AIKUISTUMISRIITTI Itämerellä
perjantai 20 tammikuu 2023
Aamulla herätessäni koneiden kumeaan jyminään ja noustessani työpaikalleni messiin, tunsin laivan lievää keinuntaa, johon sopeuduin heti. Myötäillessäni aaltojen aikaansaamia laivan liikkeitä, tunsin kuuluvani yhdeksi osaksi tätä valtavaa teräspaattia. Olin riemuissani, kun matka oli vihdoin alkanut ja minulle tuntematon Atlantin valtameri odotti, kunhan ylittäisimme ensin tämän pienen vaatimattoman lätäkön, jota Itämereksi kutsuttiin. Vihdoin olimme lähteneet ja karistaneet kotimaan rannan taaksemme, vain vanaveden aallot jäivät jälkeemme, hyvästellen kotimaan rannat ja nekin hävisivät rikkoutuen lopulta rannan kiviin.
Seisoin ahterissa katsellen vanavettämme ja ajattelin, että nyt tämä on vihdoin totta. Laivasähkömies, eli kipinä nuokkui ahterin kansituolissa silmät kiinni. Kommentoin hänelle lähtöämme, että onpa komea lähtöilma. Tiedätkö, mikä on seuraava satama? Kipinä avasi tokkuraiset silmänsä ja huomasin hänen olevan umpikännissä. Kiilin satama on seuraava stoppi, hän mongersi. Okei, mutta olisiko sinun parempi mennä häkkiin koisaan? Älä jumalauta Kalle puutu miesten asioihin. Selkis virkoin ja painuin töihin.
Kysyin kuitenkin säkältä, että mites tuo kipinä tuolla perätäkin tuolilla, kun se on ihan kännissäkin? Älä huoli, kyllä se siitä kohta painuu punkkaansa koisaan. Meidän kipinä on melkoinen happo, mutta kyllä se jobinsa hoitelee, kunhan selkiää, eikä nyt ole, mitään hänelle kuuluvia asioita, ennen Kielin satamaa. Sieltä otetaan täydennystä muona ja viina varoihin. Miksi sieltä? Katsos sakut myyvät viinaa pilkkahintaan ja ruokatavara on puolta halvempaa, kuin kotimaan tukuissa.
Ajattelin, että aika väljää touhua, mutta ilmeisesti jokainen hoiti oman jobinsa omalla tyylillään, pääasia, että työt tuli kunnialla tehdyiksi. Päivätyöni sujuvat jo rutiinilla, eikä niissä kauan mennyt. Ruoka laivalla oli ensiluokkaista, aivan parhaiden ravintoloiden tasoa. Siitä piti huolen tuo mainio kokkimme, joka oli oikea keittiön Houdini, vapauttamaan kitalakea hemmottelevan hyvän maun ja nenää hyväilevät aromit maittavaan ruokaan. Siis oikea taiteilija keittiöiden Michelangelo tai Da Vinci, miten vain kukin haluaa.
Menin katsomaan pääskyjen pesää ja yllätyin, kun yksi hautoi ja toinen toi vielä ruokaa, vaikka olimme jo kaukana rannasta. Illalla pesä oli tyhjä. Pääskyt olivat luovuttaneet, urhean ja sankarillisen yrityksensä lisääntyä. Odottelin, kunnes iltapala oli syöty. Koska, pääskyjä ei varmasti enää ollut mukana, niin otin kauniisti ja taitavasti savesta, muuratun pesän varovasti pois putkien päältä ja laitoin sen kuoriutumattomine munineen tuomaani pussukkaan. Kähvelsin muutaman varustamon haarukan pussukkaan painoksi, koska kiviä toisin kuin oli Pispalan moreeni harjulla, missä niitä löytyi kengistäkin, hiertämässä jalkaa, ei ollut keskellä merta saatavilla. Menin ahteriin ja pudotin pussukan laivan perä kuohuihin. Sinä iltana nukkumaan mennessä, itkin niiden kuoriutumattomien linnunpoikien kovaa kohtaloa ja emojen tuskaa . Ehkä emot viisastuivat ja tekevät uuden pesän kiinteälle paikalle, joka ei liiku milloin mihinkin? Opin maailman olevan julma ja kova, myös taivaalla vapaina lentäville pääskyille, ei vain ihmisille.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2916 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Mietteitä
Istun läppärin edessä sormi näppäimistön yllä pää tyhjää täynnä, kun pitäisi kirjoittaa blogi, joka sivuaa deittailua. Todellakin pidän vain yhtä sormea valmiina rajuun äksöniin eli vikkelään toimintaan näppäimistöllä. Olen kyllä kuullut kymmensormijärjestelmästä ja kokeillut, mutta sormet sekosivat ja näytölle tulvi omituista tekstiä. Siinä touhussa aivot ja sormet eivät toimineet sulavasti yhteen. Niinpä luotan vain tähän oikean käden etusormeen, joka vuoren varmasti erehtymättä milloinkaan, löytää aina oikean kirjaimen näppäimistöltä.
Deittailu rintamalla on vissiin jonkinlainen luppoaika. Ikään kuin odottava tunnelma ainakin itsellä. En tiedä teistä muista. Teillä muilla saattaa olla hyvinkin vilkasta ja kiihkeää toimintaa. Syynä lienee ihmisten kesä kiireet matkailu, marjastus, sienestys tai mikä kenelläkin on sitä kesä toimintaa. Kesä, kun on meillä yhtä lyhyt kuin se kuuluisa mies muisti. Eipä siinä harrastusten lomassa ehdi miettiä deittailua, joka haittaisi mielekästä harrastustoimintaa. Eipä siihen väliin halua ketään pomottamaan tai arvostelemaan omia kivoja askareita. Hyväksyvä ja arvostava kehu on silti aina toivottavaa ja paikallaan.
Toisaalta voi se olla niinkin, etten ole tarpeeksi kiinnostava. Mietin myös sitä, että olenko tullut valikoivaksi tai peräti nirsoksi. Kaikenlaista sitä mieleen tuleekin. Ettenkö olisi muka kiinnostava tai nirso. Mistä pirusta semmoinen ajatus päähän nyt putkahti, näin nostatan itsetuntoni huippulukemiin.
Eipä siinä mitään, kyllä tämä elämä yksinkin sujuu. Lopulta ihminen on kuitenkin aina yksin ajatuksineen ja itse saa teoistaan vastata. Tosin mielellään sitä joskus juttelisi kumppanille, eikä ainoastaan kukkasille tai pyykkikorille. Sellainen olisi mieluisa kumppani, joka kömpisi viekkuun hyvän yön suukkoja antamaan ja jäisi siihen loppu yöksi tuhisemaan. Tämä skenaario olisi näillä loppumetreillä kaiken huippu. Nämä ovat tietysti toiveunia, mutta siitä huolimatta, toivo elää. Silloin voisi levollisin mielin odotella sitä viikate henkilöä, joka meidät kaikki lopulta niittää. Siksi viikate henkilö, kun ei ole varmuutta kumpaa sukupuolta hän edustaa. Minun toiveeni on, että hän on kaunis nainen, jolla on teräväksi hiottu viikate, mikä niittää tuskattomasti ja päättää väistämättömän.
Pesutupa 4
Tulin oikeastaan katsomaan, että mikä hässäkkä täällä oli, kun miehiä oli pesutuvan oven takana läjäpäin, mennessäni roskia viemään. Meinaan, kun minun vuoroni on heti sinun perääsi. Joo tosiaan sähkölukko ei toiminut ja yritettiin joukkovoimalla avata ovea, jokainen koitti avaimellaan tuloksetta. Soitin sitten huoltoon ja huollon mies kävi teippaamassa lukon niin, että ovea voi käyttää. Nyt olen aika paljon myöhässä, mutta eiköhän tässä keritä pyykit pesemään ja kuivaushuoneessa kuivattaa. Vai mitä tuumaat? Toki, ei minullakaan ole kuin yksi koneellinen, eikä meidän jälkeen tule ketään.
Hei, sun varpaastasi tulee verta ja sandaalisi on veressä. Totta tosiaan isovarpaasta oli vuotanut pari tippaa verta lattialle ja sandaaleihin. Hätäpäissäni potkaisin konetta, kun en saanut sitä toimimaan, tunnustin nolona. Se osui vissiin johonkin terävään kulmaan. Sehän täytyy tohtoroida. Pelastava enkelini otti ohjat, sanoen nyt mennään meille ja puhdistetaan varvas ja pipin päälle laitetaan laastari. Ei siinä mikään auttanut, kun haavoittunutta vietiin sidonta paikalle. Sidonta homma kävi tottuneesti ja hellästi. Sinulta tuo tohtorointi käy tottuneesti. Minulla on kolme villiä poikaa, joiden kolhuja ja haavoja joutui aikanaan paikkaamaan yhtenään.
Istuttiin siinä hetki hiljaa ja katseltiin toisiamme. Ellei sinulla ole mihinkään kiirus, niin minäpä kiehautan kahveet. No sehän sopii, mutta oikeastaan minun ne pitäisi tarjota kiitokseksi tohtoroinnista. Mitä turhia. Juodaan sumpit ja tutustutaan toisiimme. Tästä eteenpäin en kerro mitä tapahtui, mutta jokainen voi laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Ei mielellään sitä likaista.
Eipä pyykkipäivä alkuhankaluuksien jälkeen, olisi paremmin voinut päättyä.
Pesutupa 3
Soitin taas uudelleen ennen syömään alkamista huoltoon, en siis siihen sossuun. Ihme tapahtui ja huoltohenkilö vastasi ja selitin asiani. Ei voi mitään ne sähkölukot ovat jonkun kaapin takana eikä sinne ole hänellä mitään asiaa. Asia vilpitön siis pyykkipäivä siirtyy tuumin.
Olin juuri nostamassa eilistä lämmitettyä lihapullaa suuhuni, kun kännykkä soi. Onhan pyykkituvan ovi auki, kuului huoltomiehen hieman moittiva ääni. Äkkiäpä tulit. Joo, olin juuri tuossa viereisessä yhtiössä ja tulin katsomaan. Eipä ollut äsken, vaikka yritimme avata sitä neljän miehen voimin. No täältä tullaan pyykin kanssa, odota siellä. Ruokailu sai jäädä toiseen kertaan, sillä pyykki oli tärkeämpi kuin nälän torjunta. Onneksi en ollut purkanut kassia.
Pulskan puoleinen huoltomies teippaili sähkölukon kohtaan teippi kerroksen, jotta ovi pysyisi auki. Tätä on ennenkin tehty, kun tekniikka on sakannut. Selvä pyy. Kokeilin vielä, että ovi pysyi todellakin auki. Olisi ollut ikävä jäädä pyykkitupaan vangiksi.
Homma pelitti hyvin, joten pääsin vihdoin itse asiaan. Avasin vesihanat, käänsin kytkimet ON-asentoon ja sujautin kolikon automaattiin. Laitoin pyykit isoon koneeseen ja annostelin pesuaineen ohjeen mukaan oikeaan lokeroon. Sitten tuli tenkkapoo: en saanut valittua pesuohjelmaa, eikä mikään tuntunut toimivan. Vääntelin ja kääntelin epätoivoisesti jokaista nappia ja kytkintä, mutta kone pysyi mykkänä. Hermot alkoivat kiristyä, ja hiki nousi otsalle sekä kainaloihin. Potkaisin viatonta konetta kylkeen ja sekös sattui isovarpaaseen kipeesti. Juuri kun itsehillintäni oli lopullisesti pettämäisillään, sisään astui pelastava enkeli. Hurmaavan näköinen nainen huomasi hätäni ja kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään: Eikö kone toimi? Vastasin, ettei toimi, ja että murheita oli riittänyt muutenkin, sillä aamulla en ollut saanut edes ovea auki. Katsotaanpa ensin sitä konetta, hän sanoi. Ai ai, tuon kytkimen pitää olla tässä asennossa. Noin — nyt voit valita ohjelman. Siinä oli selittelyn makua, kun virkoin, että tulee käytyä niin harvoin, etten muistanut enää juuri tuon kytkimen asentoa.
jatkuu