Aikuistumisriitti: merellä ja satamakapakkaelämää.
perjantai 6 tammikuu 2023
Nousin seuraavana aamuna punkasta paikat hellinä ja kankeina, eilisen painin takia.
Aikuistuminen ottaa näköjään jäseniin, mutta pääasia oli se, että nyt olin miehistön täysivaltainen jäsen, joskin laivan hierarkiassa painoarvoltani kaikkein alin.
Ei se mitään tästä pääsee vain ylenemään, tuumin. Jostain oli aloitettava.
Aamulla olin merellä ensi kertaa, Stadin jotenkin kaunis matala auringon kultaama silhuetti jäi taakse.
Lokit kirkuivat lähtötervehdykset ja paskansivat ahterin täkin valkoiseksi. Sen siivous ei onneksi kuulunut toiminta-alueeseeni.
Päivän mittaan opin rutiinit, jotka olivat yksinkertaiset: aamupala, lounas, illallinen tiskille, iltapalaa tykötarpeineen jääkaappiin,
tiskaus ja messin siivous, joka ikisenä viikon päivänä aina sama kuvio. Yhden tärkeän asian opin heti.
Laivan keittiö jätejärjestelmään oli tullut jokin vika ja nyt tehtäviini lisättiin keittiöjätteen eli perunankuorien yms. biojätteen heitto ämpäristä mereen suoraan täkiltä, lokkien ja kalojen iloksi. Enkös minä onneton tohelo ja ensikertalainen heittänyt moskat suoraan kovaan vastatuuleen, ja tuloksen voi jokainen itse arvata. Kirosin kuin syyrialainen kamelikaravaanin ohjastaja tai turkkilainen rekkakuski, kun puhdistin kantta ja itseäni perunan kuorista ynnä muusta moskasta.
Oppia ikä kaikki, ettei ainakaan kannata kusta tai heittää mitään vastatuuleen.
Jos kippari olisi nähnyt perunankuorisiivon laivassaan, olisi minut varmaan hilattu kölin ali. Onneksi se vika saatiin korjattua pian.
Kotkassa jälleen kerran lyhyen ajan sisään, nyt tulin meritse ja teki mieli mennä moikkaamaan Myllyn ylimielistä patua.
Lähdeks Kalle kaupungille hengaileen käydään Kairossa juomassa jokunen bisse? Ei ole rahaa. Enkä minä mihinkään Egyptiin lähde.
Jätkiä nauratti, se on yksi paikallinen merimiesmesta ja me tarjotaan, tuu messiin mukaan. No mikäs siinä ajattelin ja lähdin föliin.
Tuli kyllä mieleen, että kuinkahan mahtaa tämmöisen 16 vuotiaan pitkätukan käydä Kairon ovella?
Hyvin kävi, muiden vanavedessä pääsin kommelluksitta sisään savuiseen juottolaan.
En ollut ennen aikuisten kapakassa käynyt, joten kokemus oli uusi ja seurailin, miten muut toimivat.
Niinhän siinä kävi, että minut kannettiin häkkiini nukkumaan.
Aikuistuminen ja perusasioiden oppiminen on hankalaa kuten se, ettei kannata juoda ilmaista víinaa, kokeneempien alan miesten tahtiin. Aamulla tuli viereisen häkin jungmanni herättämään. Hyvä, kun tuli, olisi ollut huono homma, myöhästyä 20 metrin päässä olevalta työpaikalta, heti seuraavana päivänä. Siinä olisi ollut turha vedota myöhästymiseen bussista tai kamalaan liikenneruuhkaan. Päivä oli helvetillisen pitkä ja perkeleellisen päänsäryn sävyttämä, siis karmea. No oma moka, purin hammasta kuin mies ja tein duunini kitisemättä.
Ilmeisen nuori ja kokematon pääskypari oli pykännyt pesän isojen vesiputkien päälle aivan byssan oven viereen. Yritin kertoa touhukkaalle parille, että me lähdemme pian ja ette tule selviämään Atlantille asti, joten etsikää muu pesän paikka kiinteältä paikalta, kuten vaikka jonkun rantatalon räystään alta. Eivät ottaneet siipiveikot onkeensa, semmoisia ne nuoret parit ovat, itsepäisiä ja riittoisia tai sitten eivät ymmärtäneet Nääsvillen murretta.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2605 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu