KOULUNKÄYNTIÄ PISPAN KOULUSSA: ENSIRAKKAUS
perjantai 24 maaliskuu 2023
Vuosikymmen vaihtuu 50-luvusta uuteen, kutosella alkavaan vuosikymmeneen.
Minä olen lähdössä kansakoulun ensimmäiselle luokalle suurin odotuksin. Äiti kysyi, tulenko saattamaan? Ei mua isoa poikaa tarvitse saatella, sanoin 7- vuotiaan vakuuttavalla varmuudella. Siis menoksi ja hakemaan naapurin Makea mukaan, oltiin näet sovittu, että yhdessä mennään. Maken äiti kutsui minut vielä takaisin ja kuiskasi, katsoisitko ettei Markkua kiusata? Lupasin katsoa Makean perään ja tunsin itseni tosi tärkeäksi.
Koulun portilla ilmoitin suureen ääneen, että me ollaan Heikki ja Markku Piispankadulta ja Markkua ei sitten saa kiusata. En tiedä kuuliko kukaan, mutta suureen ääneen sen ilmoille karjuin? Näin olin tehnyt selväksi, mitä ei sallita. Siinä sitä seisottiin ja pällisteltiin toisiamme uudessa elämäntilanteessa. Toki kaikki olivat näöltä tuttuja Pispalan likkoja ja -hanuja kuten Pispalassa poikia usein kutsuttiin. Koulu oli iso kolmikerroksinen valkoinen kivilinna ja piha valtava, verrattuna pikkuisten puutalojen pieniin pihoihin. Meitä kakaroita oli tosi paljon, kerääntynyt koulun alkuun paikalle ja pulina oli sen mukainen.
Opettajat jakoivat meidät eri luokkiin ja eri opettajille. Meille tuli opettajaksi Saima, mielestäni ikivanha nutturapäinen ja kurttunaamainen, mutta mukavan oloinen nainen.
Olimme ns. sekaluokka. Eteeni istui pellavapäinen likka Orvokki ja minä olin myyty. Ongelmaksi muodostui, miten saisin hänen huomionsa. Olin ujo, eikä ollut kokemusta, miten likkojen huomio saadaan.
Opimme syksyn aikana lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Koulunkäynti oli huisin kivaa, vallankin, kun satuin olemaan nopea hoksaamaan uusia asioita. Make sai olla rauhassa, koska olin tehnyt sen muille klopeille selväksi. Orvokkiin en vain saanut minkäänlaista kontaktia ja minä kärsin iltaisin, ajatellen Orvokin pellavaista kihara pilveä. Kyllä pikku pojillakin on tunne-elämää ja vahvaa sellaista. Likoista en ollut yhtään varma, olivat mielestäni niin ollakseen.
Tuli talvi ja eka lumet. Koulun pihassa oli lumipallojen heittely ankarasti kiellettyä. Tietenkin sain mielestäni mainion, oikean kuningasidean Orvokin huomion herättämiseksi. Niinpä koulun päätyttyä heitin häntä sellaisella löysällä kevyellä lumipallolla. Ei se toiminut ollenkaan, kuten luulin. Orvokki rupesi itkemään ja juoksi pois. Minä lähdin totaalisen hämmentyneenä kotiin, miettien mitä ihmettä oikein tapahtui?
Aamulla se selvisi, kun Orvokin mummu tuli kouluun ja tivasi, missä se gangsteri on, joka heitti Orvokkia lumipallolla. Nousin heti pulpetin viereen ja ilmoitin, että minä se olin. En kyllä yhtään ymmärtänyt, mikä se gangsteri on? Saima kertoi, että sinä jäät sitten jälki-istuntoon, koulun jälkeen. Koulun jälkeen jälkkärissä istuessa, mietin miten julman epäoikeudenmukainen on maailma, kun viattomasta rakkauden osoituksesta, joutuu istumaan pari tuntia tyhmää jälkkäriä. Ei parane olla rakastunut, tai ei ainakaan voi ilman rankaisua, heittää toista lumipallolla.
Pari kymmentä vuotta myöhemmin näin Orvokin kaupungilla. Pyysin häntä kahville ja jäimme pitkäksi aikaa juttelemaan ja nauramaan silloiselle tapaukselle.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 662 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu