Aikuistumisriitti: Vihdoin kippo alla
perjantai 30 joulukuu 2022
Olimme jo menettämässä toivomme töiden suhteen, kun pariin päivään ei kuulunut toivottua soittoa varustamoilta. Kävimme Myllyllä päivittäin katsomassa tilannetta ja siellä olimme edenneet jo alle 50 hakijan, sijalukumme 44 ja 43, huikeaa etenemistä, töihin voisi päästä ehkä ensi vuonna. Ajattelimme, että pidetään hakuvoimassa ja palataan Pispalaan, ne kyllä ilmoittaisivat sinne, jos duunia löytyisi. Stadin murre oli jo tarttunut kieleen ja puhuimme jo sujuvasti stadia mielestämme. Palloilimme kaupungilla harjoittaen ympäristöoppia, stadin slangikielioppia ja kohotimme kuntoa pitkillä mihinkään erityiseen paikkaan johtavilla kävelylenkeillä. Mihinkään kuppilaan ei ollut varaa mennä, sillä rahamme alkoivat olla finito.
Palasimme taas kerran Ailille melko masis mielellä. Aili oli jo ovella vastassa ja hihkui, soita heti Finnlaisille, tuossa on numero, mihin pitää soittaa. Kello oli jo aika paljon, vähän yli neljän iltapäivä lyönnin, mutta ajattelin soittaa kuitenkin. Esittelin itseni ja mies kertoi laivan, Finn Bostonin olevan kaijassa Jätkäsaaressa, siellä pitää ilmoittautua stuertti Mäelle. Sovimme, että menen heti huomenna ilmoittautumaan töihin. Kari katsoi jotenkin kateellisena ja surkeana minua. Mitä minä nyt teen? Älä masennu, neuvotellaan Ailin kanssa, jos vaikka voisit olla tädin lupaaman viikonloppuun täällä. Ellet saa duunia ennen sitä, niin sullahan on vielä lippuraha Tampereelle. Meet sinne ja odottelet kutsua Myllystä. Saimme Ailin siunauksen suunnitelmalle. Kyllä minä, vielä nämä pari päivää Karia kestän. Sitäpaitsi mistä sitä tietää, vaikka Kari pääsisi myös töihin? Soitin kotio ja raportoin tilanteen äitemuorille. Älä sitten ala juomaan jne. Äidin varoitukset kuuluivat luurista, Joo, joo älä huoli, kyllä mää pärjään.
Sinä yönä ei uni tullut silmään, kuin hetkeksi. Aamulla olin silti pirteä ja toiminta tarmoa täpötäynnä. Hyvästelin Ailin ja Karin. Dösällä Jätkäsaareen. Olin vähän aikaa ihan pihalla, kun palloilin satamassa etsien kanoottiani. Joku merimiehen näköinen seisoskeli kaijalla, kysyin, että missäs Finn Boston on ankkurissa? Kaveri katsoi pitkään ja sanoi tuossahan tuo on, suoraan edessäsi. Niin oli, olin vain, ollut niin tohkeissani kirmaillessa ja pyöriessä kaijalla, etten ollut heti huomannut Finnlines logoa savupiipussa ja nimeä keulassa. Vähän nolotti. Ei muuta kuin laagonkia ylös pattiin ja kannelle pällistelemään. Siihen tuli ahavoitunut merimies korvarengas korvassa, tatskat käsivarsissa. Hän tiedusteli, mikäs kundi sinä olet ja oikein jenkkikassin kera? Ei myydä viinaa enää, sillä kaikki halpa troppi meni jo. Ei, ei, en minä sitä, olen teidän uusi messikalle ja pitäisi ilmoittautua stuertti Mäelle. No, tervetuloa sanoi mies, esitellen itsensä täkkimies matruusi Virraksi. Alku tuntui sujuvan hyvin. Byssa on tuolla, kysy sieltä stujua, siellä pitäis olla säkäkokki laittamassa lounasta. Jessus, mikä on säkäkokki tai stuju, mietin hätääntyneenä, mutten alkanut kyseleen mitään, vaan lähdin osoitettuun suuntaan. Kai tuo selviää, kun joku löytyy. Byssa löytyi ahterista ja koulusta tuttu astioiden kilinä ja kalina kuului pienestä keittiöstä, jossa oli työn touhussa ilmeinen säkäkokki. Tutustumisseremoniat läpi käytyämme, kysyin, mistä löytäisin stujun? Tuolla se on häkissään, käyn sanomassa, että uusi kalle on tullut, jo sua kaipasinkin, koska olen tällä haavaa yksin duunissa. Stuju vaikutti heti mukavalta ja asialliselta veikolta. Hän selitti pääpiirtein työaikani, työni ja siivousvastuualueeni sekä antoi häkkini avaimen. Aloita heti lounaan jälkeen säkä näyttää ja neuvoo työt tarkemmin. Vein kassini pieneen häkkiini, kuten nukkumahyttiä kutsuttiin. Ei sentään ollut riippumattoa, kuten olin lukenut meriaiheisista seikkailukirjoista. Säkä jo odotteli minua. Hän neuvoi, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tuntuivat yksinkertaisilta tehtäviltä ja niin ne olivatkin. Lounaan aikana kaikki miehistön jäsenet kävivät tutustumassa uuteen messikalleen ja toivottelivat tervetulleeksi, mukavia heppuja tuumiskelin. Upseeristoa ei näkynyt ja säkä selitti, ettet sinä heitä tule näkemään, kuin sattumalta. Muuten täällä kaikki ovat sinua ylempiä hierarkiassa, joten tule juttuun meidän byssan väen kanssa, stuju on ylin ja sitten on Musta Pekka kaikkein ylin, kippari siis. Tiskien, messin siivouksen ja jääkaapin täytön jälkeen olin vapaa. Sellaisia herkkuja, oli suolaista ja makeaa mitä merimiehille jääkaappiin iltapalaksi laitettiin, en ollut nähnyt, kuin kuvissa. En edes koulussa, vaikka sielläkin monenlaisia herkkuja käsiteltiin. Ei täällä ainakaan nälkää nähdä, tuumin. Kävin maissa soittamassa Aili-tädille. Sain kuulla, että Kari oli saanut töitä Wihurin Viimasta. Aili toivotti hyvää matkaa ja olin iloinen Karin puolesta. Oltiin molemmat hommissa, suunnittelematon suunnitelma oli toiminut.
Säkä sanoi, että illallisen jälkeen on tuossa perätäkillä jonkinlaista illanvieton tapaista, niin tule sinne, niin tutustut laivamiehistöön paremmin.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2547 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 8
Ajelimme hiljaisuuden vallitessa kämpille. Mirkku oli ikään kuin muissa maailmoissa, tuijotellen vain eteensä. Hän ajatteli luultavasti, mitä tehdä perinnölleen. Kokkailin matkamme viimeistä ilta ruokaa. En halunnut häiritä Mirkkua. Vanhastaan tiesin kyselemisen, olevan ajan haaskuuta.
Kuule Make, jos haluan suojella metsäni, niin eikös siitä saa käyvän korvauksen. Siis saman rahan, vaikka panisin koko metsän autioksi puista ja tuhoaisin samalla lukuisten metsän eläinten elinolot. Samalla tuhoaisin marja ja sieni sadot. Uuden metsän kasvu tällä 75 hehtaarin alueella kestäisi arviolta vähintään 50–80 vuotta. Ei helkkarissa, minä pistän metsäni suojeluun ja vaikka lahjoitan sen kuolemani jälkeen luonnonperintösäätiölle. Lapsia minulla ei tule ikinä olemaan, eikä muitakaan perijöitä ole. Niinpä nautin metsästäni ja käyn poimimassa vuoden marjat ja sienet vuosittain talteen. Tiedä vaikka kaataisin sen verran metsää, että voisin rakennuttaa itselleni hirsimökin oman metsän jykevistä hongista. Se sopisi siihen pikku lammen rantaan, joka on siinä lähellä metsä tietä. Siellä olisi hyvä viettää kesiä ja vaikka muuttaa eläkkeellä sinne kokonaan. Isältä jäi metsän lisäksi rahaa ehkä sen verran, että niillä peittäisi sahurin ja timpurin palkat. Mitäs tuumaat Make?
Kuulostaa romanttiselta ja oikeastaan pirun hyvältä ajatukselta. En tosin muista mitä metsän hoito laki sanoo asiasta, mutta etköhän saa tehdä omaisuudellasi niin kuin haluat, tai sitten tämä ei ole vapaa maa. Tulehan syömään.
Ruokaillessa huomaan, että Mirkku katselee minua jotenkin tutkivasti. Mitäs tykkäät, jos kokeilemme vielä yhdessä oloa? Sama ajatus oli itselläkin, ollut mielessä. Etenkin kiihkeän viime yön jälkeen olin ihmetellyt, miksi ylipäätään päädyimme eroamaan. Olen hiljaa pitkän aikaa ja näyttelen harkitsevani vakavasti asiaa. Olen kuullut, etteivät nämä uusinnat ole, oikein onnistuneita olleet. Toisaalta mikä meitä vapaita ihmisiä estää yrittämästä. Tuntuu kuin emme olisi koskaan edes eronneet. Kumpikaan ei ole treffanut ketään varteen otettavaa, niin mikä ettei. Pannaan hynttyyt uudelleen yhteen. Tällaista yllätys lopputulosta matkalle, en todellakaan ollut osannut odottaa. Alun perin minun piti olla mukana, vain arvioimassa ja ehdottamassa toimen piteitä perintömetsää varten.
Yllätysmatka 7
Yö jäi nukkumisen osilta lyhyeksi, mutta muuten olo oli kevyt, raukea ja kaiken kaikkiaan mahtava pitkästä aikaa. Tajusin, että minun oli oikeasti ollut ikävä Mirkkua, vaikka olimme eronneet, kun suhteen jatkaminen, oli alkanut tuntua mahdottomalta. Olimmeko olleet liian hätäisiä eron suhteen? Tuntui auvoiselta taas olla siinä hänen vierellään. Silittelin hellästi Mirkun pitkiä tummia hiuksia ja kysyin, tahtooko kultani kenties kahvin ja aamupalan sänkyyn Äläs nyt ala kuvitella ittestä ja meistä liikoja, yhden kivan yön jälkeen.
Kata pöytään kuten aiemminkin olet tehnyt. Harmitti, koska olin jo kuvitellut, että olisi tosi mukava uudestaan lyödä hynttyyt yhteen ja muuttaa saman katon alle. Vanha rakkaus Mirkkuun oli roihahtanut uuteen liekkiin. Mirkun aamu viileys palautti minut taas ruotuun, vaikka oli yöllä ollut niin tulinen. No, minkä sille mahtaa, että yön tulisuus vaihtuu aamun pikku koleuteen. En ollut saanut naisten mielen liikkeistä ikinä selvää. Naisten sielun elämä oli minulle mysteeri. Kaikkia sitä mieleen tuleekin, ehkä me miehet olemme hiukan tolloja, kun aletaan kuvitella ihan mitä vaan yhden kiihkeän yön jälkeen?
Löysimme Mirkun palstalle, vaikka reitti ei ollut ihan selväpiirteinen. Näimme jälleen maakotkan liitelemässä niityn yllä. Oli upeaa katsella sen verkkaista liitoa. No niin Make, nyt sitten katsot sillä silmällä, mitä tälle palstalle mielestäsi pitäisi tehdä. Ota tuosta tuo kuiva oksa. Sillä kun kopauttelet puiden runkoihin ja pidetään vähän ääntä, niin mesikämmenet osaavat väistyä. Niin tai löytävät meidät sapuskakseen helpommin. Puhelimen kartan avulla oli helppoa suunnistaa. Puoli päivää siinä kierrettiin metsää. Minä kopistelin honkien kylkiä otsoille pelotteeksi ja samalla katselin metsää arvioiden tulevia toimenpiteitä.
No mitäs meinaat, mitä pitäisi tehdä? Hyvän palstan isäsi oli ostanut. Harvoin näkee tämmöistä liki koskematonta metsää. Ainaskin harvennus hakkuu on tehtävä koko palstalle ja ehkä joku parin kolmen hehtaarin aukko tuohon vanhempaan osaan, siellä on arvokasta tukkipuuta. Avohakkuuta ei tähän metsään tehdä niin kauan, kun minun pääni harteilla keikkuu. Mirkku kivahti, siinä menee monen eläimen koti ja turva. Taidan pistää suojeluun koko palstan tai myyn sen luonnonperintösäätiölle. Sinunhan tämä on, tee niin kuin sydän sanoo. No tämä palsta tuli nähtyä. Harkitsen huolellisesti mitä teen palstan suhteen. Lähdetään kämpille. Ensi yö onkin viimeinen.
jatkuu
Yllätysmatka 6
Huomasin, illallista valmistaessa, että jokin asia painoi Mirkun mieltä. Yleensä puhelias nainen istui hiljaa pöydän ääressä. En halunnut häiritä toisen mietiskelyä, vaan jatkoin askareita illallisen parissa. Kaipa hän ottaa asian puheeksi, jos se yleensä minulle kuuluu.
Make, olen mietiskellyt jo pitkään, että miksi isä jätti tämän metsäpalstan minulle ja milloin hän edes hankki sen. Emme olleet missään yhteyksissä sen jälkeen, kun hän erosi äidistä ja muutti myöhemmin jenkkilään. On jotenkin ahdistavaa, kun en tiedä mitään isäni vaiheista. Olihan hän sentään biologinen isäni. Muistaakseni olin jotain 3- vuotias, kun he erosivat. Muisti kuvat hänestä ovat hyvin hämäriä, mutta silti myönteisiä.
No olit sentään hänen tyttärensä. Minusta on hyvä, että hän muisti sinua. Jotkut eivät edes muista, piittaa tai ole tietävinään lapsistaan. Ehkä hänellä oli huono omatunto, tai tunsi syyllisyyttä, ettei ollut ottanut yhteyttä sinuun mitenkään? Nyt sitä ei saa mitenkään selville.
Totta minulla ei ole mitään tietoa isän vaiheista Amerikassa. Tämä oli sinulle sitten se Ameriikan ihmemaan yllätys perintö, joita jotkut ovat saaneet Pohjois-Amerikan sukulaisilta sediltä ja tädeiltä. Monet ovat haaveilleet suurista Amerikan perinnöstä, mutta harva on saanut niitä.
Entä se asianajotoimisto, joka lähetti tiedon perinnöstä. Saisiko sitä kautta mitään tietoa isäsi vaiheista? Olen miettinyt asiaa, mutta olen myös huomannut unohtaneeni isän täysin. Sitä paitsi isäpuoleni oli hyvä mies, joka täytti biologisen isän paikan loistavasti. Toisaalta uteliaisuus hänen vaiheistaan on herännyt. Taidan ottaa tämän reissun jälkeen yhteyttä siihen toimistoon ja selvittää hänen vaiheitaan.
Se on varmaan paras ratkaisu. Eihän sitä tiedä, vaikka sinulla olisi liuta sisarus puolikkaita. No niitä pikku velipuolia on jo muutenkin kaksi. Toisaalta ei jokunen jenkki puolikas sisarus lisää mitään haittaisi. Rikkautta, hyvää sekä jännää vaihtelua, sellainen joukko sisarpuolia elämääni toisi. Toki vain siinä tapauksessa, että toimeen tultaisiin.
Huomenna onkin pitkä ja rankka päivä luonnon helmassa. Metsän hoidon tarpeen arvioimista. Susien ja karhujen väistelyä, hahmottelin huomisen ohjelmaa Mirkulle. Sitähän oli 75 hehtaaria, siinä on kiertämistä.
Lueskelin sängyssä hetken aikaa, sammutin valot. Tuijottelin hetken pimeyteen ja mietin huomista, sekä Mirkun sisarpuolia. Itsellä, kun ei sisaruksia ollut ei edes puolikkaita, saati vartti puolikkaita.
Make tuu tänne mun viekkuuun halitaan.
jatkuu