Sormi liipaisimella
perjantai 9 joulukuu 2022
Älkää nyt säikähtäkö tuota otsikkoa, en minä niin epätoivoinen ole, että ihan oikeasti liipaisimella sormi, vaikka tämä joulun taika tai kirous syöksyy joka tuutista. Nytkin tuntuvat joululaulut solisevan ja mummon lonkat kolisevan radiossa. Televisio syytää amerikkalaista joulukuorrutusta imelillä jouludraamoilla, joissa kaupungin ainoa tavoite jouluna on järjestää yhteinen joulujuhla. Joka paikka pursuaa jouluvaloja, -koristeita ja tietysti vaahtokorkkeja. Sankariparit ovat vuosien takaisia ystäviä, jotka tapaavat kuin ihmeen kaupalla uudestaan naisen omistamassa kahvilassa, tai miehen suvun antiikkiliikkeessä tai joulun kilpavarusteluun erikoistuneessa liikkeessä. Ja sitten luistellaan ja juodaan kaakaota ja yhdessä ratkaistaan kaikki vastaan tulevat ongelmat. Kaikki huipentuu joulutanssiaisiin ja Happy End.
Ehkä se on vanhemman yksinäisen naisen kateutta tai viimeisiä tunteita siinä luopumisprosessissa, joka alkoi jo kauan sitten. Ensin oli tyhjän pesän syndrooma, josta kyllä selvisin mielestäni aika hyvin. Sitten tuli työelämästä ja kaikesta siihen liittyvästä luopuminen. Viimeisimpänä suurin luopuminen parisuhteesta ja rakkaasta kodista. Nämäkin tunteet ovat laimenneet normaalissa arjessa, mutta juhlapyhät ja varsinkin joulun aika, nostavat ne ikävästi esiin.
Olen surffaillut netissä etsien eri hakusanoilla, missä yksinäinen leskirouva voisi viettää joulua niin, ettei huomaisikaan, kun olisikin jo turvallisesti tammikuussa. Selasin suomalaiset maatilamatkailulomat, kylpyläjoulut ja laskettelukohteet. Nuorempana laskettelukohde olisi ollut ehdoton ykkönen, mutta kahden keinonivelen jälkeen olen siirtynyt vähemmän sporttisiin harrastuksiin. Maatilamatkailuun en ole koskaan tutustunut, enkä tuntenut erikoista vetoa Suomussalmen perukoilla, eksoottisen Venäjän rajan tuntumassa olevaan matkailukohteeseen. Suomussalmella olen toki matkaillut paljonkin, mutta lähinnä kesällä ja oman puolison kanssa. Yksin ei luminen maaseutu tuntunut houkuttelevalta. Kylpylälomia oli paljonkin, mutta niiden anti tuntui kovin niukalta. Altaissa tai vesisuihkuissa pulikointi ei kiinnosta ja allasbaarit tai iltaravintolat eivät nekään houkuttele enää. Nuorempana sekin toiminta, mitä kylpylöissä harjoitettiin anniskelupuolella, oli mieluisaa vaihtelua silloin tällöin nautittuna.
Sitten siirryin hakemaan äkkilähtöjä jonnekin lämpimään paikkaan. Yllätyksekseni matkoja on vielä paljon mistä valita, mutta monen kohdalla lukee, yksi paikka tai vain pari paikkaa jäljellä. Kun haet matkaa yksinäsi, joudut heti varautua lisämaksuun ”huoneen vajakäytöstä”. Minä ymmärrän ja hyväksyn sen, että hotelli laskuttaa resurssiensa vajaakäytöstä, mutta maksaisin mielelläni saman hinnan lisää, jos saisin matkalleni mukavan kaverin. Olin jo valikoimassa yhtä matkaa Kanarian saarille, sellaiseen vain aikuisten hotelliin. Puolihoidolla viikon matka olisi tullut maksamaan alle puolitoista tuhatta euroa. Tässä olin jo sormi kuvainnollisesti liipaisimella, mutta sitten taas alkoi raksuttaa. Kysyin itseltäni, miten loma etelän hotellissa poikkeaisi suomalisesta kylpylälomasta. Hintakin olisi ainakin kaksinkertainen. Entä sitten matkat Suomessa Helsinkinne ja takaisin. Pitäisi hankkia lentokenttä hotelli ehkä meno- ja tulomatkalle. Miten matka sujuisi omalla autolla, jos kelit olisivat huonot, tai miten matka onnistuisi junalla tai bussilla. Tässä sitä taas ollaan ymmällään ja yksin. Liipaisinsormeni herpaantui.
Yhtenä tavoitteenani on ollut löytää hyvä matkakumppani tavalla tai toisella. Tämä deittisivustolle liittyminen on ollut yksi askel sinne päin, mutta lupaavasta alusta huolimatta en ole vielä ehtinyt tutustua kehenkään niin hyvin, että haluaisin tai joku haluaisi matkustaa kanssani. Tietysti näiden sivujen tarkoitus on löytää ystävä ja kenties rakaskin muutoinkin kuin matkakumppaniksi, mutta nyt se matkakumppani olisi kuitenkin tärkein. Saattaa olla, että vietän joulun kuten aiemmin oli suunniteltu, tyttären perheessä aattona ja muina päivinä yksin tai autoillen sisaruksia tapaamassa. Onneksi tänä vuonna joulunpyhät ovat lyhyet.
Teille ystävät, tällä yksinäisten joulutorilla, toivotan hyvää ja seesteistä joulunaikaa. Kirjoittakaa joulupukille, jospa tämän joulun tarinaasi tulee Happy End.
Lähettäjä Lisbeth - 1532 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 5
Miten tunnistat sen metsänhoitoyhdistys tyypin? Sovittiin, että hän odottelee marketin etuovella yhdeksältä. Kurvailtiin paikallisen marketin parkkipaikalle
Sisäänkäynnin vierellä seisoskeli maastopukuun sonnustautunut nainen sen näköisenä, kuin odottaisi jotakin.
Mirkku saapasteli hänen luokseen ja kyllä siinä seisoi oppaamme. Miten jatketaan, onko sinne palstalle pitkäkin matka? Viisitoista kilometriä tuonne Perä- Posiolle päin. Asennan sinulle ensin tällaisen sovelluksen mistä näet palstasi rajat. Näitä sovelluksia on nykyään, joka lähtöön. On tämä nykytekniikka hienoa. Enää ei välttämättä tarvitse hankalia paperikarttoja, jotka kastuvat tai repeytyvät. Ihmettelin ääneen. Niinpä, mutta kyllä niillä paperi kartoilla vielä on oma arvonsa. Voit jättää autosi tuonne parkkiin, niin mennään minun autollani. Paikkaan on itse asiassa helppo löytää, mutta mennään mieluummin ensin yhdessä katsomaan paikka. Voitte sitten käydä omin nokin kiertämässä palstaanne.
En malttanut olla kysymättä metsästäjän ja karhun kohtaamisesta. No nalle on ammuttu ja mies päässyt sairaalasta. Sellainen valitettava tapaus, joita sattuu joskus, muuten ne väistävät ihmistä, joka on lopulta pahin peto kaikista luojan luomista kaikkine aseineen. Viime kerrasta taitaa olla pitkälti yli sata vuotta, kun joku metsän eläin on ihmisen surmannut. Enemmän koirat ihmisiä raatelevat, kuin metsän sudet ja karhut ikinä. Vähän väliä on lehdissä otsikoita, kuinka koira on käynyt pikku lapsen tai aikuisen kimppuun.
Käännyimme metsäautotielle ja huristeltiin sitä jonkin matkaa, kunnes pysähdyimme pienen niityn laitaan. Uljas maakotka liiteli niityn yllä. Tuo on komea näky, ihastelin. Tampereella ei noita maakotkia näy, muunlaisia kotkia kyllä sitäkin enemmän.
No niin katsotaanpa sitä sovellusta. Mirkku haki sovelluksen esiin ja oppaamme näytti miten palstan rajat näkyvät puhelimen sovellus kartalla. Seurasimme opasta ja kävelimme palstan reunaa pitkin, jonkin matkaa. Kuten huomaatte, puhelimesta kartan lukeminen on vaivatonta ja selkeää. On nämä laitteet kehittyneet. Tämä on helppoa kuin heinänteko, vai mitä sanot. Joo tullaan huomenna kiertämään koko palsta ja katsotaan sillä silmällä, mitä pitäisi tehdä.
jatkuu
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu