Miksi niin vaikeaa?
lauantai 18 helmikuu 2023
Tämä ei tarkoita olla surunvalittelu, itsesäälin purkauma tai toivottomuuden ylistys, vaikka siltä näyttää.
Olen ollut jo hyvän tovin deittisivuilla.Olen selannut ja selannut, laskenut ja kohottanut rimaa, kirjoittanut viestejä ja lähettänyt valmiita "olen kiinnostunut"-viestejä, saanut vastauksia, jotka harvenevat pitkän välimatkan tultua ilmi.
Jotkut sanovat suoraan, että eivät etsi 24/7-kumppania, vaan kumppania retkille, teatteriin ja matkailuun.Onneksi "me too" -tyyppisiltä seksiä haluavilta olen välttynyt.
Yllättävän vähän nämä komeat urokset kirjoittavat. Ihan saa arvuutella, minkämoinen eläjä mahtaakaan olla kyseessä. Tiedän, että meistä naisista sanotaan samaa. Minkä ihmeen takia kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa?
Pitäisikö meille järjestää sinkkutapaaminen? Toimitus hoi, kevät syttyy rintahan ja olisi 50plus-sivuille hyvää mainosta, jos sellainen tapaaminen olisi. Luulen, että sielläkin miehet/naiset -suhdeluku olisi miesten eduksi ja nopeat söisivät hitaat.
On taas lauantai-ilta, näpyttelen tätä puhelinta ja odottelen Midsomerin murhia. Sitä komeaa ylkääni elämääni odotellessa olen nähnyt satoja, ellei tuhansia ruumiita (harrastan dekkareita), ratkonut syyttäjien ja detektiivien kanssa sarjamurhia ja paremman puutteessa katsonut luonto-ja historiaohjelmia. Olen kutonut lähipiirille ties kuinka monet sukat ja lapaset, kuunnellut sadat podcastit.
Olen katsonut ikkunan maiseman puhki.
Olen matkustanut yksin Italiat ja Unkarit, käynyt yksin tuntureilla ja vaeltanut metsässä vain oma varjo seuranani.
Kauan sitten koin sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa.Se ei kuitenkaan estä minua uskomasta ihmiseen, uskomasta, että voisin kohdata miehen, jolla on niin hyvä itsetunto, että hänen ei tarvitse painaa toista alas ja saada siitä kuviteltua voiman tuntoa. Hänet, joka on kiinnostunut minusta, eikä itsestään.
Koska tämä ei ole surunvalittelu vaan toteamus, haluan antaa kaikille näillä sivuille seikkaileville toivoa. Voi myös olla niin, ettemme näillä elämämme loppukilometreillä löydä kumppania. Silloin voimme elää muistoissa: ensi suudelma, ensimmäinen tanssi, 60- ja 70-luvun hitit, Carolan Rakkauden jälkeen.
Jokaisella on näitä muistoja, ja ne ovat hyviä.
Myös se, että elää yksin, antaa monia mahdollisuuksia. Voi päättää omista tekemisistään, valita omat ystävänsä ja mennä, minne haluaa. Voi välttyä sydänsuruilta ja tyytyä kevyeen hetken seurusteluun. On oman itsensä herra ja rouva.
Mutta ah, antaisimme mitä vaan yhdestä oikeasta onnen hetkestä! Kun se tulee, muista sanoa itsellesi: nyt olen onnellinen, onni on tässä.
Monet viisaat ovat sanoneet, ettei onnea kannata tavoitella, se väistyy.
On myös sanottu, ettei onnea ole, sen sijaan iloa on.
Kun seuraavan kerran naurat, vaikka sydämen pohjasta, tiedä, että se on iloa ja ilo on - onnea.
Kun tarkemmin ajattelee, on näitä ilon ja onnen hetkiä tusinoittain, eikö vain. On vain muistutettava itselleen, että tässä se on, pilkahdus kesken pitkää arkea.
Pilkahdellaan!
Aina-Tuulia
Lähettäjä Hannah - 572 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 5
Miten tunnistat sen metsänhoitoyhdistys tyypin? Sovittiin, että hän odottelee marketin etuovella yhdeksältä. Kurvailtiin paikallisen marketin parkkipaikalle
Sisäänkäynnin vierellä seisoskeli maastopukuun sonnustautunut nainen sen näköisenä, kuin odottaisi jotakin.
Mirkku saapasteli hänen luokseen ja kyllä siinä seisoi oppaamme. Miten jatketaan, onko sinne palstalle pitkäkin matka? Viisitoista kilometriä tuonne Perä- Posiolle päin. Asennan sinulle ensin tällaisen sovelluksen mistä näet palstasi rajat. Näitä sovelluksia on nykyään, joka lähtöön. On tämä nykytekniikka hienoa. Enää ei välttämättä tarvitse hankalia paperikarttoja, jotka kastuvat tai repeytyvät. Ihmettelin ääneen. Niinpä, mutta kyllä niillä paperi kartoilla vielä on oma arvonsa. Voit jättää autosi tuonne parkkiin, niin mennään minun autollani. Paikkaan on itse asiassa helppo löytää, mutta mennään mieluummin ensin yhdessä katsomaan paikka. Voitte sitten käydä omin nokin kiertämässä palstaanne.
En malttanut olla kysymättä metsästäjän ja karhun kohtaamisesta. No nalle on ammuttu ja mies päässyt sairaalasta. Sellainen valitettava tapaus, joita sattuu joskus, muuten ne väistävät ihmistä, joka on lopulta pahin peto kaikista luojan luomista kaikkine aseineen. Viime kerrasta taitaa olla pitkälti yli sata vuotta, kun joku metsän eläin on ihmisen surmannut. Enemmän koirat ihmisiä raatelevat, kuin metsän sudet ja karhut ikinä. Vähän väliä on lehdissä otsikoita, kuinka koira on käynyt pikku lapsen tai aikuisen kimppuun.
Käännyimme metsäautotielle ja huristeltiin sitä jonkin matkaa, kunnes pysähdyimme pienen niityn laitaan. Uljas maakotka liiteli niityn yllä. Tuo on komea näky, ihastelin. Tampereella ei noita maakotkia näy, muunlaisia kotkia kyllä sitäkin enemmän.
No niin katsotaanpa sitä sovellusta. Mirkku haki sovelluksen esiin ja oppaamme näytti miten palstan rajat näkyvät puhelimen sovellus kartalla. Seurasimme opasta ja kävelimme palstan reunaa pitkin, jonkin matkaa. Kuten huomaatte, puhelimesta kartan lukeminen on vaivatonta ja selkeää. On nämä laitteet kehittyneet. Tämä on helppoa kuin heinänteko, vai mitä sanot. Joo tullaan huomenna kiertämään koko palsta ja katsotaan sillä silmällä, mitä pitäisi tehdä.
jatkuu
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu