Aikuistumisriitti: syntinen Hampuri
perjantai 3 maaliskuu 2023
Tylsä viikko Atlantin valtamerellä. Tosin näimme lentokalaparven, joka liiti pitkin merenpintaa, yllättävän pitkän matkaa, aivan kuin myrskylinnut, jotka lensivät lähellä meren harmaata, pintaa aaltoja myötäillen. Sprigaret leikkivät keula aalloissa, ne olivat tosi nopeita ja sulava liikkeisiä, siis täydellisiä ja kauniita vesinisäkkäitä.
Istuin usein illoin muutaman muun merikarhun kanssa ahtaassa täysmatruusi Virran hytissä, missä kuulin tarinoita heidän reissuistaan seitsemällä merellä, missä kaikki vanhemmat pikipöksyt väittivät seilanneensa, aina muutaman hömpsyn jälkeen, tarinat muuttuivat hiuksia nostattaviksi hurjiksi tapauksiksi. Arvelin, ettei ihan kaikkea kannattanut painaa mieleen.
Laivamme laski Hampurin sataman sumuiseen syleilyyn aamupäivällä. Kalle valmistaudu iltaan, silloin mennään ilokortteleihin, Eros centeriin ja peltikattokujalle. Virta katsoi meikää ja kysyi, lähdetkö, se on Euroopan syntisin mesta? No mikä, ettei onhan tuo syntinen ihme, sinkkupojan nähtävä.
Päivä kului nopeasti ja ilta koitti. Hyppäsimme Elbellä liikennöivään vesibussiin ja tutustumismatka suuren synnin pesään alkoi. Herttinen sentään, puolialastomia naisia ikkunoissa valmiina seksiin rahasta. Nuoria ja vanhempia naisia tuntui olevan paljon seksibisneksessä. Siinä naispaljouden, poikamiesten, vai olisiko sittenkin ollut ukkomiesten paratiisissa? Taikka mistä minä, kokematon mokkeri, mitään tajusin. Nämä maksullisen seksin kiemurat ja kommervenkit olivat minulle tuntematonta aluetta. Siinä alkoi messipoikaa pyörryttämään ja etumus kovenemaan, kun ei tiennyt, mihin olisi silmiään kääntänyt?
Siinä suuren maailman menoa pällistellessämme, kuului erään klubin ovelta huuto, perkkele, jummalaut, saattana, tulkka katsoma. Siinä kadulla solkkasi sisääntulokehotus ja kannustus sanoja hoonolla soomella jonkun seksi luukun sisäänheittäjä, joka oli kuullut meidän puhuvan suomea. Meillä Suomessa on ovilla ulosheittäjät, mutta Saksan maalla sisäänheittäjä. Ei, kun sisään hämärään yllättävän isoon savuiseen saliin, jossa oli esiintymislava etuseinustalla. Toverit maksoivat julmetun kalliit juomat. Eikä ikääni kysellyt kukaan. Lauteille saapuivat näyttelijät mies ja kaksi naista tosi niukoissa asuissa ja hetken kuluttua oli lauteilla täysi akti kolmen kesken menossa. En viitsi mennä tässä likaisiin yksityiskohtiin, saa jokainen kuvitella ne ihan ite.
Näytös loppui ja toinen, liki alastomista naisista, tuli suoraan syliini istumaan. Olin tulipunainen, enkä tiennyt miten tai missä olisin pitänyt näppejäni, kun aina oli paljasta pintaa tissiä tai pyllyä sormissa. Tyttö, sillä lähemmin katsottuani hän ei ollut minua paljoa vanhempi, kysyi tarjoaisinko drinkin? Persaukisena ja täysin häkeltyneenä, kaverien nauraa hohottaessa vieressä, selitin tytölle, I have not mani. No, tytön mielenkiinto lopahti siihen paikkaan ja tunnelma laskeutui pakkasen puolelle, mutta hetken kuluttua tyttö nauroi ja taputti kevyesti tulipunaiselle poskelleni ja lähti katsastamaan uutta uhria. Läheltä piti, ettei housuun tullut vahinkoa, sillä tapaus kiihotti kummasti nuorta miestä, kun liki alaston kaunis tyttö hieroi liki paljasta takamustaan sylissäni. Hyvä muisto jäi silti koko jutusta, ei näitä usein käy elämässä, hyvä, kun edes kerran kävi nuoruudessa. Aloin tuntea aikuistumisen olevan sinettiä vailla ja kutkuttavan lähellä.
Tällä kertaa ei tarvittu poliisia oppaaksi, sillä muut osasivat hyvin takaisin Bostonille. Aamulla lähdimme sumusireenien laulaessa, mutta jostain syystä lokit olivat unohtaneet perätäkin valkaisun. Taisi olla pahempia turkkilevyjä muissa laivoissa, jotka kaipasivat valkoista pintaa kipeämmin. Tiedä noiden lokkien aatoksista?
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 2158 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Seurustelu ennen ja nyt osa 2
Aika kului hitaasti, mutta vihdoin ja viimein tuli mittariin lain vaatima määrä vuosia, että sai täysi-ikäisen kansalaisen paperit. Siitä ihan innostui, sillä nyt oli portit auki aikuisten vapaaseen kaiken kivan sallivaan maailmaan. Näin naivisti sitä silloin luuli, mutta siitä sitten myöhemmin.
Silloin nuorena eli kauan sitten oman seurustelu historiani alkumetreillä ei paljoakaan kyselty toiselta poliittisia mielipiteitä, omistatko jotain tai ryyppäätkö viinaa. Edes työpaikkaa tai asemaa ei muistaakseni kyselty, silloin tykättiin aidosti, kun se, Amorin nuoli iski. Silloin seisoi järki päässä ja joku alapäässä yhtaikaa. Saattaa jostakin ihmisestä kuulostaa omituiselta, mutta kohdallani näin oli. Sillä itse en ainakaan joutunut sellaisiin tilanteisiin, missä nämä asiat olisivat merkinneet hölkäsen pöläystä. Jos, tykkäsi jostakin likasta, niin millään muulla ei ollut merkitystä. No täytyy sanoa, että kyllä ulkonäöllä oli merkitystä, vaikka toisaalta tykkäsin kaikista, joilla oli huumorintaju ja maalaisjärki jengoillaan. Silloin ihastuttiin, seurusteltiin ja erottiin, jos hommat eivät natsanneet.
Ennen niiden muutamien pidempiaikaisten kumppanien kanssa keskusteltiin, kinattiin, jopa riideltiin, mutta lopulta naurettiin ja ihmeteltiin sängyssä, miten mitättömästä se riita tuli. Toisaalta myös erottiin, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun ei ollut lapsia, niin oli helpompaa lähteä kuin riidellä sekä jakaa hopeat. Niitä ”hopeita” tosin ei ollut juuri kertynyt työläisen palkoilla. Kaikilla ei näin helppoa toki ollut. Asioita ei saa yleistää. Kaikilla ei ole samanlaista, jokaisella on oma kohtalonsa.
jatkuu
Seurustelu ennen ja nyt
Aika kiitää ja me sen mukana, vaikka kuinka yrittäisi jarrutella, niin silti vanhenemme melkoisella vauhdilla. Siksi on hyvä pysähtyä muistelemaan aikoja, jolloin aikaa tuntui olevan edessä päin, vaikka muille jakaa.
Voi niitä, nuoruuden kultaisia aikoja, kun ei vielä päässyt aikuisten rientoihin, maistamaan nuoren mielestä oikeaa elämää. Silloin ikärasismi rasitti menevää mieltä. Ravintolat ja tanssit ennen rippikoulua olivat saavuttamattomia unelmia. Tuntui, että aika matelee kuin höyryjuna, joka pysähtelee pysäkiltä toiselle kuin olisivat hiilet loppuneet tulipesästä. Aika tuo aineeton elementti ei vain rientänyt, vaikka nuoren mieli tahtoi jo aikuisten maailmaan, missä kaikki tuntui olevan sallittua.
Vanhaan hyvään aikaan, kun olin vielä nuori ja komea, mutta nyt enää komea näin kai voisi pikku vitsinä tai omahyväisesti sanoa. Ainakin tuntuu siltä, kun muistelen sen aikaista seurustelu vilkkautta. Kyllä silloin nuorempana oli vientiä, melkoista kiitoa naisten kanssa ja myös vaarallisia suhteita sekä tilanteita. Ne vaarat aiheutuivat mustasukkaisista kavereista, jotka katsoivat omistavansa naisen, jonka kanssa tanssin. Kyllä lievä mustasukkaisuus on hyväksyttävää, mutta toisen omistaminen ei. Eihän se mukavalta tunnu, kun joku on liiallisesti kiinnostunut toisen kumppanista ja yrittää virittää silmäpeliä, vaikka toinen istuu vieressä. Pelkkä naisen tanssittaminen ei mielestäni, ole syy mustasukkaisuuteen. No, jos toinen on mennäkseen, niin kyllä hän menee, ei siinä itku auta. Parempi oli, kun meni, sillä toisen pettäminen, on katalaa touhua.
jatkuu
Ennen vanhaan
Ennen vanhaan kuten niin usein painokkaasti lausutaan, oli kaikki paremmin. Kyllä oli ainakin mitä seurusteluun vastakkaisen sukupuolen suhteen tulee, niin nuoruus oli minulle ja käsittääkseni monille muille kiireistä teerenpeli aikaa. Nyt vanhemmiten onkin hiljaista.
Muusta nykyisin muka paremmasta elämästä en oikeastaan tiedä. Silloin ennen hyvään vanhaan aikaan oli töitä kaikille toisin kuin nyt, eikä ketään jätetty. Luontoa ei oltu, vielä pilattu ja sitä riitti. Talvet olivat talvia ja kesät kesiä, helleaaltoja tuskin nimeksikään Euroopassa. Talvet ovat nykyään pelkkää harmaata syksyä. Olemme pilaamassa ainutlaatuisen asuinpaikkamme tässä kaikkeudessa. Täytyy muistaa, ettemme pääse tältä avaruudessa kiitävästä kivi pallerosta nimeltään Maa, jota peittää ohuen ohut ilmakupla, millekään muulle planeetalle pakoon pilaamaan sitäkin. Meidän ei tarvitse pelätä inhoja avaruudesta tulevia sotaisia muukalaisia, jotka tuhoaisivat planeettamme, koska teemme sen vapaaehtoisesti ihan itse.
No, nykyisin tekniikka on mennyt jättiaskelin eteenpäin ja kaikilla älypuhelimet hip hei, tätä riemua ja lystiä, kun päivityksiä tulee solkenaan. Entä sitten ne kaikenlaiset applikaatiot, joita riittää joka lähtöön, ne vasta lystejä ovat. Jopa hammasharjan käytölle on oma sovellus.
Tuntuu kuin älypuhelimen, tekoälyn ja chattien kanssa on kivampi seukata heti aamusta yömyöhään kuin oikean ihmisen kanssa. Tekniset vempaimet kehittyvät, niin ettei tämmöinen hidas hämäläis ukko tahdo perässä pysyä. Entä me? Pohjimmiltaan ihminen ei ole kehittynyt yhtään viisaammaksi. Ahneus ja sotaisuus jatkavat voittokulkuaan. Jotenkin kaikki muukin planeetalla tuntuu olevan jotenkin vinksallaan, Luotan kuitenkin, siihen että näin viime hetkillä viisastumme sen verran ja pystymme vielä pysäyttämään tämän hullunmyllyn. Vai olemmeko polkaisseet sellaisen oravanpyörän pyörimään, mitä ei saa enää pysähtymään? Ellemme siihen kykene niin sitä niitämme mitä kylvimme ja aikamme on ohi planeetan valtiaina. Pallomme valtiaiden paikan ottavat planeettamme ilmastonmuutosta ja luonto katoa kestävämmät lajit kuten esimerkiksi torakat, muurahaiset, punkit ja rotat ym. sitkeät otukset.
Seurustelun saralla kohdallani onkin tapahtunut jyrkkä taantuma, seurustelu lama on kolkuttanut sähköpostissa. Kyllä luulisi tällä iällä löytyvän kumppani, jos ei ihan sitä prinsessaa, niin kelpo ihminen ainakin. Mutta varteen otettavilla immeisillä on, jos jonkinlaista estettä ja syytä, ettei seukkaaminen ota onnistuakseen. Epäilen, että älypuhelin ja muut uudet tekoäly sovellukset ovat syrjäyttäneet vanhanaikaisen seurustelu kulttuurin?