Aikuistumisriitti: syntinen Hampuri
perjantai 3 maaliskuu 2023
Tylsä viikko Atlantin valtamerellä. Tosin näimme lentokalaparven, joka liiti pitkin merenpintaa, yllättävän pitkän matkaa, aivan kuin myrskylinnut, jotka lensivät lähellä meren harmaata, pintaa aaltoja myötäillen. Sprigaret leikkivät keula aalloissa, ne olivat tosi nopeita ja sulava liikkeisiä, siis täydellisiä ja kauniita vesinisäkkäitä.
Istuin usein illoin muutaman muun merikarhun kanssa ahtaassa täysmatruusi Virran hytissä, missä kuulin tarinoita heidän reissuistaan seitsemällä merellä, missä kaikki vanhemmat pikipöksyt väittivät seilanneensa, aina muutaman hömpsyn jälkeen, tarinat muuttuivat hiuksia nostattaviksi hurjiksi tapauksiksi. Arvelin, ettei ihan kaikkea kannattanut painaa mieleen.
Laivamme laski Hampurin sataman sumuiseen syleilyyn aamupäivällä. Kalle valmistaudu iltaan, silloin mennään ilokortteleihin, Eros centeriin ja peltikattokujalle. Virta katsoi meikää ja kysyi, lähdetkö, se on Euroopan syntisin mesta? No mikä, ettei onhan tuo syntinen ihme, sinkkupojan nähtävä.
Päivä kului nopeasti ja ilta koitti. Hyppäsimme Elbellä liikennöivään vesibussiin ja tutustumismatka suuren synnin pesään alkoi. Herttinen sentään, puolialastomia naisia ikkunoissa valmiina seksiin rahasta. Nuoria ja vanhempia naisia tuntui olevan paljon seksibisneksessä. Siinä naispaljouden, poikamiesten, vai olisiko sittenkin ollut ukkomiesten paratiisissa? Taikka mistä minä, kokematon mokkeri, mitään tajusin. Nämä maksullisen seksin kiemurat ja kommervenkit olivat minulle tuntematonta aluetta. Siinä alkoi messipoikaa pyörryttämään ja etumus kovenemaan, kun ei tiennyt, mihin olisi silmiään kääntänyt?
Siinä suuren maailman menoa pällistellessämme, kuului erään klubin ovelta huuto, perkkele, jummalaut, saattana, tulkka katsoma. Siinä kadulla solkkasi sisääntulokehotus ja kannustus sanoja hoonolla soomella jonkun seksi luukun sisäänheittäjä, joka oli kuullut meidän puhuvan suomea. Meillä Suomessa on ovilla ulosheittäjät, mutta Saksan maalla sisäänheittäjä. Ei, kun sisään hämärään yllättävän isoon savuiseen saliin, jossa oli esiintymislava etuseinustalla. Toverit maksoivat julmetun kalliit juomat. Eikä ikääni kysellyt kukaan. Lauteille saapuivat näyttelijät mies ja kaksi naista tosi niukoissa asuissa ja hetken kuluttua oli lauteilla täysi akti kolmen kesken menossa. En viitsi mennä tässä likaisiin yksityiskohtiin, saa jokainen kuvitella ne ihan ite.
Näytös loppui ja toinen, liki alastomista naisista, tuli suoraan syliini istumaan. Olin tulipunainen, enkä tiennyt miten tai missä olisin pitänyt näppejäni, kun aina oli paljasta pintaa tissiä tai pyllyä sormissa. Tyttö, sillä lähemmin katsottuani hän ei ollut minua paljoa vanhempi, kysyi tarjoaisinko drinkin? Persaukisena ja täysin häkeltyneenä, kaverien nauraa hohottaessa vieressä, selitin tytölle, I have not mani. No, tytön mielenkiinto lopahti siihen paikkaan ja tunnelma laskeutui pakkasen puolelle, mutta hetken kuluttua tyttö nauroi ja taputti kevyesti tulipunaiselle poskelleni ja lähti katsastamaan uutta uhria. Läheltä piti, ettei housuun tullut vahinkoa, sillä tapaus kiihotti kummasti nuorta miestä, kun liki alaston kaunis tyttö hieroi liki paljasta takamustaan sylissäni. Hyvä muisto jäi silti koko jutusta, ei näitä usein käy elämässä, hyvä, kun edes kerran kävi nuoruudessa. Aloin tuntea aikuistumisen olevan sinettiä vailla ja kutkuttavan lähellä.
