Aikuistumisriitti
sunnuntai 18 joulukuu 2022
Autoa kulkee simona ohi, kukaan kuski ei tunnu välittävän kahden pitkätukan ja hipin näköisen klopin kansainvälistä merkkiä näyttävistä peukaloista. Päin vastoin tuntui kuin olisivat painaneet kaasua. Hitto, tähänkö tämä reissu ny toppas, Ylä-voiman Nysse pysäkille. Hitsi, nyt on saatava kyyti tai meille nauretaan sikana. Siinä on meillä merimiehet, jotka eivät päässeet edes Laukontorin satamaan tai Mustaanlahteen tervahöyryyn, voin jo kuulla korvissani kavereiden hirnnunnan, vahingonilon pidon ja silkan nöyryyttävän pilkan.
Hei, kato toi rekka meinaa pysätä. Rekka pisti vilkun ja kaarsi pysäkille. Avasin tohkeissani oven ja kuski vinkkas sanoen hypätkää kyytiin. Sijoitamme laihat ahterit penkille ja kassit takana olevalle kuskin nukkumapaikalle. Mihis tommoset pitkätukat ovat menossa? Skönelle olisi aikomus, vastaan ja toivon kuulostavani miehekkäältä. Vai niin ja mistä satama kaupungista aiotte saada pestin? Eihän meillä reppanoilla ollut mitään tietoa moisesta, joten virkoin varman oloisena. Turussa asuu Karin täti, siellä voisimme punkata. Aattelimme, että Turun myllystä saataisiin jobi? Jaha, sälleillä on selvät sävelet, ottakaa siitä penkin alta pullot olutta, jos maistuu? Tuntui heti siltä, että kuski otti meidät tosissaan ja olo oli jotenkin niin miehekäs, kun nautimme olutta ja poltimme norttia. Tajusin tämän olevan nyt totta, ollaan matkalla, eikä mitään hajua, siitä mihin joudutaan, jostain tuli kylmä rinki takapuolen ympärille. Ei kun eteenpäin,meni syteen tai saveen tämä homma katsotaan loppuun asti, niin sanoi mummukin seisoessaan nivusia myöten umpihangessa. Tuumin ja myös päätin.
Tultiin Turkuun, no niin pojat nyt mennään kahville, niin Kari voi soittaa tädilleen, että olette tulossa. Kari tulee takaisin sysimusta ilme naama värkillä. No, sano, kerro. Ei natsaa, perkele, täti ei ota meitä asuun edes muutamaksi päiväksi. Suvaitsematon täti, no ei tässä auta enää itkeen ruveta. Kysyn kuski Masalta, mihin asti viet tätä lastia? Kotka on määränpää, tänne jätän vain pikku hivakan. Voidaanko jatkaa kyytissä? Joo, mukavia jätkiähän te ootte, vaikkakin pitkä tukkia olettekin. Kuski ei ilmeisesti erikoisemmin tykännyt, nykymusiikista ja pitkästä tukka lookista.
Oma isä ukkotaas sanoi, kun kasvatin lettiä, poika sun on mentävä parturiin tai ostettava kitara. En muuten tehnyt kumpaakaan. Olisi tarvinnut kuitenkin ostaa se kitara, sillä jälkeenpäin huomasin, että kaveri jolla oli skitta ja osasi vielä jotenkin rämpyttää, sai kivasti likkoja seurakseen.
No niin, matka siis jatkuu. Pompimme kyytiin ja otimme toiset oluet. Nyt on pojat semmoinen juttu, että ajan tuonne vähän sivuun tohon omakotialueelle ja käyn kylässä, joten pari tuntia joudutte vahtiin rekkaa. Ottakaa olutta, jos maistuu, mutta ei pulloa enempää se on A-ööliä. Antakaas muutama leka tänne, vien vähän tuliaisia.
Masa tulee vihellellen niin tyytyväisenä että. Emme tohdi kysellä mitään, sillä olimme jo arvanneet hommelin nimen. Eihän me mitään kokemattomia märkäkorvia enää oltu, hitsi, sentään jo 16v. melki 17v, tiedettiin sentään jotain elämästä.
Matka jatkui höpötellen niitä näitä. Ilta alkoi olla jo pitkällä, oikeastaan jo yli puolen yön, kun muistin ennen Stadia, että mummun sisko asui täällä isossa omakotitalossa. Sanoin Karille, että voitaisiin kysyä Aili-tädiltä, maja paikkaa? Kysyin Masalta, voisiko hän jättää meidät Hesaan, niin menisin soittamaan Aili-tädille? Masa vastasi, että älkää ny hyvät pojat tähän syntiseen kylmään kivikylään keskellä yötä jääkö, tulkaa mukana Kotkaan, siellä on iso satama, Mylly ja reilu meininki. Vilkaisin Karia ja okei, tullaan sitten mukana Kotkaan. Silmät olivat jo melki kiinni, oluesta ja väsymyksestä, kun saavuimme Kotkaan aamu kuuden maissa. Jätän teidät tuohon juna-aseman puiston lähelle, siitä pääsette eteenpäin, kun päivä paremmin valkenee. Kiitimme kyydistä ja pompimme ulos. Rahtari Masa nosti peukun pystyyn, sanoen lycka till. Siinä oli pieni puisto, jossa oli penkkejä, valtasimme heti kaksi ja jenkkikassi sekä merimiessäkki päiden alle. Sitten väsyneiden matka, jatkui kauas aavan taivaan valkoisille untuvaisille höyhensaarille.
Jatkuu
Lähettäjä Tahmela - 2931 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu