Sinkkupojan aikuistumisriitti
maanantai 12 joulukuu 2022
Kevät oli kukkeimmillaan armon vuonna 1972 ja me nuoret ollaan amiksen ravintolassa oppimassa ravintola-alaa viimeistä vuotta. Kun, kaikki muu kauniina kesäpäivänä olisi paljon hauskempaa. Onneksi alkaa välkkätunti. Ei juma minä haluan jotain muuta, kuin mennä tän koulun jälkeen, johonkin nuhjuisen ravintolan hikiseen keittiöön töihin, sanon tupakkipaikalla. Ei minusta tule mitään Jaakko Kolmosta teeveeseen.
No, mihin sitten? Merille, skönelle, aavoille rannattomille ulapoille, isoihin kaanootteihin, byssaan messikalleksi, raikkaisiin merituuliin, vieraisiin maihin, tutustumaan satamien villeihin likkoihin ja päätä huimaaviin seikkailuihin. Hehkutan merimies elämää täpöillä. En kertonut sitä, että oikeastaan ajattelin löytää jostain toisesta maasta rakkauden, koska täällä ei oikein ollut natsannut likkojen kanssa.
Sinne päästäkseen, ei tarvi olla merimies amista käytynä ja meillähän on tämä koulutus. Sen kun mennään ilmoittautumaan Myllyyn. Mikä se Mylly on? Merimiesten työnvälitys, olen ottanut vähän selvää.
Kari pohtii hetken ja sanoo, juma se me tehdään, heti kun tää on loppu. Pari viikkoa vielä ja let's go meri ja villit naiset täältä tullaan. Ensin pitää ottaa pakollisia rokotuksia, kun ei tiedä mihin paattiin päästään ja mihin se seilaa. Ainakin Tubi, isorokko, polio, pilkku- ja keltakuume, jos paatti seilaa tropiikkiin jne. luettelen. Hitto meinaaks, että meistä tulee neulatyynyjä? '
Pari viikkoa meni hujauksessa. Meillä on rokotukset ja paikka tiedossa mihin mennään eli Myllyyn, mutta mihin kaupunkiin, se oli vielä arvoitus. Kaikki muu oli suuren hämärän peitossa. Ei se meitä isoja poikia haittaa, ollaan sentään 16 v. ja osataan ihan kaikki ihan ite.
Kerron kotona ohimennen, ikään kuin ilmoitusluontoisena asiana, että lähden merille Karin kanssa huomenna. Siitäkös alkoivat turpakäräjät, jokainen isi ja äiti voi itse kuvitella, miten se meni. Perheasioita en tässä käsittele, muuta kuin oleellisen. Mitä sinä puhut? Sinä olet alaikäinen va..vasta 16, etkä kyllä lähde mihinkään, ees parta klopilla kasva. No sitten karkaan ja minä kyllä pärjään. Sano nyt sinäkin jotain äite ärähtää isälle. Mistä? Poikas on karkaamassa merille. Niinhän minunkin piti tehdä nuorena, mutten uskaltanut, poika on selvästi rohkeampi. Pärjäätkö poika varmasti? Kyllä. No niin, eihän tässä sitten ole mitään ihmettelemistä, antaa pojan mennä, se on niin kova- ja ittepäinen, että ellemme anna lupaa, niin poikahan karkaa ja siitä soppa syntyy. Te olette vastuuttomia hulluja ääliöitä molemmat, tai onhan tuo sentään minunkin poika, niin kyllä se pärjää.
Kävin vielä mummulle sanomassa, mihin aion. Mummu katsoi pitkään, vai sillä lailla meinaat ja kysyi perään tarvitko rahaa? On mulla vähän. No ota tosta 50 markkaa ja muista soittaa kotiin kuulumisia.
Jenkki kassissa parit kalsarit, sukat, paidat, kevyt takki ja housut talsin Pispalan Ylävoimalle, missä Kari jo vartoili. Karin äite oli ommellut oikein merimiessäkin, olin hieman kade siitä.
Mennään käymään Turussa, siellä asuu tätini. Joo onko sulla osoite? On ja puhelinnumero, oletko soittanut ja kysynyt? En, mutta soitetaan, kun ollaan Turussa. Katsoimme toisiamme hetken ja sanoin ei sitten muuta kuin peukalot pystyyn ja kyytiä odottamaan.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2705 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Muistojen raunioilla 3
Vaikka kuinka pihistelin, tuntui etten saavuta ikinä tarvittavaa rahasummaa, auton ostoon ja naisen valloitus jää haaveeksi. Aloin nimittäin jo pikkuhiljaa kyllästyä alituiseen pihistelyyn ja persaukisena olemiseen. Mieleen hiipi epäily ja yöunet jäivät lyhyiksi, kun pohdiskelin eri skenaarioita. Auttaisiko joku auton rottelo, todella saavuttamaan onnea tai määränpäätäni naismaailmassa? Tuskin funtsin?
Auton rotiskoa tai edes vähän parempaa käytettyä autoa, tuskin saisin koskaan käyttööni näillä nälkä liksoilla joita työnantajani maksoi. Suostuisiko nainen, jota himoitsin tai kukaan muukaan arvonsa tunteva Lyyli nousemaan johonkin käytettyyn ikäloppuun ajokkiin, jonka kuski olisi kaiken lisäksi persaukinen. Joka ei pystyisi edes pullakahveja tarjoamaan, saati jotain hienoa ravintola iltaa? Siinä oli minulla paljon pohdittavaa. Aloinkin miettiä ja hioa mielessäni uusia strategioita nais maailman valloituksen suhteen.
Menin tanssikouluun. Arvosanaksi tuli vissiin vitonen. Jostain syystä kroppani ei taipunut jenkkojen, valssien polkkien ja tangojen vietteleviin tahteihin. Ilmeisesti geenistöni eivät sisältäneet rytmitajun alkeitakaan, vaan tömistelin kurssin menemään norsumaisen kepeästi.
Ilmoittauduin keskustelu kerhoon, missä keskusteltaisiin aina jostakin määrätystä aiheesta. Ensimmäinen aihe oli maailman politiikka. No, hyvä kun tiesin, että maailmassa oli politiikkaa. Mutta koko politiikasta en tajunnut mitään, joten sekin kurssi osoittautui fiaskoksi.
Ei jumankauta tästä tule mitään ajattelin. Aamulla pysäkillä varrotessani Nysseä, tuli myös Hän sitä odottamaan. Niinpä kysyä paukautin yhtään ajattelematta mitään. Huomenta, tulisitko ehtoolla pullakahville minun luokseni?
jatkuu
Muistojen raunioilla
Koko juttu alkoi siitä, kun vihdoin viimein olin saanut ajokortin, mutta ei ollut rahaa autoon. Tilanne oli siis edelleen melkein sama kuin aikanaan kitaran kanssa, oli kitara muttei taitoa soittaa, laulusta puhumattakaan. Nyt oli kortti muttei autoa. Auton saa rahalla, mutta soitto ja laulutaitoa ei. Siispä aloitin pihistelyn ja ankaran säästökuurin auton ostoa varten. Vaikeaa se oli sillä kuukausi liksasta ei juuri paljoa säästöön pakollisten menojen jälkeen kuussa jäänyt. Päätin, että auto olisi saatava. Sillä olisi ollut mukava, tehdä vaikutus yhteen tiettyyn naiseen ja pyytää häntä ajelulle. Asuimme samalla kadulla ja olin saavuttanut jo hymyily ja tervehdys kontakti asteen, eli hyvää päivää onpa nätti ilma ja sitä rataa.
Aamuisin töihin lähtiessä kipusimme usein samaan Nysseen, joskus pysäkillä vaihdoimme jonkun sanasen säästä ja ajankohtaisista asioista. Viereen en tohtinut istua. Olin loppujen lopuksi aika ujo poika. Enkä siis ymmärtänyt naisten päälle yhtikäs mitään. Olin toki käynyt muutamilla treffeillä, mutta ei niistä ollut tullut ujouteni takia mitään valmista, vain romahtaneita unelmia ja niiden raunioita jäi aivojen sopukoihin. Olin kateellinen, kun kaverit pystyivät heittään ujostelematta ja sulavasti läppää naisille ihan mistä asiasta vain, usein mielestäni ihan tyhjän päiväisistäkin jutuista. Treenailin peilin edessä puhumista puhuen niitä näitä kuvittelin juttelevani naisystävälle. Seuraavassa vaiheessa juttelin jopa tyynylleni. Enpä tiedä oliko siitä silloin mitään hyötyä, tulevaisuutta ajatellen, mutta auttoi se yksin oloon.
Sen verran se asiaa auttoi, että aamulla noustuamme Nysseen, istahdin mielitiettyni viereen. Kivan kipakka pakkasilma aloitin mielestäni huolettoman jutustelun, jota olin yksin ollessani treenaillut. Joo, tosin suoja siellä taitaa olla? No niinpä suoja siellä olikin, tuntui vain niin pakkaselta. Nainen hymyili jotenkin sisäänpäin, muttei sentään vaihtanut paikkaa. Kiroilin mielessäni hiljaa hölmöilyjäni. Sitten istuinkin hiljaa työpaikan pysäkille asti, onneksi matka ei ollut pitkä. Sain sentään sanottua heit, kun nousin penkiltä.
jatkuu
Muistojen raunioilla
Kuuntelin Radiosta Muistojen Bulevardi nimistä musiikki pläjäystä. Ihan mukava puolituntinen vanhoja tuttuja lauluja, ei siinä mitään. Mannola tuo nätti ex -missi lauloi autoajelulla nimistä kipaletta, missä bensa loppui yllättäen ja sitten onkin pakko halia ja pussailla, kun auto on jumissa kuutamoisen hiekkarannan parkissa. Siitä putkahti mieleen 70-luvun alulta eräs nuoruuden romanttinen kuutamo ajelu, tai sellainen siitä piti tulla.
Siihen aikaan alle parikymppisenä, kun en ymmärtänyt naisista mitään, vaikka mieli teki tehdä lähempää tuttavuutta. Toisaalta en ymmärrä vielä seitsemänkymppisenä juuri yhtään sen enempää. Ujous ja vielä silloin olemattomat seurustelu taitoni estivät, lähemmän tuttavuuden hieronnan likka lapsiin. Aivoni askartelivat kuumana etsien eri keinoja, jopa ihan hulluja sekä aivan epätoivoisiakin, miten saisi naisten mielenkiinnon persoonaani kohtaan heräämään.
Auto ja kitaran soitto taito olivat siihen aikaan mielestäni kova juttu ja varma nakki saada naisten huomio. Etenkään kun en vielä muusta tiennyt, niin päättelin jonkun taidon tai materian auttavan asiaa. Näin naivisti ajattelin, koska vanhemmat mutta eivät välttämättä viisaammat kaverit, niin vakuuttivat. Myöhemmin vasta huomasin, että hukkateillä ollaan.
Ajokorttia ei vielä ollut, joten ostin halvan kitaran. Pian selvisi, että musiikki ja varsinkin laulu taitoni olivat varsin olemattomat.
Lopulta autokouluun vei nuoren miehen tie. Sekin koulu oli kivinen. Ei niinkään teoria, vaan käytäntö eli ajaminen oli vaikeaa. Hevonen olisi saattanut olla parempi vaihtoehto. Humma olisi käsittääkseni ainakin totellut ohjaksia ja komentoja autoa paremmin. Ajo opettaja nousi autosta usein ensimmäisten tuntien jälkeen ihmeen kalpeana, vaikka hänellä oli hyvä rusketus. Oppiihan sitä, kun oikein yrittää ja treenaa. Pääsin inssistä jo kolmannella kerralla läpi. Olivat inssit mielestäni turhan pikkumaisia ja pilkuntarkkoja. Kyllä liikenteessä pitää, olla joustoa. Pitää saada ajaa nopeasti, jos tilanne niin vaatii. Pitää ehtiä ennen punaisia, jos on kiire. Selittelyt eivät kelvanneet pikkumaiselle inssille.
jatkuu