Aikuistumisriitti: syntinen Hampuri
perjantai 3 maaliskuu 2023
Tylsä viikko Atlantin valtamerellä. Tosin näimme lentokalaparven, joka liiti pitkin merenpintaa, yllättävän pitkän matkaa, aivan kuin myrskylinnut, jotka lensivät lähellä meren harmaata, pintaa aaltoja myötäillen. Sprigaret leikkivät keula aalloissa, ne olivat tosi nopeita ja sulava liikkeisiä, siis täydellisiä ja kauniita vesinisäkkäitä.
Istuin usein illoin muutaman muun merikarhun kanssa ahtaassa täysmatruusi Virran hytissä, missä kuulin tarinoita heidän reissuistaan seitsemällä merellä, missä kaikki vanhemmat pikipöksyt väittivät seilanneensa, aina muutaman hömpsyn jälkeen, tarinat muuttuivat hiuksia nostattaviksi hurjiksi tapauksiksi. Arvelin, ettei ihan kaikkea kannattanut painaa mieleen.
Laivamme laski Hampurin sataman sumuiseen syleilyyn aamupäivällä. Kalle valmistaudu iltaan, silloin mennään ilokortteleihin, Eros centeriin ja peltikattokujalle. Virta katsoi meikää ja kysyi, lähdetkö, se on Euroopan syntisin mesta? No mikä, ettei onhan tuo syntinen ihme, sinkkupojan nähtävä.
Päivä kului nopeasti ja ilta koitti. Hyppäsimme Elbellä liikennöivään vesibussiin ja tutustumismatka suuren synnin pesään alkoi. Herttinen sentään, puolialastomia naisia ikkunoissa valmiina seksiin rahasta. Nuoria ja vanhempia naisia tuntui olevan paljon seksibisneksessä. Siinä naispaljouden, poikamiesten, vai olisiko sittenkin ollut ukkomiesten paratiisissa? Taikka mistä minä, kokematon mokkeri, mitään tajusin. Nämä maksullisen seksin kiemurat ja kommervenkit olivat minulle tuntematonta aluetta. Siinä alkoi messipoikaa pyörryttämään ja etumus kovenemaan, kun ei tiennyt, mihin olisi silmiään kääntänyt?
Siinä suuren maailman menoa pällistellessämme, kuului erään klubin ovelta huuto, perkkele, jummalaut, saattana, tulkka katsoma. Siinä kadulla solkkasi sisääntulokehotus ja kannustus sanoja hoonolla soomella jonkun seksi luukun sisäänheittäjä, joka oli kuullut meidän puhuvan suomea. Meillä Suomessa on ovilla ulosheittäjät, mutta Saksan maalla sisäänheittäjä. Ei, kun sisään hämärään yllättävän isoon savuiseen saliin, jossa oli esiintymislava etuseinustalla. Toverit maksoivat julmetun kalliit juomat. Eikä ikääni kysellyt kukaan. Lauteille saapuivat näyttelijät mies ja kaksi naista tosi niukoissa asuissa ja hetken kuluttua oli lauteilla täysi akti kolmen kesken menossa. En viitsi mennä tässä likaisiin yksityiskohtiin, saa jokainen kuvitella ne ihan ite.
Näytös loppui ja toinen, liki alastomista naisista, tuli suoraan syliini istumaan. Olin tulipunainen, enkä tiennyt miten tai missä olisin pitänyt näppejäni, kun aina oli paljasta pintaa tissiä tai pyllyä sormissa. Tyttö, sillä lähemmin katsottuani hän ei ollut minua paljoa vanhempi, kysyi tarjoaisinko drinkin? Persaukisena ja täysin häkeltyneenä, kaverien nauraa hohottaessa vieressä, selitin tytölle, I have not mani. No, tytön mielenkiinto lopahti siihen paikkaan ja tunnelma laskeutui pakkasen puolelle, mutta hetken kuluttua tyttö nauroi ja taputti kevyesti tulipunaiselle poskelleni ja lähti katsastamaan uutta uhria. Läheltä piti, ettei housuun tullut vahinkoa, sillä tapaus kiihotti kummasti nuorta miestä, kun liki alaston kaunis tyttö hieroi liki paljasta takamustaan sylissäni. Hyvä muisto jäi silti koko jutusta, ei näitä usein käy elämässä, hyvä, kun edes kerran kävi nuoruudessa. Aloin tuntea aikuistumisen olevan sinettiä vailla ja kutkuttavan lähellä.
Tällä kertaa ei tarvittu poliisia oppaaksi, sillä muut osasivat hyvin takaisin Bostonille. Aamulla lähdimme sumusireenien laulaessa, mutta jostain syystä lokit olivat unohtaneet perätäkin valkaisun. Taisi olla pahempia turkkilevyjä muissa laivoissa, jotka kaipasivat valkoista pintaa kipeämmin. Tiedä noiden lokkien aatoksista?
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 699 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu