KOULUNKÄYNTIÄ PISPAN KOULUSSA: ENSIRAKKAUS
perjantai 24 maaliskuu 2023
Vuosikymmen vaihtuu 50-luvusta uuteen, kutosella alkavaan vuosikymmeneen.
Minä olen lähdössä kansakoulun ensimmäiselle luokalle suurin odotuksin. Äiti kysyi, tulenko saattamaan? Ei mua isoa poikaa tarvitse saatella, sanoin 7- vuotiaan vakuuttavalla varmuudella. Siis menoksi ja hakemaan naapurin Makea mukaan, oltiin näet sovittu, että yhdessä mennään. Maken äiti kutsui minut vielä takaisin ja kuiskasi, katsoisitko ettei Markkua kiusata? Lupasin katsoa Makean perään ja tunsin itseni tosi tärkeäksi.
Koulun portilla ilmoitin suureen ääneen, että me ollaan Heikki ja Markku Piispankadulta ja Markkua ei sitten saa kiusata. En tiedä kuuliko kukaan, mutta suureen ääneen sen ilmoille karjuin? Näin olin tehnyt selväksi, mitä ei sallita. Siinä sitä seisottiin ja pällisteltiin toisiamme uudessa elämäntilanteessa. Toki kaikki olivat näöltä tuttuja Pispalan likkoja ja -hanuja kuten Pispalassa poikia usein kutsuttiin. Koulu oli iso kolmikerroksinen valkoinen kivilinna ja piha valtava, verrattuna pikkuisten puutalojen pieniin pihoihin. Meitä kakaroita oli tosi paljon, kerääntynyt koulun alkuun paikalle ja pulina oli sen mukainen.
Opettajat jakoivat meidät eri luokkiin ja eri opettajille. Meille tuli opettajaksi Saima, mielestäni ikivanha nutturapäinen ja kurttunaamainen, mutta mukavan oloinen nainen.
Olimme ns. sekaluokka. Eteeni istui pellavapäinen likka Orvokki ja minä olin myyty. Ongelmaksi muodostui, miten saisin hänen huomionsa. Olin ujo, eikä ollut kokemusta, miten likkojen huomio saadaan.
Opimme syksyn aikana lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Koulunkäynti oli huisin kivaa, vallankin, kun satuin olemaan nopea hoksaamaan uusia asioita. Make sai olla rauhassa, koska olin tehnyt sen muille klopeille selväksi. Orvokkiin en vain saanut minkäänlaista kontaktia ja minä kärsin iltaisin, ajatellen Orvokin pellavaista kihara pilveä. Kyllä pikku pojillakin on tunne-elämää ja vahvaa sellaista. Likoista en ollut yhtään varma, olivat mielestäni niin ollakseen.
Tuli talvi ja eka lumet. Koulun pihassa oli lumipallojen heittely ankarasti kiellettyä. Tietenkin sain mielestäni mainion, oikean kuningasidean Orvokin huomion herättämiseksi. Niinpä koulun päätyttyä heitin häntä sellaisella löysällä kevyellä lumipallolla. Ei se toiminut ollenkaan, kuten luulin. Orvokki rupesi itkemään ja juoksi pois. Minä lähdin totaalisen hämmentyneenä kotiin, miettien mitä ihmettä oikein tapahtui?
Aamulla se selvisi, kun Orvokin mummu tuli kouluun ja tivasi, missä se gangsteri on, joka heitti Orvokkia lumipallolla. Nousin heti pulpetin viereen ja ilmoitin, että minä se olin. En kyllä yhtään ymmärtänyt, mikä se gangsteri on? Saima kertoi, että sinä jäät sitten jälki-istuntoon, koulun jälkeen. Koulun jälkeen jälkkärissä istuessa, mietin miten julman epäoikeudenmukainen on maailma, kun viattomasta rakkauden osoituksesta, joutuu istumaan pari tuntia tyhmää jälkkäriä. Ei parane olla rakastunut, tai ei ainakaan voi ilman rankaisua, heittää toista lumipallolla.
Pari kymmentä vuotta myöhemmin näin Orvokin kaupungilla. Pyysin häntä kahville ja jäimme pitkäksi aikaa juttelemaan ja nauramaan silloiselle tapaukselle.
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 1803 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu