Aikuistumisriitti: Isot cityt, Baltimore ja Boston
perjantai 10 helmikuu 2023
Baltimoren satamassa viivyttiin vain pari päivää. Kaupungille kerittiin vain yhtenä iltana. Lähdimme jungmanni Mikon kanssa kiertelemään satamakortteleita. Siellä näkyi elämän surkea puoli, ilmeisesti huumeissa olevia portailla lojuvia ja nuokkuvia ihmisiä, näkyi tuon tuostakin. Äkkiä viereemme tuli, hyvin pukeutunut, hattupäinen keski-ikäinen hemmo, joka kertoi, että This is very dangerous place, jotenkin näin parin vuoden kouluengelskalla kirjoitettuna ja ymmärsin, että ei ollut suotavaa kävellä iltaisin näissä kortteleissa. Kiitimme ja pohdimme, että taitaa olla paras lähteä paatille. Nälkä kuitenkin oli ja siinä vieressä sattui olemaan Joe's hampurilaismesta. Ei kun sisään ja tilaamaan, Joe hoksasi, ettemme olleet oikein kielitaitoisia, mutta elein, heikolla kielitaidolla, hymyin ja käsin puhumalla selvittiin ja silloin söin elämäni ensimmäisen ja taatusti mehevän ja parhaan purilaisen, mitä olen ikinä syönyt. Thank you Joe. Tosin olen myöhemmin syönyt vain yhden, Mc Donalsin rasvaa tihkuvan yökötyksen, ja sen jälkeen en ole mokomia syönyt.
Amerikan lokit eivät sittenkään olleet yhtään hyvä tapaisempia kuin Eurooppalaiset kollegansa ja niin nämä uuden mantereen äänekkäät, siivekkäät ystävämme lähettivät taivaalta valkoiset terveiset perätäkille, jungmanni Mikon suureksi harmiksi ja riesaksi.
Bostonin satama oli suuri ja laivamme yli lensi jonona lentokoneita, läheiselle kentälle, noin parin minsan välein, jyrinä sekä järkyttävä meteli oli sanoinkuvaamatonta. Lauantai- iltapäivällä, jolloin olin vapaampi töistä, lähdin muiden kanssa kaupungille seikkailemaan. Pojat olivat ottaneet lähtömaljoja jo jonkin verran. Kipinä, joka taisi olla aina pienessä, oli ottanut tukevammin ja hyppäsi kaijalla olevan trukin ohjaimiin. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, kipinä porhalsi jo pitkin kaijaa ja näytti siltä, että äijä ajaa suoraan mereen. Ihme tapahtui ja trukki pysähtyi kaijan kulmaan siten, ettei yksikään pyörä ollut maassa. Trukki keikkui siinä kaijan kulmassa ja kipinä pääsi pois. Oli siinä laiva-ahtaajilla töihin palatessaan ihmettelemistä. Mentiin oikein strippiklubille ja paljastissiset likat tarjoilivat pöytiin. Siinä istuin naama punaisena, enkä oikein tiennyt mihin olisin katsonut. Suuren maailman tyyliä, vissiin?
Joku älypää keksi, että nyt lähdetään keskustaan, tavarataloon ostoksille. Huomasin ettei kukaan ollut erityisen kielitaitoinen, mutta pikkunousu pyryssä onnistuimme selittämään taksisuharille, että keskustaan tavarataloon. Jestas, mikä hehtaarien ostoshelvetti kolmessa kerroksessa. Anttilan Kallen tavaratalo Mansessa tai Stokka stadissa, muistuttivat mielestäni lähinnä kioskeja. Ilta tummui, matkaeväät juotu ja siinä seisoimme jonkun hotlan edustalla, emmekä tienneet, edes sitä missä päin Bostonia olimme? Helvetillinen tilanne, keskellä suurkaupunkia.
Siinä lähellä hotellin ovea seisoi, ihan nuori kenties toisella kymmenellä oleva laiha musta tyttö, myyden ruusuja. Ostin koko kimpun ja sanoin go home, sillä en kestänyt katsella hänen värjöttelyään kylmenevässä illassa. Sain häneltä hymyn, jonka muistan vieläkin. Seisoin siinä hotellin vieressä ruusupuska tumpussa, vissiin hölmön näköisenä, koska kundit naureskelivat, kysyen ketäs odottelet. Eräs naishenkilö tuli siihen kuin tilauksesta, joten lykkäsin puskan hänelle ja hölmistyneenä hän otti sen, sitten hän nauroi ja antoi lentosuukon.
Löysimme taksin, mutta kippomme sataman nimeä, ei kukaan muistanut. Kauhea paniikki iski meihin, mitä nyt tehdään? Otin komennon ja sanoin kuskille drive police station. Kutsuin kuskin mukaan paikalliselle kyttikselle. Saapastelin päivystäjältä näyttävän virkapukuisen tiskin eteen. Selitin ontuvalla kielitaidolla, että we are finnish seamanneja, and our ship Finn Boston are there some harbour. Kelpo konstaapeli oli tilanteen tasalla ja soitti pari puhelua, kertoi sitten kuskille sataman, missä kanoottimme oli. Bostonissa oli silloin kolmisenkymmentä satamaa. Selvittiin kunnialla, sillä jos olisimme jääneet niin sanotusti ahteriin, olisi se tullut meille ja varustamolle kalliiksi. Sain, hyvä Kalle, taputuksia olkapäälle, pelastit meidät.
Samalla kertaa, kuin mekin tuli Junkki Mikko nätti musta tyttö kainalossa. Sinä yönä en juurikaan nukkunut, sillä niin kova sänkypolkan ääni kuului naapuri hytistä. Eikä, sinkku pojalla ollut vieläkään, intiimimpää kontaktia kauniiseen sukupuoleen. Kyllä harmitti.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1831 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu