Aikuistumisriitti: Isot cityt, Baltimore ja Boston
perjantai 10 helmikuu 2023
Baltimoren satamassa viivyttiin vain pari päivää. Kaupungille kerittiin vain yhtenä iltana. Lähdimme jungmanni Mikon kanssa kiertelemään satamakortteleita. Siellä näkyi elämän surkea puoli, ilmeisesti huumeissa olevia portailla lojuvia ja nuokkuvia ihmisiä, näkyi tuon tuostakin. Äkkiä viereemme tuli, hyvin pukeutunut, hattupäinen keski-ikäinen hemmo, joka kertoi, että This is very dangerous place, jotenkin näin parin vuoden kouluengelskalla kirjoitettuna ja ymmärsin, että ei ollut suotavaa kävellä iltaisin näissä kortteleissa. Kiitimme ja pohdimme, että taitaa olla paras lähteä paatille. Nälkä kuitenkin oli ja siinä vieressä sattui olemaan Joe's hampurilaismesta. Ei kun sisään ja tilaamaan, Joe hoksasi, ettemme olleet oikein kielitaitoisia, mutta elein, heikolla kielitaidolla, hymyin ja käsin puhumalla selvittiin ja silloin söin elämäni ensimmäisen ja taatusti mehevän ja parhaan purilaisen, mitä olen ikinä syönyt. Thank you Joe. Tosin olen myöhemmin syönyt vain yhden, Mc Donalsin rasvaa tihkuvan yökötyksen, ja sen jälkeen en ole mokomia syönyt.
Amerikan lokit eivät sittenkään olleet yhtään hyvä tapaisempia kuin Eurooppalaiset kollegansa ja niin nämä uuden mantereen äänekkäät, siivekkäät ystävämme lähettivät taivaalta valkoiset terveiset perätäkille, jungmanni Mikon suureksi harmiksi ja riesaksi.
Bostonin satama oli suuri ja laivamme yli lensi jonona lentokoneita, läheiselle kentälle, noin parin minsan välein, jyrinä sekä järkyttävä meteli oli sanoinkuvaamatonta. Lauantai- iltapäivällä, jolloin olin vapaampi töistä, lähdin muiden kanssa kaupungille seikkailemaan. Pojat olivat ottaneet lähtömaljoja jo jonkin verran. Kipinä, joka taisi olla aina pienessä, oli ottanut tukevammin ja hyppäsi kaijalla olevan trukin ohjaimiin. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, kipinä porhalsi jo pitkin kaijaa ja näytti siltä, että äijä ajaa suoraan mereen. Ihme tapahtui ja trukki pysähtyi kaijan kulmaan siten, ettei yksikään pyörä ollut maassa. Trukki keikkui siinä kaijan kulmassa ja kipinä pääsi pois. Oli siinä laiva-ahtaajilla töihin palatessaan ihmettelemistä. Mentiin oikein strippiklubille ja paljastissiset likat tarjoilivat pöytiin. Siinä istuin naama punaisena, enkä oikein tiennyt mihin olisin katsonut. Suuren maailman tyyliä, vissiin?
Joku älypää keksi, että nyt lähdetään keskustaan, tavarataloon ostoksille. Huomasin ettei kukaan ollut erityisen kielitaitoinen, mutta pikkunousu pyryssä onnistuimme selittämään taksisuharille, että keskustaan tavarataloon. Jestas, mikä hehtaarien ostoshelvetti kolmessa kerroksessa. Anttilan Kallen tavaratalo Mansessa tai Stokka stadissa, muistuttivat mielestäni lähinnä kioskeja. Ilta tummui, matkaeväät juotu ja siinä seisoimme jonkun hotlan edustalla, emmekä tienneet, edes sitä missä päin Bostonia olimme? Helvetillinen tilanne, keskellä suurkaupunkia.
Siinä lähellä hotellin ovea seisoi, ihan nuori kenties toisella kymmenellä oleva laiha musta tyttö, myyden ruusuja. Ostin koko kimpun ja sanoin go home, sillä en kestänyt katsella hänen värjöttelyään kylmenevässä illassa. Sain häneltä hymyn, jonka muistan vieläkin. Seisoin siinä hotellin vieressä ruusupuska tumpussa, vissiin hölmön näköisenä, koska kundit naureskelivat, kysyen ketäs odottelet. Eräs naishenkilö tuli siihen kuin tilauksesta, joten lykkäsin puskan hänelle ja hölmistyneenä hän otti sen, sitten hän nauroi ja antoi lentosuukon.
Löysimme taksin, mutta kippomme sataman nimeä, ei kukaan muistanut. Kauhea paniikki iski meihin, mitä nyt tehdään? Otin komennon ja sanoin kuskille drive police station. Kutsuin kuskin mukaan paikalliselle kyttikselle. Saapastelin päivystäjältä näyttävän virkapukuisen tiskin eteen. Selitin ontuvalla kielitaidolla, että we are finnish seamanneja, and our ship Finn Boston are there some harbour. Kelpo konstaapeli oli tilanteen tasalla ja soitti pari puhelua, kertoi sitten kuskille sataman, missä kanoottimme oli. Bostonissa oli silloin kolmisenkymmentä satamaa. Selvittiin kunnialla, sillä jos olisimme jääneet niin sanotusti ahteriin, olisi se tullut meille ja varustamolle kalliiksi. Sain, hyvä Kalle, taputuksia olkapäälle, pelastit meidät.
Samalla kertaa, kuin mekin tuli Junkki Mikko nätti musta tyttö kainalossa. Sinä yönä en juurikaan nukkunut, sillä niin kova sänkypolkan ääni kuului naapuri hytistä. Eikä, sinkku pojalla ollut vieläkään, intiimimpää kontaktia kauniiseen sukupuoleen. Kyllä harmitti.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 669 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu