Aikuistumisriitti: Isot cityt, Baltimore ja Boston
perjantai 10 helmikuu 2023
Baltimoren satamassa viivyttiin vain pari päivää. Kaupungille kerittiin vain yhtenä iltana. Lähdimme jungmanni Mikon kanssa kiertelemään satamakortteleita. Siellä näkyi elämän surkea puoli, ilmeisesti huumeissa olevia portailla lojuvia ja nuokkuvia ihmisiä, näkyi tuon tuostakin. Äkkiä viereemme tuli, hyvin pukeutunut, hattupäinen keski-ikäinen hemmo, joka kertoi, että This is very dangerous place, jotenkin näin parin vuoden kouluengelskalla kirjoitettuna ja ymmärsin, että ei ollut suotavaa kävellä iltaisin näissä kortteleissa. Kiitimme ja pohdimme, että taitaa olla paras lähteä paatille. Nälkä kuitenkin oli ja siinä vieressä sattui olemaan Joe's hampurilaismesta. Ei kun sisään ja tilaamaan, Joe hoksasi, ettemme olleet oikein kielitaitoisia, mutta elein, heikolla kielitaidolla, hymyin ja käsin puhumalla selvittiin ja silloin söin elämäni ensimmäisen ja taatusti mehevän ja parhaan purilaisen, mitä olen ikinä syönyt. Thank you Joe. Tosin olen myöhemmin syönyt vain yhden, Mc Donalsin rasvaa tihkuvan yökötyksen, ja sen jälkeen en ole mokomia syönyt.
Amerikan lokit eivät sittenkään olleet yhtään hyvä tapaisempia kuin Eurooppalaiset kollegansa ja niin nämä uuden mantereen äänekkäät, siivekkäät ystävämme lähettivät taivaalta valkoiset terveiset perätäkille, jungmanni Mikon suureksi harmiksi ja riesaksi.
Bostonin satama oli suuri ja laivamme yli lensi jonona lentokoneita, läheiselle kentälle, noin parin minsan välein, jyrinä sekä järkyttävä meteli oli sanoinkuvaamatonta. Lauantai- iltapäivällä, jolloin olin vapaampi töistä, lähdin muiden kanssa kaupungille seikkailemaan. Pojat olivat ottaneet lähtömaljoja jo jonkin verran. Kipinä, joka taisi olla aina pienessä, oli ottanut tukevammin ja hyppäsi kaijalla olevan trukin ohjaimiin. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, kipinä porhalsi jo pitkin kaijaa ja näytti siltä, että äijä ajaa suoraan mereen. Ihme tapahtui ja trukki pysähtyi kaijan kulmaan siten, ettei yksikään pyörä ollut maassa. Trukki keikkui siinä kaijan kulmassa ja kipinä pääsi pois. Oli siinä laiva-ahtaajilla töihin palatessaan ihmettelemistä. Mentiin oikein strippiklubille ja paljastissiset likat tarjoilivat pöytiin. Siinä istuin naama punaisena, enkä oikein tiennyt mihin olisin katsonut. Suuren maailman tyyliä, vissiin?
Joku älypää keksi, että nyt lähdetään keskustaan, tavarataloon ostoksille. Huomasin ettei kukaan ollut erityisen kielitaitoinen, mutta pikkunousu pyryssä onnistuimme selittämään taksisuharille, että keskustaan tavarataloon. Jestas, mikä hehtaarien ostoshelvetti kolmessa kerroksessa. Anttilan Kallen tavaratalo Mansessa tai Stokka stadissa, muistuttivat mielestäni lähinnä kioskeja. Ilta tummui, matkaeväät juotu ja siinä seisoimme jonkun hotlan edustalla, emmekä tienneet, edes sitä missä päin Bostonia olimme? Helvetillinen tilanne, keskellä suurkaupunkia.
Siinä lähellä hotellin ovea seisoi, ihan nuori kenties toisella kymmenellä oleva laiha musta tyttö, myyden ruusuja. Ostin koko kimpun ja sanoin go home, sillä en kestänyt katsella hänen värjöttelyään kylmenevässä illassa. Sain häneltä hymyn, jonka muistan vieläkin. Seisoin siinä hotellin vieressä ruusupuska tumpussa, vissiin hölmön näköisenä, koska kundit naureskelivat, kysyen ketäs odottelet. Eräs naishenkilö tuli siihen kuin tilauksesta, joten lykkäsin puskan hänelle ja hölmistyneenä hän otti sen, sitten hän nauroi ja antoi lentosuukon.
Löysimme taksin, mutta kippomme sataman nimeä, ei kukaan muistanut. Kauhea paniikki iski meihin, mitä nyt tehdään? Otin komennon ja sanoin kuskille drive police station. Kutsuin kuskin mukaan paikalliselle kyttikselle. Saapastelin päivystäjältä näyttävän virkapukuisen tiskin eteen. Selitin ontuvalla kielitaidolla, että we are finnish seamanneja, and our ship Finn Boston are there some harbour. Kelpo konstaapeli oli tilanteen tasalla ja soitti pari puhelua, kertoi sitten kuskille sataman, missä kanoottimme oli. Bostonissa oli silloin kolmisenkymmentä satamaa. Selvittiin kunnialla, sillä jos olisimme jääneet niin sanotusti ahteriin, olisi se tullut meille ja varustamolle kalliiksi. Sain, hyvä Kalle, taputuksia olkapäälle, pelastit meidät.
Samalla kertaa, kuin mekin tuli Junkki Mikko nätti musta tyttö kainalossa. Sinä yönä en juurikaan nukkunut, sillä niin kova sänkypolkan ääni kuului naapuri hytistä. Eikä, sinkku pojalla ollut vieläkään, intiimimpää kontaktia kauniiseen sukupuoleen. Kyllä harmitti.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 403 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Erakko
Oletko erakoitunut kotiisi?
Oletko jämähtänyt neljän seinän sisälle?
Oletko peräti juurtunut kotiin kiinni?
Nautitko yksinolosta? Touhuatko itseksesi?
Päästätkö muita ihmisiä lähellesi?
Kesällä tulee liikuttua enemmän, talvella möllötettyä kotona.
Päivät netissä ja kauppareissulla tapaat naapureita.
Tykkäätkö tehdä asioita yksin? Onko seura poikkeus?
Miten lähteä ihmisten ilmoille?
Kun lähdet kylille, tahdotko mieluusti takaisin kotiin?
Sitä ei ehkä huomaa, että on erakoitunut. Viihdyt mainiosti omissa oloissasi. Se voi näyttää niin luonnolliselta, ettei sitä edes kyseenalaista. Samanlainen juttu, kun huomasin vaivihkaan käyttäväni 42 koon housuja. Miten tämä on mahdollista? 🙄
Sellainen yksinäinen kulkija nauttii myös toisinaan kavereiden seurasta ja hän viihtyy väljemmissä ympyröissä. Olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin. On myös muita, jotka kaipaavat ystävää, jolle voi kertoa yksinäisyydestä ja joka ymmärtää.
Erakkokin voi ihastua ja rakastua. Kaikki kaipaavat rakkautta ja läheisyyttä. Mistä löydät kaltaisesi ihmisen? Vastakappaleen? Tällaisen ihmisen kanssa voi olla hiljaa, eikä se tunnu painostavalta. Minkälaista ihmistä erakko kaipaa? Miten kaksi erakkoa tulee toimeen? Toinen erakkoluonne voi oikeasti ymmärtää toista, he ovat samalla taajuudella. Sopiiko omien teiden kulkija ja myös sosiaalinen ihminen yhteen? Entä erakko ja puoliks erakko? Oletko sosiaalinen ja sinulla on tosin vähän ystäviä. Onko naiserakoita paljon?
Kumppani tajuaa viettää paljon aikaa omien juttujen parissa, hän elää sosiaalista elämää ja pysyy poissa erakon silmistä. Hän ei raahaa erakkoa kaikenmaailman kissanristiäisiin. Sosiaalinen kumppani viihtyy riennoissa ja erakko saa nauttia rauhasta. Laatu vastaa määrää. Molemmat voivat asua kotonaan. Sopiva ripaus läheisyyttä ja aimo annos huumoria. He tekevät myös yhteisiä juttuja sekä panostavat suhteeseen. Ne yhteiset jutut ovat tärkeitä, ettei suhde ala nyppiä.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Pääse ensin aloituskynnyksen yli. Lähde ulos. Taaperra ihmisten ilmoilla, ulkona liikkuminen piristää. Se mies tai nainen tulee vastaan, jos on tullakseen.
Lopuksi, mitäs tykkäät? Yli 20 vuoden jälkeen Ultra Bra palaa takaisin. 🤩 Mahtavaa. 23.8. 2025 järjestetään konsertti Olympiastadionilla Helsingissä. Satuin ostamaan keltaisen sadetakin kirpparilta tällä viikolla. Millaisia muistoja sinulla on Ultra Brasta?
Sokkona
Lähtisitkö sokkotreffeille?
Menisitkö sokkotreffeille, jos et olisi nähnyt hänen kuvaansa? Ja tapaat vielä tuttusi. 🤦🏼♀️
Kaveri järjestää puolestasi treffit, tosin hän ei ole tyyppiäsi. Olette aivan erilaisia.
Kuka saa järjestää sokkotreffisi?
Entäs sitten, jos sokkotreffit menevät karille?
Ensi tapaamisella voi mennä lukkoon, annatko uuden mahdollisuuden? Tai voi pälpättää ja kikattaa.
Mitä et tekisi ennen sokkotreffejä? Lotraa litrakaupalla parta- tai hajuvettä.
Viime viikolla kävin sokkotreffeillä. Ilman sen kummempaa ohjelmaa ja suunnittelua, odotuksia tai paineita löytää sitä oikeaa. Olin oma itseni, eikä minulla ole tarvetta miellyttää treffikumppania. En kääntele ja vääntele häntä. Huumorilla mennään. Papukaijamerkin voin antaa jo siitä, että hän tuli paikalle. Kävellessä juttelimme, kahville emme kerenneet. Käveleminen tuntui luonnolliselta, juttukin luisti, eikä tarvinnut nököttää kuin tatti kahvilassa. Jos vielä toinen tuijottaa ruokaansa ja ei saa sanaa suustaan. Vaikka seuraavia treffejä ei tulekaan, hyvä, että lähdin ihmisten ilmoille. Taidan olla heittäytyjä.
Ei ihmisen tarvitse olla yksinäinen ja onneton, jotta menee sokkotreffeille. Tule sellaisena kuin olet, ihan sama, miltä rollaattorisi näyttää ja vaikka tukkasi ei olisi mintissä ja elopainoa on enemmän tai vähemmän. Treffaillessa kohtaa monenlaisia hiihtäjiä.
Joidenkin kanssa tuntuu kuin oltaisiin oltu kavereita. Kipinä puuttuu. Heti suht alussa puhutaan suurista tunteista, ollaan enemmän kuin ystäviä. Kun sanoin suoraan, etten ole kiinnostunut, niin haihdutaan kuin tuhka tuuleen, hän liukenee paikalta tyylikkäästi. Entäs ne puheet? Paljon melua tyhjästä. Missä välissä on ehditty tutustua? Antakaa toisillenne aikaa tutustua ja yrittäkää ihan oikeasti sitä tutustumista.
Jos toisesta tietää vähän, riittää juteltavaa. Toivottavasti. Jos treffeillä on myös molempien ystäviä, niin juttua piisaa. Ei aina tarvitse olla äänessä ja voi vaivihkaa kurkkia treffikumppania. 🔭
Molemmat osapuolet ovat sokkona, joten tasoissa ollaan. Jos juttu lähtee hyvin käyntiin, tavatkaa uudelleen.
Treffeillä voi käydä minkä ikäisenä tahansa ja jopa rakastua. Ei se ikä muuta rakkautta, kaikenikäisillä ihmisillä voi olla ikävä toisen ihmisen luo. Jos vaikka löytyisi juttukaveri. Vielä sokeri sulaa suussa.
Älkää lannistuko, tarvitsemme kärsivällisyyttä, jotta törmäämme siihen oikeaan. ❤️
Hellyys
Annatko tarpeeksi hellyyttä? Jos hellyydestä pihtailee, niin toinen voi ajatella, ettei tarvitsisi hellimistä. Ehkä se toinen tykkää, kun vaadit myös läheisyyttä, etkä vain odota. Miksi vaatia kaikkea, jos ei anna samaa toiselle? Yllätä hänet. Älä vain puhu, vaan tee.
Oletko luonnostaan hellä? Onko hellyys sinulle tärkeää? Oletko se, joka tekee aloitteen? On mahtavaa saada vastakaikua hellyyden kaipuulle. Toinen tykkää ja hellii myös takaisin. Molemmat pitävät suhdetta yllä.
Huomioitko rakastasi? Ja miten?
Onko sinun vihjaileva, väännettävä rautalangasta, jos haluat halin?
Miksi hellyys ja romantiikka ovat vaikeita?
Kohtaatko läheisyyskammoisia ihmisiä? Eivätkö he välitä hyvänä pitämisestä? Joillekin hellyyden vastaanottaminen voi olla jopa stressaavaa. Jos hipaiset kättä, saat vastaukseksi älä lääpi.
Testaa treffeillä alussa, ettei sinun tarvitse vongata hellyyttä myöhemmin. Ettet ole suhteen ainoa romantikko. 🤦🏻♀️ Kerro suoraan, miten asiat ovat. Nyt ei hoppuilla, ajan kanssa katso, kuuntele ja tunnustele, kukas se vastapuoli on. Kuuntele ja kommentoi.
Hymyt ja katseet, kosketukset, hartioiden hieronta sekä huomionosoitukset kertovat välittämisestä. Pienillä asioilla on suuri merkitys. Syksyinen kävelykin, tähdenlentojen ja revontulien bongailu voi olla romanttista, ripottele pieniä hellyyspaketteja arkeen. Kyllä vanhakin koira oppii.
Tiedätkö, mitä toinen haluaa ja tarvitsee?
En ymmärrä, miten romanttisuus voi olla ällöttävää. Miten se voi olla liian imelää? Onko kavereista romanttisuus epä-äijämäistä? Lällyä? Onko romanttisuus kaivettava syvältä? Vai ymmärtävätkö miehet ja naiset romanttisuuden eri lailla? Naiselle romanttista voi olla kynttiläillallinen ja miehelle lätkämatsi kavereiden kanssa.
Romanttiset ja välittävät ihmiset ovat ihkuja. Romantiikkaa elämään, elämän ihmettelyä yhdessä arkeen.
Kun välität kumppanistasi, hellit häntä ja haluat hänen myös tietävän sen. Otat kainaloon, sinun ei tarvitse tunkea hänen kainaloonsa.
Sellaisiakin ihmisiä on, jotka eivät osaa antaa ja myös saada hellyyttä. Hellyyttä ei synny nappia painamalla. Että he ylipäätänsä arvostavat hellyyttä.
Missä hellyyttä kaipaavat ihmiset piileskelevät? Mistä sinut voi löytää? Miten ne palaset löytävät kohdalleen? Jos viihtyy liiankin hyvin kotonaan, kuka sinne eksyy. Ylös, ulos ja höpöttämään. Yrittämättä se ei selviä.
Hellikää toisianne ❤️