Tällä kertaa ei tarvittu poliisia oppaaksi, sillä muut osasivat hyvin takaisin Bostonille. Aamulla lähdimme sumusireenien laulaessa, mutta jostain syystä lokit olivat unohtaneet perätäkin valkaisun. Taisi olla pahempia turkkilevyjä muissa laivoissa, jotka kaipasivat valkoista pintaa kipeämmin. Tiedä noiden lokkien aatoksista?
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1779 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Muistojen raunioilla 3
Vaikka kuinka pihistelin, tuntui etten saavuta ikinä tarvittavaa rahasummaa, auton ostoon ja naisen valloitus jää haaveeksi. Aloin nimittäin jo pikkuhiljaa kyllästyä alituiseen pihistelyyn ja persaukisena olemiseen. Mieleen hiipi epäily ja yöunet jäivät lyhyiksi, kun pohdiskelin eri skenaarioita. Auttaisiko joku auton rottelo, todella saavuttamaan onnea tai määränpäätäni naismaailmassa? Tuskin funtsin?
Auton rotiskoa tai edes vähän parempaa käytettyä autoa, tuskin saisin koskaan käyttööni näillä nälkä liksoilla joita työnantajani maksoi. Suostuisiko nainen, jota himoitsin tai kukaan muukaan arvonsa tunteva Lyyli nousemaan johonkin käytettyyn ikäloppuun ajokkiin, jonka kuski olisi kaiken lisäksi persaukinen. Joka ei pystyisi edes pullakahveja tarjoamaan, saati jotain hienoa ravintola iltaa? Siinä oli minulla paljon pohdittavaa. Aloinkin miettiä ja hioa mielessäni uusia strategioita nais maailman valloituksen suhteen.
Menin tanssikouluun. Arvosanaksi tuli vissiin vitonen. Jostain syystä kroppani ei taipunut jenkkojen, valssien polkkien ja tangojen vietteleviin tahteihin. Ilmeisesti geenistöni eivät sisältäneet rytmitajun alkeitakaan, vaan tömistelin kurssin menemään norsumaisen kepeästi.
Ilmoittauduin keskustelu kerhoon, missä keskusteltaisiin aina jostakin määrätystä aiheesta. Ensimmäinen aihe oli maailman politiikka. No, hyvä kun tiesin, että maailmassa oli politiikkaa. Mutta koko politiikasta en tajunnut mitään, joten sekin kurssi osoittautui fiaskoksi.
Ei jumankauta tästä tule mitään ajattelin. Aamulla pysäkillä varrotessani Nysseä, tuli myös Hän sitä odottamaan. Niinpä kysyä paukautin yhtään ajattelematta mitään. Huomenta, tulisitko ehtoolla pullakahville minun luokseni?
jatkuu
Muistojen raunioilla
Koko juttu alkoi siitä, kun vihdoin viimein olin saanut ajokortin, mutta ei ollut rahaa autoon. Tilanne oli siis edelleen melkein sama kuin aikanaan kitaran kanssa, oli kitara muttei taitoa soittaa, laulusta puhumattakaan. Nyt oli kortti muttei autoa. Auton saa rahalla, mutta soitto ja laulutaitoa ei. Siispä aloitin pihistelyn ja ankaran säästökuurin auton ostoa varten. Vaikeaa se oli sillä kuukausi liksasta ei juuri paljoa säästöön pakollisten menojen jälkeen kuussa jäänyt. Päätin, että auto olisi saatava. Sillä olisi ollut mukava, tehdä vaikutus yhteen tiettyyn naiseen ja pyytää häntä ajelulle. Asuimme samalla kadulla ja olin saavuttanut jo hymyily ja tervehdys kontakti asteen, eli hyvää päivää onpa nätti ilma ja sitä rataa.
Aamuisin töihin lähtiessä kipusimme usein samaan Nysseen, joskus pysäkillä vaihdoimme jonkun sanasen säästä ja ajankohtaisista asioista. Viereen en tohtinut istua. Olin loppujen lopuksi aika ujo poika. Enkä siis ymmärtänyt naisten päälle yhtikäs mitään. Olin toki käynyt muutamilla treffeillä, mutta ei niistä ollut tullut ujouteni takia mitään valmista, vain romahtaneita unelmia ja niiden raunioita jäi aivojen sopukoihin. Olin kateellinen, kun kaverit pystyivät heittään ujostelematta ja sulavasti läppää naisille ihan mistä asiasta vain, usein mielestäni ihan tyhjän päiväisistäkin jutuista. Treenailin peilin edessä puhumista puhuen niitä näitä kuvittelin juttelevani naisystävälle. Seuraavassa vaiheessa juttelin jopa tyynylleni. Enpä tiedä oliko siitä silloin mitään hyötyä, tulevaisuutta ajatellen, mutta auttoi se yksin oloon.
Sen verran se asiaa auttoi, että aamulla noustuamme Nysseen, istahdin mielitiettyni viereen. Kivan kipakka pakkasilma aloitin mielestäni huolettoman jutustelun, jota olin yksin ollessani treenaillut. Joo, tosin suoja siellä taitaa olla? No niinpä suoja siellä olikin, tuntui vain niin pakkaselta. Nainen hymyili jotenkin sisäänpäin, muttei sentään vaihtanut paikkaa. Kiroilin mielessäni hiljaa hölmöilyjäni. Sitten istuinkin hiljaa työpaikan pysäkille asti, onneksi matka ei ollut pitkä. Sain sentään sanottua heit, kun nousin penkiltä.
jatkuu
Muistojen raunioilla
Kuuntelin Radiosta Muistojen Bulevardi nimistä musiikki pläjäystä. Ihan mukava puolituntinen vanhoja tuttuja lauluja, ei siinä mitään. Mannola tuo nätti ex -missi lauloi autoajelulla nimistä kipaletta, missä bensa loppui yllättäen ja sitten onkin pakko halia ja pussailla, kun auto on jumissa kuutamoisen hiekkarannan parkissa. Siitä putkahti mieleen 70-luvun alulta eräs nuoruuden romanttinen kuutamo ajelu, tai sellainen siitä piti tulla.
Siihen aikaan alle parikymppisenä, kun en ymmärtänyt naisista mitään, vaikka mieli teki tehdä lähempää tuttavuutta. Toisaalta en ymmärrä vielä seitsemänkymppisenä juuri yhtään sen enempää. Ujous ja vielä silloin olemattomat seurustelu taitoni estivät, lähemmän tuttavuuden hieronnan likka lapsiin. Aivoni askartelivat kuumana etsien eri keinoja, jopa ihan hulluja sekä aivan epätoivoisiakin, miten saisi naisten mielenkiinnon persoonaani kohtaan heräämään.
Auto ja kitaran soitto taito olivat siihen aikaan mielestäni kova juttu ja varma nakki saada naisten huomio. Etenkään kun en vielä muusta tiennyt, niin päättelin jonkun taidon tai materian auttavan asiaa. Näin naivisti ajattelin, koska vanhemmat mutta eivät välttämättä viisaammat kaverit, niin vakuuttivat. Myöhemmin vasta huomasin, että hukkateillä ollaan.
Ajokorttia ei vielä ollut, joten ostin halvan kitaran. Pian selvisi, että musiikki ja varsinkin laulu taitoni olivat varsin olemattomat.
Lopulta autokouluun vei nuoren miehen tie. Sekin koulu oli kivinen. Ei niinkään teoria, vaan käytäntö eli ajaminen oli vaikeaa. Hevonen olisi saattanut olla parempi vaihtoehto. Humma olisi käsittääkseni ainakin totellut ohjaksia ja komentoja autoa paremmin. Ajo opettaja nousi autosta usein ensimmäisten tuntien jälkeen ihmeen kalpeana, vaikka hänellä oli hyvä rusketus. Oppiihan sitä, kun oikein yrittää ja treenaa. Pääsin inssistä jo kolmannella kerralla läpi. Olivat inssit mielestäni turhan pikkumaisia ja pilkuntarkkoja. Kyllä liikenteessä pitää, olla joustoa. Pitää saada ajaa nopeasti, jos tilanne niin vaatii. Pitää ehtiä ennen punaisia, jos on kiire. Selittelyt eivät kelvanneet pikkumaiselle inssille.
jatkuu