Toimistopäivä
torstai 12 tammikuu 2023
Työelämässä istuin suurimman osan ajasta työpöytäni ääressä ja varsinainen hoitotyö asiakkaiden tai potilaiden kanssa jäi vähemmälle. Loppuvuosina asiakkaitani olivat hoitotyön henkilökunta ja muut sidosryhmät. Tosin oikeat asiakkaatkin ottivat joskus yhteyttä suoraan minuun. Silloin oli usein kyse jostakin ongelmasta hoitosuhteessa. Minusta tuntui, että juurruin työtuoliini niin, että se oli osa minua.
Eläkkeelle jäätyänikään en osannut olla ilman työpöytää, tietokonetta ja työtuolia. Hoidin kaikki perheemme pankki- ym. viralliset asiat. Sen lisäksi otin huolekseni, sanan varsinaisessa mielessä, viimeisimmän kotimme taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtävät. Siinä jouduin paneutumaan aivan uusien asioihin, asunto-osakeyhtiö lakiin, tekniikkaan ja käytännön johtamiseen. Istuin usein jopa yön tunteina selaten netistä lakitekstejä tai jotain ongelma-asioiden taustoja. Olin niin tottunut työpöytätyöskentelyyn, etten huomannut kuinka paljon se vei puolisoni ja minun vapaa-ajasta.
Kun viime syksynä möin silloisen kotini ja siirryin asumaan vuokrahuoneistoon, teinä monta päivää selvitystä taloyhtiön asioissa ja hävitin hurjat kasat kaikkea sitä materiaalia, jota olin tulostanut tai itse tuottanut. Jätin vain tiivistetyn kansion keskeisistä asioista yhdelle hallituksen jäsenelle, joka otti ne kiitollisena vastaan. Itse en viisi vuotta sitten saanut minkäänlaista perehdytystä tässä asiassa. Huomasin kuinka perusteellisesti ja tunnon tarkasti olin paneutunut silloiseen tehtävään ja kuinka vähäisiltä kaikki siitä saavutettu hyöty nyt tuntui. Toden sanoakseni olin kyllä pöyhinyt aika epämääräistä sopimus- ym. viidakkoa ja saanut myrskyn aikaiseksi. Myrskyllä on kuitenkin taipumus puhdistaa ilmaa ja sen se teki tässäkin tapauksessa.
Kun nyt siis jäin ikään kuin eläkkeelle tuosta työpöytätyöskentelystä, tunsin olevani vähän hukassa. Joskus ihan kaipasin sellaista pientä tekemättömien töiden painetta, jota olin kantanut tietoisesti tai tiedostamatta viime aikoihin asti mielessäni. Nyt sitä painetta aiheuttavat ne vähäisetkin asiat, jotka minun pitäisi hoitaa tietokoneella, mutta jotka siirrän vain seuraavaan päivään. Minun pitää ihan päättää, että tänään on toimistopäivä. Tänään asialistalla oli uuden sähköyhtiöni lähettämä ensimmäinen lasku, eläkevakuutusyhtiöni tiedote siitä, että voisin siirtää kaikki viestit heiltä nettiin ja sitten tämän sivuston muistutus uuden blogin ajankohtaisuudesta.
Sähköyhtiö tarjosi minulle joustomaksua sähkölaskusta, joka oli kulutuksen mukaan alle 20 euroa, joustomaksuehdotus oli taas 45 euroa. No tietysti soitin ko. yhtiön asiakaspalveluun ja ihmettelin, mitä järkeä tällaisessa joustossa on, kun minulla on vuoden sopimus tietyn hintaisesta sähköstä ja kulutuskaan ei heittele mitenkään vuodenaikojen mukaan. Tässä laskussani olisin joutunut maksamaan joustoturvaa yli kaksi euroa. Virkailijakin ymmärsi heti, ettei jousto ollut tarkoituksenmukainen minun tapauksessani ja lupasi lähettää uuden sopimuksen tämän puhelinsoiton perusteella. Jouduin odottelemaan ko. puhelua palvelunumerossa useita minuutteja, joten kyllä sinne puhelinlaskuunikin tulee jokunen euro tämän jouston seurauksena.
Seuraavaksi yritin päästä netin kautta hyväksymään eläkeyhtiöni ehdottaman sopimuksen, että kaikki eläkkeisiini liittyvät viestit tulevat minulle suoraan netin kautta. Kolmen yrityksen jälkeen luovuin toistaiseksi asiasta. Pankin tunnuksillani pääsin eläkeyhtiön sivuille, mutta siellä ilmoitettiin, että sivu on nyt tilapäisesti suljettu ja yritä myöhemmin uudestaan. Ei minulla ole ollut mitään valittamista ennenkään, kun eläkeyhtiöni on kerran vuodessa ilmoittanut, tulevan vuoden eläkkeet ja maksupäivät ja sen millä prosentilla verotus peritään. Jos joudun jatkossa avaaman oman sivuni ja tarkistamaan nämä asiat vuosittain sieltä, voi olla, että viitseliäisyys ei riitä. Toimistopäivät voivat harveta iän karttuessa ja taidon tai innostuksen vähetessä. Mutta toisaalta, onhan se hyvä, että joudumme ainakin vähän tsemppaamaan näitä nettitaitoja, kun ne on joskus tullut hankittua. Se on ilmaista aivojumppaa.
Tämä blogi tuli nyt ikään kuin toimistopäivän kylkiäisenä. Kun minua pyydettiin bloggaajaksi sivustollemme, aihealueina mainittiin sinkun arki ja tietysti toivottu rakkauselämä. Edellä kirjoitettu kuvaa minun sinkkuarkeani, mutta rakkauselämässäni ei ole tällä hetkellä kerrottavaa. Voin vain mainita, että lupaavia keväänmerkkejä näkyy sinkkulesken taivaallakin. Aikaisimmat muuttolinnuthan saapuvat Suomeen jo helmikuussa. Sitä odotellessa toivotan kaikille mielekkäitä härkäviikkoja.
Lisbeth
Lähettäjä Lisbeth - 1437 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Rollaattorimarssi
Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.
Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.
Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.
Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.
Balettia 4
Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.
No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.
Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.
Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.
En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.
Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.
Finito
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu