Tuleeko meistä tyhmiä?
torstai 26 tammikuu 2023
Kuuntelin Ruben Stillerin moderoiman podcastin (juontaman radio-ohjelman!) suomalaisesta koulutuksesta. Kolmisenkymmentä vuotta alalla ollut opettaja kertoi näkemyksistään kouluelämästä.
Tiesitkö, että yrityselämä on mukana suunnittelemassa opetussuunnitelmaa ja koulutusohjelmia? Eipä ihme, että tietokoneavusteinen eli hienommin digiopetus tuli valtavalla hyöyllä kouluihin. Muistanpa itsekin, kun tabletit tulivat luokkiin. Ne kärrättiin luokkaan vaunuilla ja niitä piti varata, ettei vaan jäänyt trendistä jälkeen. Kohta Samsungit heitettiin kirjaimellisesti mäkeen ja tilalle tulivat Ipadit. Kärrääminen jatkui. Sitä ennen atk-luokan tietokoneet, ne laatikot, vaihdettiin parin vuoden välein. Kukaan ei kertonut, minne vanhat tietsikat joutuivat.
No, nyt edellytetään, että kaikilla oppilailla on läppärit ja niitä käytetään joka tunti.
Kun älypuhelimet tulivat, sen sijaan, että niiden käyttö kiellettäisiin tunnilla, puhelimet otettiin mukaan opetukseen. Käsityötunnilla oppilaat ottavat käsitöistään kuvia (ops:n mukaan, mutta miksi ihmeessä?) Myös liikuntaan kaavaillaan digiä.
Yritysmaailma kiittää.
Ja ah, mikä mahdollisuus on välillä tunnilla tarkistaa somepäivitykset ja pelailla pelejä. Homo Dicicus on myöhemmin evoluutiossa pysyvästi kumara.
Suomi on pudonnut Pisa-tutkimuksissa, äidinkielen ja matematiikan taidoissa, Chilen ja Turkin tasolle.
Peruskoulun jälkeen ei välttämättä osata lukea eikä kirjoittaa. Ei jakseta keskittyä kuin pari minuuttia kerrallaan.
Kun ope kertoo, että koe on tiistaina, oppilas sanoo, ettei hälle sovi.
Oppilas on pomo.
Lapset ovat tottuneet neuvottelemaan, ei tottelemaan. Vanhemmat neuvottelevat lasten kanssa: mitä sinä söisit? Syötkö tätä vai tuota? Mihin sinä haluaisit matkalle?
Ne lapset, joiden vanhemmat pystyvät ohjaamaan kotona lastensa koulutöitä, menestyvät. Ne, joiden kotona tähän ei pystytä, putoavat tietämättömyyteen, ja tietämättömyydestä syntyy väkivaltaa.
Väkivalta ruokkii sotia. Kun ei tunneta toisia kulttuureita, vieras on vihollinen.
Kun ei jakseta lukea toisesta kulttuurista kertovaa kaunokirjallisuutta, tarinoita toisista ihmisistä, pidetään vain omaa napaa tärkeimpänä. Ei nähdä omaa hetkeä pidemmälle, ei tunneta historiaa, vaikka mummon ja vaarin elämää, 1600-lukua, idän kulttuurien historiaa, metsästäjä-keräilijän elämää, liitukautta, jurakautta....
Jos saisin päättää, ottaisin luokkahuoneet siirrettävien seinien ja avonaisten huoneitten tilalle. Perustaisin uusia virkoja, kouluavustajia, erityisopettajia, S2-opettajia. Perustaisin erityisluokkia. Pienentäisin ryhmät. Nostaisin äidinkielen taas tärkeimmäksi oppiaineeksi ja heittäisin koneet mäkeen. Ottaisin taulun ja oppikirjat käyttöön. Ottaisin pakolliseksi, lähes tärkeimmäksi oppiaineeksi luonnontiedon. Opiskeltaisiin oppikirjojen, leikin, draaman ja luonnon avulla. Oltaisiin paljon ulkona luonnossa.
Olisi läksyjä. Oppikirjat eivät vaihtuisi joka vuosi.
Mutta tämä on vain unelmaa.
Se oli totta, kun me opiskelimme.
Voidaanko me tehdä jotakin?
Ainakin voimme istua lastenlapsiemne kanssa kasvokkain ja kertoa tarinoita, lukea satuja ja seikkailukirjoja, ruveta sijaisisovanhemmiksi, jos omia lapsenlapsia ei ole.
Voimme nousta barrikadeille ja vaatia valtiovallalta resursseja kaikkein tärkeimpään, lapselle.
Aina Tuulia
Lähettäjä Hannah - 1468 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Rollaattorimarssi
Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.
Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.
Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.
Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.
Balettia 4
Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.
No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.
Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.
Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.
En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.
Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.
Finito
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu