Aikuistumisriitti: merellä ja satamakapakkaelämää.
perjantai 6 tammikuu 2023
Nousin seuraavana aamuna punkasta paikat hellinä ja kankeina, eilisen painin takia.
Aikuistuminen ottaa näköjään jäseniin, mutta pääasia oli se, että nyt olin miehistön täysivaltainen jäsen, joskin laivan hierarkiassa painoarvoltani kaikkein alin.
Ei se mitään tästä pääsee vain ylenemään, tuumin. Jostain oli aloitettava.
Aamulla olin merellä ensi kertaa, Stadin jotenkin kaunis matala auringon kultaama silhuetti jäi taakse.
Lokit kirkuivat lähtötervehdykset ja paskansivat ahterin täkin valkoiseksi. Sen siivous ei onneksi kuulunut toiminta-alueeseeni.
Päivän mittaan opin rutiinit, jotka olivat yksinkertaiset: aamupala, lounas, illallinen tiskille, iltapalaa tykötarpeineen jääkaappiin,
tiskaus ja messin siivous, joka ikisenä viikon päivänä aina sama kuvio. Yhden tärkeän asian opin heti.
Laivan keittiö jätejärjestelmään oli tullut jokin vika ja nyt tehtäviini lisättiin keittiöjätteen eli perunankuorien yms. biojätteen heitto ämpäristä mereen suoraan täkiltä, lokkien ja kalojen iloksi. Enkös minä onneton tohelo ja ensikertalainen heittänyt moskat suoraan kovaan vastatuuleen, ja tuloksen voi jokainen itse arvata. Kirosin kuin syyrialainen kamelikaravaanin ohjastaja tai turkkilainen rekkakuski, kun puhdistin kantta ja itseäni perunan kuorista ynnä muusta moskasta.
Oppia ikä kaikki, ettei ainakaan kannata kusta tai heittää mitään vastatuuleen.
Jos kippari olisi nähnyt perunankuorisiivon laivassaan, olisi minut varmaan hilattu kölin ali. Onneksi se vika saatiin korjattua pian.
Kotkassa jälleen kerran lyhyen ajan sisään, nyt tulin meritse ja teki mieli mennä moikkaamaan Myllyn ylimielistä patua.
Lähdeks Kalle kaupungille hengaileen käydään Kairossa juomassa jokunen bisse? Ei ole rahaa. Enkä minä mihinkään Egyptiin lähde.
Jätkiä nauratti, se on yksi paikallinen merimiesmesta ja me tarjotaan, tuu messiin mukaan. No mikäs siinä ajattelin ja lähdin föliin.
Tuli kyllä mieleen, että kuinkahan mahtaa tämmöisen 16 vuotiaan pitkätukan käydä Kairon ovella?
Hyvin kävi, muiden vanavedessä pääsin kommelluksitta sisään savuiseen juottolaan.
En ollut ennen aikuisten kapakassa käynyt, joten kokemus oli uusi ja seurailin, miten muut toimivat.
Niinhän siinä kävi, että minut kannettiin häkkiini nukkumaan.
Aikuistuminen ja perusasioiden oppiminen on hankalaa kuten se, ettei kannata juoda ilmaista víinaa, kokeneempien alan miesten tahtiin. Aamulla tuli viereisen häkin jungmanni herättämään. Hyvä, kun tuli, olisi ollut huono homma, myöhästyä 20 metrin päässä olevalta työpaikalta, heti seuraavana päivänä. Siinä olisi ollut turha vedota myöhästymiseen bussista tai kamalaan liikenneruuhkaan. Päivä oli helvetillisen pitkä ja perkeleellisen päänsäryn sävyttämä, siis karmea. No oma moka, purin hammasta kuin mies ja tein duunini kitisemättä.
Ilmeisen nuori ja kokematon pääskypari oli pykännyt pesän isojen vesiputkien päälle aivan byssan oven viereen. Yritin kertoa touhukkaalle parille, että me lähdemme pian ja ette tule selviämään Atlantille asti, joten etsikää muu pesän paikka kiinteältä paikalta, kuten vaikka jonkun rantatalon räystään alta. Eivät ottaneet siipiveikot onkeensa, semmoisia ne nuoret parit ovat, itsepäisiä ja riittoisia tai sitten eivät ymmärtäneet Nääsvillen murretta.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1267 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Erakko
Oletko erakoitunut kotiisi?
Oletko jämähtänyt neljän seinän sisälle?
Oletko peräti juurtunut kotiin kiinni?
Nautitko yksinolosta? Touhuatko itseksesi?
Päästätkö muita ihmisiä lähellesi?
Kesällä tulee liikuttua enemmän, talvella möllötettyä kotona.
Päivät netissä ja kauppareissulla tapaat naapureita.
Tykkäätkö tehdä asioita yksin? Onko seura poikkeus?
Miten lähteä ihmisten ilmoille?
Kun lähdet kylille, tahdotko mieluusti takaisin kotiin?
Sitä ei ehkä huomaa, että on erakoitunut. Viihdyt mainiosti omissa oloissasi. Se voi näyttää niin luonnolliselta, ettei sitä edes kyseenalaista. Samanlainen juttu, kun huomasin vaivihkaan käyttäväni 42 koon housuja. Miten tämä on mahdollista? 🙄
Sellainen yksinäinen kulkija nauttii myös toisinaan kavereiden seurasta ja hän viihtyy väljemmissä ympyröissä. Olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin. On myös muita, jotka kaipaavat ystävää, jolle voi kertoa yksinäisyydestä ja joka ymmärtää.
Erakkokin voi ihastua ja rakastua. Kaikki kaipaavat rakkautta ja läheisyyttä. Mistä löydät kaltaisesi ihmisen? Vastakappaleen? Tällaisen ihmisen kanssa voi olla hiljaa, eikä se tunnu painostavalta. Minkälaista ihmistä erakko kaipaa? Miten kaksi erakkoa tulee toimeen? Toinen erakkoluonne voi oikeasti ymmärtää toista, he ovat samalla taajuudella. Sopiiko omien teiden kulkija ja myös sosiaalinen ihminen yhteen? Entä erakko ja puoliks erakko? Oletko sosiaalinen ja sinulla on tosin vähän ystäviä. Onko naiserakoita paljon?
Kumppani tajuaa viettää paljon aikaa omien juttujen parissa, hän elää sosiaalista elämää ja pysyy poissa erakon silmistä. Hän ei raahaa erakkoa kaikenmaailman kissanristiäisiin. Sosiaalinen kumppani viihtyy riennoissa ja erakko saa nauttia rauhasta. Laatu vastaa määrää. Molemmat voivat asua kotonaan. Sopiva ripaus läheisyyttä ja aimo annos huumoria. He tekevät myös yhteisiä juttuja sekä panostavat suhteeseen. Ne yhteiset jutut ovat tärkeitä, ettei suhde ala nyppiä.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Pääse ensin aloituskynnyksen yli. Lähde ulos. Taaperra ihmisten ilmoilla, ulkona liikkuminen piristää. Se mies tai nainen tulee vastaan, jos on tullakseen.
Lopuksi, mitäs tykkäät? Yli 20 vuoden jälkeen Ultra Bra palaa takaisin. 🤩 Mahtavaa. 23.8. 2025 järjestetään konsertti Olympiastadionilla Helsingissä. Satuin ostamaan keltaisen sadetakin kirpparilta tällä viikolla. Millaisia muistoja sinulla on Ultra Brasta?
Sokkona
Lähtisitkö sokkotreffeille?
Menisitkö sokkotreffeille, jos et olisi nähnyt hänen kuvaansa? Ja tapaat vielä tuttusi. 🤦🏼♀️
Kaveri järjestää puolestasi treffit, tosin hän ei ole tyyppiäsi. Olette aivan erilaisia.
Kuka saa järjestää sokkotreffisi?
Entäs sitten, jos sokkotreffit menevät karille?
Ensi tapaamisella voi mennä lukkoon, annatko uuden mahdollisuuden? Tai voi pälpättää ja kikattaa.
Mitä et tekisi ennen sokkotreffejä? Lotraa litrakaupalla parta- tai hajuvettä.
Viime viikolla kävin sokkotreffeillä. Ilman sen kummempaa ohjelmaa ja suunnittelua, odotuksia tai paineita löytää sitä oikeaa. Olin oma itseni, eikä minulla ole tarvetta miellyttää treffikumppania. En kääntele ja vääntele häntä. Huumorilla mennään. Papukaijamerkin voin antaa jo siitä, että hän tuli paikalle. Kävellessä juttelimme, kahville emme kerenneet. Käveleminen tuntui luonnolliselta, juttukin luisti, eikä tarvinnut nököttää kuin tatti kahvilassa. Jos vielä toinen tuijottaa ruokaansa ja ei saa sanaa suustaan. Vaikka seuraavia treffejä ei tulekaan, hyvä, että lähdin ihmisten ilmoille. Taidan olla heittäytyjä.
Ei ihmisen tarvitse olla yksinäinen ja onneton, jotta menee sokkotreffeille. Tule sellaisena kuin olet, ihan sama, miltä rollaattorisi näyttää ja vaikka tukkasi ei olisi mintissä ja elopainoa on enemmän tai vähemmän. Treffaillessa kohtaa monenlaisia hiihtäjiä.
Joidenkin kanssa tuntuu kuin oltaisiin oltu kavereita. Kipinä puuttuu. Heti suht alussa puhutaan suurista tunteista, ollaan enemmän kuin ystäviä. Kun sanoin suoraan, etten ole kiinnostunut, niin haihdutaan kuin tuhka tuuleen, hän liukenee paikalta tyylikkäästi. Entäs ne puheet? Paljon melua tyhjästä. Missä välissä on ehditty tutustua? Antakaa toisillenne aikaa tutustua ja yrittäkää ihan oikeasti sitä tutustumista.
Jos toisesta tietää vähän, riittää juteltavaa. Toivottavasti. Jos treffeillä on myös molempien ystäviä, niin juttua piisaa. Ei aina tarvitse olla äänessä ja voi vaivihkaa kurkkia treffikumppania. 🔭
Molemmat osapuolet ovat sokkona, joten tasoissa ollaan. Jos juttu lähtee hyvin käyntiin, tavatkaa uudelleen.
Treffeillä voi käydä minkä ikäisenä tahansa ja jopa rakastua. Ei se ikä muuta rakkautta, kaikenikäisillä ihmisillä voi olla ikävä toisen ihmisen luo. Jos vaikka löytyisi juttukaveri. Vielä sokeri sulaa suussa.
Älkää lannistuko, tarvitsemme kärsivällisyyttä, jotta törmäämme siihen oikeaan. ❤️
Hellyys
Annatko tarpeeksi hellyyttä? Jos hellyydestä pihtailee, niin toinen voi ajatella, ettei tarvitsisi hellimistä. Ehkä se toinen tykkää, kun vaadit myös läheisyyttä, etkä vain odota. Miksi vaatia kaikkea, jos ei anna samaa toiselle? Yllätä hänet. Älä vain puhu, vaan tee.
Oletko luonnostaan hellä? Onko hellyys sinulle tärkeää? Oletko se, joka tekee aloitteen? On mahtavaa saada vastakaikua hellyyden kaipuulle. Toinen tykkää ja hellii myös takaisin. Molemmat pitävät suhdetta yllä.
Huomioitko rakastasi? Ja miten?
Onko sinun vihjaileva, väännettävä rautalangasta, jos haluat halin?
Miksi hellyys ja romantiikka ovat vaikeita?
Kohtaatko läheisyyskammoisia ihmisiä? Eivätkö he välitä hyvänä pitämisestä? Joillekin hellyyden vastaanottaminen voi olla jopa stressaavaa. Jos hipaiset kättä, saat vastaukseksi älä lääpi.
Testaa treffeillä alussa, ettei sinun tarvitse vongata hellyyttä myöhemmin. Ettet ole suhteen ainoa romantikko. 🤦🏻♀️ Kerro suoraan, miten asiat ovat. Nyt ei hoppuilla, ajan kanssa katso, kuuntele ja tunnustele, kukas se vastapuoli on. Kuuntele ja kommentoi.
Hymyt ja katseet, kosketukset, hartioiden hieronta sekä huomionosoitukset kertovat välittämisestä. Pienillä asioilla on suuri merkitys. Syksyinen kävelykin, tähdenlentojen ja revontulien bongailu voi olla romanttista, ripottele pieniä hellyyspaketteja arkeen. Kyllä vanhakin koira oppii.
Tiedätkö, mitä toinen haluaa ja tarvitsee?
En ymmärrä, miten romanttisuus voi olla ällöttävää. Miten se voi olla liian imelää? Onko kavereista romanttisuus epä-äijämäistä? Lällyä? Onko romanttisuus kaivettava syvältä? Vai ymmärtävätkö miehet ja naiset romanttisuuden eri lailla? Naiselle romanttista voi olla kynttiläillallinen ja miehelle lätkämatsi kavereiden kanssa.
Romanttiset ja välittävät ihmiset ovat ihkuja. Romantiikkaa elämään, elämän ihmettelyä yhdessä arkeen.
Kun välität kumppanistasi, hellit häntä ja haluat hänen myös tietävän sen. Otat kainaloon, sinun ei tarvitse tunkea hänen kainaloonsa.
Sellaisiakin ihmisiä on, jotka eivät osaa antaa ja myös saada hellyyttä. Hellyyttä ei synny nappia painamalla. Että he ylipäätänsä arvostavat hellyyttä.
Missä hellyyttä kaipaavat ihmiset piileskelevät? Mistä sinut voi löytää? Miten ne palaset löytävät kohdalleen? Jos viihtyy liiankin hyvin kotonaan, kuka sinne eksyy. Ylös, ulos ja höpöttämään. Yrittämättä se ei selviä.
Hellikää toisianne ❤️