Roolit vaihtoon
tiistai 28 helmikuu 2023
Aloitin puolitoista vuotta sitten vuosikymmenten jälkeen teatteriharrastuksen. Mieheni oli kuollut muutamaa kuukautta aikaisemmin ja tyttäreni kehotti minua osallistumaan johonkin säännölliseen toimintaan paikallisessa opistossa. Monien eri vaihtoehtojen joukosta valitsin teatteripiirin. Olin nuorena tyttönä useita vuosia mukana Varkauden Teatterissa, yhtenä suuresta iltanäyttelijäjoukosta. Sain muutaman vaativankin roolin ja jopa kehujakin ensimmäisen roolini arvosteluissa, Helsingin Sanomissa. Kovasti veri veti näyttämölle, mutta kun mieheni ilmestyi kuvioihin, valitsin rouvan ja äidin roolin. Sitä roolia näyttelin Putouksen tavoin, milloin romanttisena komediana, farssina tai tragediana kokonaista 54 vuotta. Loppunäytös oli todella murhenäytelmän tasoa, kun mieheni kuoli äkillisesti ja dramaattisissa olosuhteissa.
Vuosi sitten ensimmäinen roolini oli herkullisen makea vanhan naisen rooli, joka oli paljon näyttämöllä ja sai yleisön mukaansa mehukkailla jutuillaan ja kimuranttisella luonteellaan. Viime syksynä aloitin harjoitukset ja toivoin tietysti taas jotain roolia, jossa saisin hehkutella sydämeni pohjasta. Elämääni tuli haasteita monien yhteensattumien vuoksi ja eniten aikaa vei muutto ensimmäiseen sinkkukotiini. Tästä kerroin eka blogissani. Pyysin silloin parin kuukauden vapautusta näytelmän harjoituksista. Samalla minut vaihdettiin pienenpään rooliin, joka tuntui aluksi minusta kurjalta, mutta osoittautui myöhemmin oikeaksi ratkaisuksi. Vaikka epäilimme ohjaajan kykyä valita oikeat henkilöt oikeisiin rooleihin, epäilykset osoittautuivat turhiksi. Nykyinen roolini sopii minulle erittäin hyvin. Olen siinä kauppiaan leskirouva Helsingistä ja luonteeltani vähän vanhoillisen siveä, mutta samalla kuitenkin kiinnostunut heti, jos näköpiiriin tulee sopiva miehenköriläs. Tapahtumat sijoittuvat johonkin Välimeren lomakohteeseen, joskus 90-luvulla.
Näytelmää olemme siis harjoitelleet nyt reilut puoli vuotta ja ensi-iltaan on enää kolme viikkoa. Samaan aikaan sattui kauan toivomani, mutta huonoon ajankohtaan nyt, uusi muutto keskelle kaupunkia ja ihan tuon opiston nurkille. Tämä on kaikin puolin hyvä juttu, mutta aiheuttaa kovasti puuhaa remonttisuunnittelun ja muuton vuoksi. Nyt en voi enää anoa vapautusta harjoituksista, kun kaiken lisäksi olin varannut lomaviikon Kuusamoon. Eiköhän tästä selvitä, niin kuin on muistakin ruuhkastresseistä selvitty tähän mennessä. Tosin ikä asettaa jo rajoituksensa, mitä jaksaa tai haluaa tehdä.
Koko tämän näytelmän harjoitusajan olen myös yksityiselämässäni ollut eräänlaisessa uudessa roolissa. Näytelmän genreä en oikein voi määritellä. Romanttinen komedia sen ei pitänyt ainakaan alun perin olla, vaikka ehken olisi pannut pahakseni, jos se olisi loppunut happy endiin. Tutustuin vastanäyttelijääni aluksi viestien välityksellä ja niistä muodosti mielikuvan mukavasta, älykkäästä ja keskustelutaitoisesta kaverista. Hän myötäeli kaikissa syksyn aikana elämääni kuohuttaneissa asioissa. Joskus ihmettelin, miksi viestit viipyvät niin kauan, mutta sitten kun ne saapuivat, niissä oli leppoisaa jutustelua elämästä yleensä ja vähän myös yksityiselämästäänkin. Etenimme rauhallisesti, kun tuntui, ettei kummallakaan ollut kiirettä mihinkään. Joulun alla aloimme myös soitella ja keskustelimme pitkään puhelimessa.
Tuttavuutemme ei ollut kuitenkaan edennyt sille tasolle, jotta olisin voinut saada hänestä matkaseuraa äkkilähdölleni, joulua pakoon. Vietin yksin runsaan viikon Gomeran saarella, jonka ilmapiiri on jotenkin rauhoittava ja terapeuttinen. Sillä matkalla surin kyyneleeni loppuun mieheni muiston vuoksi. Lopulta tunsin olevani valmis aloittamaan tosissaan uudessa ihmissuhteessa. Joulun jälkeen ehdotin tapaamista, koska pelkät puhelut tai viestit, eivät mielestäni syventäneet tuttavuuttamme tässä vaiheessa riittävästi. Tapsimme hänen kotikaupungissaan, jonne olin tullut viettämään erään hyvän ystäväni syntymäpäiviä. Vietimme kaksi tuntia paikallisessa ravintolassa, kynttilän valossa, hyvää ruokaa ja vähän viiniäkin nauttien. Keskustelu lisäsi sitä miellyttävää mielikuvaa, jonka olin jo aikaisemmin hänestä saanut. Uskon myös hänen nauttineen seurastani.
Keskustelun aikana sain tietää, että hänellä oli jo eräs kirjeystävä, jonka matkaseurana hän oli ollut mm. viime syksynä, kun me jo kirjoittelimme toisillemme. Rehellisesti hän kertoi tämän, mutta sanoi, ettei siihen liity mitään romantiikkaa. Muitakin lähinnä sukulaisuuteen tai valollisuuteen liittyviä suhteita hän kertoi ylläpitävänsä. Olin niin iloine, kun en ollut pettynyt hänen luonteestaan, jotta annoin näiden naissuhteiden mennä ohi huomiotta ja päätimme tiivistää tapaamisiamme. Erosimme iloisella mielin ja molemmin puolin innokkaana jatkamaan tuttavuuttamme ehkä uudelle tasolle, näin luulin. Mutta mieleeni jäi kuitenkin epämääräinen tunne, joka vaivasi minua ja aiheutti paljon ajattelua yön tunteina.
Kun yritin tavoittaa hänet joitakin päiviä myöhemmin, puhelinyhteyksissä tuli ongelmia. Näitä ongelmia oli ollut aikaisemminkin, ja sain tietää hänellä olevan kaksi puhelintakin. Mietin, miksi? Joka tapauksessa soitimme ja puhuimme mukavia ja keskustelimme minun nykyisestä kiireisestä tilanteestani. Samalla tuli esille, että hän oli junassa tulossa teatteri- ja konserttimatkalta Länsi-Suomesta. Hän kertoi myös jälleen lähtevänsä matkalle Välimeren eräälle saarelle. Tajusin silloin, että nämä matkat ja uusien suunnitelmat kuuluivat samaan pakettiin. Taas tuli lisää materiaalia mietintämyssyyn. Eilen sitten tein päätöksen ja panin roolit vaihtoon tässä yksityisessä näytelmässäni.
Koska tapaamisiamme oli vain tämä yksi kerta, en tuntenut kiintyneeni häneen niin syvästi, tai hänen minuun, että päätökseni olisi aiheuttanut suurta pahaa mieltä kummallekaan. Mutta surin sitä puolta vuotta, jolloin olin elätellyt toiveita siitä, että löytäisin itselleni sellaisen ystävän, jonka kanssa voisin matkustella ja viettää aikaa yhdessä jo ensi kesänä. Nyt joudun aloittamaan kaiken alusta, jos enää jaksan tai haluan. Tässä iässä ei mielestäni ole enää aikaa hukattavissa sellaisiin näytelmiin, jossa roolijako ei ole onnistunut, tai näytelmän juoni on valheellinen, eikä kiinnosta näyttelijöitä tai yleisöäkään.
Toivotan teille kaikille yksinäisille ystävilleni, että löydätte oikean roolinne omassa elämänne näytelmässä. Ennen kaikkea toivon teille soivaa vastanäyttelijää, sankarianne tai sankarittarianne.
Lämmöllä Lisbeth
Lähettäjä Lisbeth - 564 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 5
Miten tunnistat sen metsänhoitoyhdistys tyypin? Sovittiin, että hän odottelee marketin etuovella yhdeksältä. Kurvailtiin paikallisen marketin parkkipaikalle
Sisäänkäynnin vierellä seisoskeli maastopukuun sonnustautunut nainen sen näköisenä, kuin odottaisi jotakin.
Mirkku saapasteli hänen luokseen ja kyllä siinä seisoi oppaamme. Miten jatketaan, onko sinne palstalle pitkäkin matka? Viisitoista kilometriä tuonne Perä- Posiolle päin. Asennan sinulle ensin tällaisen sovelluksen mistä näet palstasi rajat. Näitä sovelluksia on nykyään, joka lähtöön. On tämä nykytekniikka hienoa. Enää ei välttämättä tarvitse hankalia paperikarttoja, jotka kastuvat tai repeytyvät. Ihmettelin ääneen. Niinpä, mutta kyllä niillä paperi kartoilla vielä on oma arvonsa. Voit jättää autosi tuonne parkkiin, niin mennään minun autollani. Paikkaan on itse asiassa helppo löytää, mutta mennään mieluummin ensin yhdessä katsomaan paikka. Voitte sitten käydä omin nokin kiertämässä palstaanne.
En malttanut olla kysymättä metsästäjän ja karhun kohtaamisesta. No nalle on ammuttu ja mies päässyt sairaalasta. Sellainen valitettava tapaus, joita sattuu joskus, muuten ne väistävät ihmistä, joka on lopulta pahin peto kaikista luojan luomista kaikkine aseineen. Viime kerrasta taitaa olla pitkälti yli sata vuotta, kun joku metsän eläin on ihmisen surmannut. Enemmän koirat ihmisiä raatelevat, kuin metsän sudet ja karhut ikinä. Vähän väliä on lehdissä otsikoita, kuinka koira on käynyt pikku lapsen tai aikuisen kimppuun.
Käännyimme metsäautotielle ja huristeltiin sitä jonkin matkaa, kunnes pysähdyimme pienen niityn laitaan. Uljas maakotka liiteli niityn yllä. Tuo on komea näky, ihastelin. Tampereella ei noita maakotkia näy, muunlaisia kotkia kyllä sitäkin enemmän.
No niin katsotaanpa sitä sovellusta. Mirkku haki sovelluksen esiin ja oppaamme näytti miten palstan rajat näkyvät puhelimen sovellus kartalla. Seurasimme opasta ja kävelimme palstan reunaa pitkin, jonkin matkaa. Kuten huomaatte, puhelimesta kartan lukeminen on vaivatonta ja selkeää. On nämä laitteet kehittyneet. Tämä on helppoa kuin heinänteko, vai mitä sanot. Joo tullaan huomenna kiertämään koko palsta ja katsotaan sillä silmällä, mitä pitäisi tehdä.
jatkuu
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu