy sieltä stujua, siellä pitäis olla säkäkokki laittamassa lounasta. Jessus, mikä on säkäkokki tai stuju, mietin hätääntyneenä, mutten alkanut kyseleen mitään, vaan lähdin osoitettuun suuntaan. Kai tuo selviää, kun joku löytyy. Byssa löytyi ahterista ja koulusta tuttu astioiden kilinä ja kalina kuului pienestä keittiöstä, jossa oli työn touhussa ilmeinen säkäkokki. Tutustumisseremoniat läpi käytyämme, kysyin, mistä löytäisin stujun? Tuolla se on häkissään, käyn sanomassa, että uusi kalle on tullut, jo sua kaipasinkin, koska olen tällä haavaa yksin duunissa. Stuju vaikutti heti mukavalta ja asialliselta veikolta. Hän selitti pääpiirtein työaikani, työni ja siivousvastuualueeni sekä antoi häkkini avaimen. Aloita heti lounaan jälkeen säkä näyttää ja neuvoo työt tarkemmin. Vein kassini pieneen häkkiini, kuten nukkumahyttiä kutsuttiin. Ei sentään ollut riippumattoa, kuten olin lukenut meriaiheisista seikkailukirjoista. Säkä jo odotteli minua. Hän neuvoi, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tuntuivat yksinkertaisilta tehtäviltä ja niin ne olivatkin. Lounaan aikana kaikki miehistön jäsenet kävivät tutustumassa uuteen messikalleen ja toivottelivat tervetulleeksi, mukavia heppuja tuumiskelin. Upseeristoa ei näkynyt ja säkä selitti, ettet sinä heitä tule näkemään, kuin sattumalta. Muuten täällä kaikki ovat sinua ylempiä hierarkiassa, joten tule juttuun meidän byssan väen kanssa, stuju on ylin ja sitten on Musta Pekka kaikkein ylin, kippari siis. Tiskien, messin siivouksen ja jääkaapin täytön jälkeen olin vapaa. Sellaisia herkkuja, oli suolaista ja makeaa mitä merimiehille jääkaappiin iltapalaksi laitettiin, en ollut nähnyt, kuin kuvissa. En edes koulussa, vaikka sielläkin monenlaisia herkkuja käsiteltiin. Ei täällä ainakaan nälkää nähdä, tuumin. Kävin maissa soittamassa Aili-tädille. Sain kuulla, että Kari oli saanut töitä Wihurin Viimasta. Aili toivotti hyvää matkaa ja olin iloinen Karin puolesta. Oltiin molemmat hommissa, suunnittelematon suunnitelma oli toiminut.
Säkä sanoi, että illallisen jälkeen on tuossa perätäkillä jonkinlaista illanvieton tapaista, niin tule sinne, niin tutustut laivamiehistöön paremmin.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1167 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Vanhojapoikia
Kuinka monella on ollut vanhapoika?
Kukkiko se koskaan?
Varmaan se kaksijalkainenkin vanhapoika haluaisi samanlaista hellyyttä osakseen.
Entäs vanhapoika ja suhteet?
Vanhapiika tai vanhapoika eivät ole kiertopalkintoja.
Oletko nirso?
Kenties ikisinkku? Kestosinkku?
Toisilla kestää kauemmin, että on saatu palikat kohdilleen.
Toisilla taas ei ole rohkeutta lähestyä ja toiset eivät tee aloitetta.
Onkos tuttu tilanne?
Käyt treffeillä, tosin deiteistä ei synny suhdetta.
Kun sais ensiks treffit aikaseks. 🤦🏼♀️
Mitäs tehdä, jos ei herätä toisessa kipinöitä? Tarvitaan sytykettä ja blim-blimiä.
Heittäydytään ja ollaan täysillä mukana.
Tapaatko toisen alussa nopeasti?
Vai kirjoitatko ummet ja lammet kuukausikaupalla?
Joskus alussa pukkaa viestejä. Juttua ja intoa riittää. Halutaan tavata, tehdä sitä ja tätä. Kunnes viestittely loppuu kuin seinään. Into lopahtaa, kun tarvitaan arjen järjestelyä treffien sopimiseksi. Mikähän tässä on homman nimi?
Kävitkö katsomassa Kiertueteatterin Vanhoja poikia-musiikkinäytelmän? Tommi Auvinen vastaa käsikirjoituksesta sekä ohjauksesta. Näytelmän punaisena lankana toimii Junnu Vainion parikymmentä laulua. Niilo, Pekka, Arvi ja Lati keittävät nokipannukahvia Saimaan saarella ja jakavat muistojansa, toiveitansa, surujansa ja unelmiansa. Rooleissa nähdään Taneli Mäkelä, Esko Roine, Tuomas Uusitalo ja Puntti Valtonen.
Lopuksi, Junnu Vainion koskettava laulu yksinäisyydestä, Vanhojapoikia viiksekkäitä. Nyt on tunnetta. Nestori Miikkulainen oli muuten Vainion naapuri.Toimittaja Veikko Kilkki pyysi Junnu Vainiota tekemään laulun saimaannorpasta. Kilkki oli tutustunut kyläseppään Nestori Reposeen Lintusalosta, joka oli 70-vuotias vanhapoika. Reponen soitteli haitaria rannassa ja musiikki houkutteli norppia tulemaan musiikkia kohti. Kilkki lähetti ideansa kirjeitse Junnu Vainiolle. Hän oli heittänyt kirjeen ensin takkaan. Myöhemmin hän ymmärsi, että tässähän on lauluun sopiva tarina ja otti kirjeen onneksi pois takasta. Junnu Vainiolla oli taito hyppysissä tehdä sanoituksia:
“Mun isä uransa loi kyläkauppiaana hän tunsi ihmismielen piilotajunnan. Kun lähdin maailmalle ylioppilaana niin isä ohjeen antoi yhden ainoan.
Hän sanoi : elämää ja erotiikkaa unohtaa ei saisi milloinkaan sillä kaikki muu on pelkkää retoriikkaa. Mut mä tuumin että puhu sinä vaan.”
Elämää ja erotiikkaa
Juha Vainio
Lähteet:
https://www.kiertueteatteri.fi/kiertueella/vanhoja-poikia/
https://www.youtube.com/watch?v=Qo6RmC_Swp4
https://areena.yle.fi/1-50133945
https://lyrics.fi/juha-vainio/elamaa-ja-erotiikkaa
Saunareissu 50-luvulla
Saunareissu 50-luvulla
Mää en halua enää äiten kanssa saunaan, haluan miesten puolelle isän kanssa, uhosin nelivuotiaan pitkän elämänkokemuksen varmuudella.
No, mikäs siinä ja niin mentiin isän kanssa Harjun yleiseen saunaan Pispalassa. Olli jännää mennä eka kertaa miesten puolelle. Siellä oli oikea meininki, kun isot äijät pölisivät ja kävivät vielä isoa sotaa läpi.Tuttuja morjestettiin ja kuulumiset kyseltiin, siellä kaikki tunsivat toisensa, oltiin Pispalassa, joka oli oma lukunsa Tampereella.Liki joka miehellä oli omituinen saunajuomapullo penkin alla ja minulla oma Pommac joka oli parasta janojuomaa Pyynikin helmen ja sitruunasoodan kanssa, mitä tiesin. Muita limsa merkkejä ei tainnut ollakaan? Sitä vähän ihmettelin, että äijät tulivat aina vaan puheliaammiksi mitä enemmän saunajuomaa joivat.
Lauteilla oli enää vain muutama kylpijä jäljellä.ja yksi heistä, oli laittanut jalkansa niskansa taakse. Siihen joku sanoi, ettei tuo nyt ole yhtään mitään, mutta jos saat molemmat jalat niskan taakse niin se on temppu. Notkea äijä sai kuin saikin molemmat molemmat ketarat niskan taakse.aikansa ähellettyään..
Sitten me muut lähdimme pois lauteilta ja yksi miehistä sanoi saunottaja Tyynelle, että nyt on lauteilla sellainen hirmu, jotta heitäppä koko ämpäri kiukaalle. Aloin tajuta, että jokin paha tai hauska jekku oli kysessä ja niin olikin sillä kohta kuului avunhuutoa lauteilta ja naurun remakka pesutiloissa. Kylpijä paran jalat olivat jääneet jotenkin lukkoon niskan taakse.
No joku kävi jelppimässä kylpijää, joka oli turhaan elvistellyt notkeudellaan. Hyvä opetus pikku nöösille oli, ettei kannattanut joka paikassa tuoda taitojaan esille.
Kyllä miesten puolella oli sentään paljon mukavampaa kuin naisten. Kuivattelun jälkeen alkoi pukuhuoneessa melkoinen puheensorina ja vähän äkäisempiäkin äänensävyjä oli ilmassa.
Isä sanoi vähän sammaltaen, että meneppäs nyt poika kotiin. Isä jää vielä juttelemaan tuttujen kanssa. Olisin kyllä halunnut jäädä myös juttelemaan, mutta mikäs siinä auttoi?
Pihalla oli naapurin likka, jonka kanssa olin leikkinyt, myös yksin. Kysäisin lähdetkö samaa matkaa? Hän lähti ja näin sain ekan saattireissun tytön kanssa. Otin oikein kädestä kiinni ja niin lampsimme kotia kohti melko hiljaisina, sillä jostain kumman syystä meitä kumpaakin vähän jännitti, vaikka kavereita oltiinkin, sillä tämä oli jotenkin eri juttu.
Matka kotiin oli tuttu, sillä näitä Pispalan mäkiä, teitä ja rappusia oli jo tullut koluttua vaikka kuinka eri leikeissä. Eikä autoista ollut pelkoa, sillä oli vain hevosia, joita riitti vaikka kuinka tällä soraharjulla.
Ero
Ryhdyitkö suhteeseen eronneen kanssa?
Miten kävi?
Milloin uusi suhde voi onnistua pitkän suhteen jälkeen?
Eron jälkeen on hyvä olla ihan itsekseen. Mutta kuinka kauan?
Miksi ihmeessä rynnätään suin päin uuteen suhteeseen?
Natiseeko uusliitto liitoksista?
Vai kierrätkö eronneet miehet ja naiset kaukaa?
Mitenköhän löytää yli 5-kymppisen kunnollisen miehen tai naisen, joka ei ole koskaan eronnut?
Ei ikinä vasta eronnutta. Vasta eronnut haluaa nopeasti uuteen parisuhteeseen, jos ei kestä yksinoloa.
Entäs eronnut eronnut suhde? Tämä suhde voi kaatua siihen, että toinen käy vielä eroaan läpi.
Kumpi on se harkitsevampi sukupuoli?
Ekana ratkaiseva kysymys on, että onko hän se jättäjä vai jätetty.
On niin ihanaa, kun kumppani ei hölötä eksästään, ei hyvää eikä pahaa.
Eroprosessin käsittely on yksilöllistä. Jos sinusta tuntuu siltä, että olet valmis uuteen suhteeseen, niin anna mennä vaan.
Kun ero on käsitelty päässä, niin silloin fundeerataan myös omaa osuutta suhteessa. Mitä tein suhteemme puolesta? Mikä meni mönkään? Kokoa itsesi kunnolla.
Juuri eronneen kelkkaan ei kannata lähteä. Hän voi olla sekaisin kuin seinäkello. Heti eron jälkeen ihminen voi olla rikki ja altis rakastumaan. Pitääkö kaikki oppia kantapään kautta? Jos aikoo aloittaa suhteen juuri eronneen kanssa, tarvitaan hyvää ihmistuntemusta.
Tapaile rauhassa ja katsele, pitkän kaavan mukaan äläkä hätäile. On hyvä ottaa aikaa siihen, että tutustuu toiseen ihmiseen kunnolla. Alussa kaikki näyttää ihanalta ja vasta eronnut kumppani selittää, että hän on päässyt eron yli. Kas kummaa, myöhemmin hän ei enää olekaan varma tunteistaan sinua kohtaan ja myöntää itsekin, että hän oli ollut eron jälkeen liian vähän aikaa yksin.
Suhde ei ole iästä kiinni. Vanhempana sitä tietää, kuka on, mitä haluaa ja millaisen suhteen. Vanhempana suhde voi onnistua ehkä paremmin, koska hyvää suhdetta arvostaa, eikä haikaile toisen perään.
Mennyt on mennyttä. Uusi parisuhde on nyt ja tässä.
Jos kohdalle sattuu mukavantuntuinen ihminen, varovasti eteenpäin. Jos kolahtaa niin kolahtaa.
Lopuksi, Tauno Palo ja Erotessa.
Lähde:
https://www.youtube.com/watch?v=_cP5MWSCYGw