Maan ja mielen autius
perjantai 14 huhtikuu 2023
Istun mökin kuistilla ja katselen lohdutonta elämästä autiota avohakkuuaukeaa. Missä vielä vähän aikaa sitten kasvoi uljas vanha metsä ja elämä kukoisti siellä monine viehättävine asukkaineen. Mihin lie metsän asukit menneet turvallisesta kodistaan? Ovatko löytäneet uuden koti metsän, nuo viattomat evakot, jonka kodin olemme tuhonneet? Näky oli kuin Raamatun kuvailemassa kohdassa, missä maa oli autio ja tyhjä. Mieleen nousee kysymys, miksi me tuhoamme kiihtyvällä vauhdilla tätä ainutlaatuista paratiisia? Tämän planeetan kohtalo on meidän käsissämme. Tämän kotimme, jonka kerran saimme huolehdittavaksemme, miksemme siis suojele sitä, kuten siinä isossa kirjassa käsketään?
Samanlainen autio maisema on myös Match-postilaatikossa, mihin eivät yhteydenottoviestit kolise solkenaan. Mieleen hiipii apeus ja mietin, että taitaisi se kumppani löytyä lopulta helpommin bussipysäkiltä, Nyssestä, junasta, torikahvilasta, kirpputorilta tai yöllisen grillin nakkijonosta, kuin kumppanin hakuun kehitetyltä foorumilta? Tai sitten pitäisi oppia tanssimaan, mikä ei hullumpi idea olisikaan, tansseissa tapaisi ainakin vastakkaista sukupuolta. Tai mistä sitä enää tietää, mitä sukupuolta kukin on, onko kumpaakaan? Toisaalta hällä väliä, kukin saa olla mitä on, tässä kertaisessa elämässä. Mitä siihen kenenkään puuttuman pitäisi tai vaivaa nähdä?
Toisaalta ei kenties tarvitsisi kuin avata suunsa ja kysyä neidolta, miten menee ja kelpaisiko kahviseura, tuossa tori- tai lähikuppilassa? Ikivanha klisee kysynnän ja tarjonnan kohtaamisongelmasta tuntuu olevan täyttä totta, sitä ei ole tai ei osu kohdalle, näillä deittiareenoilla?
Lupaavia avauksia kyllä riittää, mutta ne kaatuvat johonkin mielestäni mitättömiin yksityiskohtiin, joille nuorempana olisi naurettu. Joidenkin kanssa pitäisi olla samaa mieltä politiikasta, uskonnosta. Pitäisi olla ylenpalttisen siisti tai kemiat eivät toimi. Ei saa olla sitä tai ei saa tehdä tätä. Toiset eivät pääse irti vanhasta, vaikka kumppani olisi ollut täysi petturi, kenties jopa kuollut? Se on ihmeellistä, ettei uusi elämä erilaisine mausteineen kelpaa? Ollaan niin käpertyneitä entiseen turvalliseen, eikä ole uskallusta uuteen, kenties jännittävään seikkailuun rikkaaseen elämän päätös matkaan?
Missä luuraavat, normaalit suurpiirteiset, entisistä eroon päässeet ja ennakkoluulottomat rohkeat naiset? Sellaiset, jotka eivät pienistä tai isommista uusista asioista hätkähdä. En ole elämältä mitään prinsessaa tai madonnaa etsimässä, eivät sellaiset kuulu tähän maailmaan kuin haaveissa. Tulee mieleen, olenko itse ronkeli? No ainakin siinä suhteessa, että minun toiveeni on noin ikäiseni, normaalivartaloinen, omillaan toimeen tuleva ja liikkuva ihminen. Toki kemian pitää toimia. Sellainen pikkuasioihin takertumaton mukava tyyppi vuosi mallia 1951- 56, kenties "kovassa ajossa hieman kolhiintunut ja jokusen naarmun saanut nainen". Jos, se on liikaa vaadittu, niin sitten pitänee selviytyä ja tuhlata rahat yksin matkusteluun? Tai sitten jostain päin maailmaa, sellainen ihme löytyy?
Tahmela
Lähettäjä Tahmela - 129 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Kihloissa kahdeksankymppisenä
Miten kahdeksankymppinen mies päätyy kihloihin?
Ja mikäs estää, ettei menisi kihloihin?
Rakastuminen on ihanaa, ihan sama, minkä ikäinen olet.
Kuinka vanha olet ihan oikeesti?
Tein hassun ja korostan eritoten, epätieteellisen testin. Ei tiukkapipoille ja tosikoille.
Testin mukaan henkinen ikäni on 32. Ihminen on juuri niin vanha, kuin tuntee olevansa.
❤️❤️
Tuula ja Eero tunsivat toisensa jo pitkään. Niin Tuula kuin Eero olivat jääneet leskiksi tahoillaan. Eero kosi Tuulaa Kanarian matkalla 2013. Ihanaa, kun punastuu kosiessa. Kihlathan siinä tuli ostettua. Kihlapari Tuula, 82, ja Eero, 91, asuvat molemmat Mansessa, Tuulan kaupunkiasunnossa.
Juttu on vuodelta 2019. Mitähän on tapahtunut tämän jälkeen?
Asuvatko he yhä Mansessa? Tuula on tai olisi 86 ja Eero 95.
Tunteeko kukaan tätä kihlaparia? Vai oletko lukenut heistä netissä tai lehdissä?
“– Toisen ihmisen fyysinen läheisyys on tärkeää. Henkinen läheisyys on tietenkin tärkeää. Se tulee meillä samasta huumorintajusta, pitkälti yhteisistä arvoista ja harrastuksista. Käymme kaikkialla, missä vain soi ja kuuluu musiikki, Tuula nauraa.”
Rakkautta, läheisyyttä ja selän pesua saunassa. Ai että, kuulostaa hyvältä.
❤️❤️
Sirkka Liinaharja oli 79, leski jo 30 vuotta. Hän oli hyväksynyt elämänsä leskenä, kunnes pääsiäisenä 2017 puhelin soi, nuoruudenystävä Erkki Nieminen pirautti hänelle. Onko sinulle koskaan soittanut nuoruudenystävä? Mitäs sitten tapahtui? Sirkka vinkkasi soittamaan hänelle uudelleen, kunhan olisi taas kotona Tammelassa Lapin matkaltaan. Erkki soitteli Sirkalle usein, joka päivä. He ovat jo tuttuja nuoruudesta kuten Eero ja Tuula. Molemmat opiskelivat opettajaksi Jyväskylässä. Nuoruudenystävä oli ensin kaveri. Ja kaverista tuli 50 vuoden jälkeen kumppani.
“Ystävän neuvo kuitenkin rohkaisi: “Jos luotat ihmiseen, ilman muuta annat mahdollisuuden. On hieno asia, jos kaksi yksinäistä löytää toisensa.””
Kun Erkki täytti 80 vuotta, hän kosi Sirkkaa syntymäpäivillä. Heille oli selvä suhteen alusta, että he menevät naimisiin. Häissä Sirkalla oli muuten kukkaseppele päässä.
Ihanaa, miten yksi suudelma muutti kaiken. Tämä on sitä ehtaa ajatonta arkiromantiikkaa. Onni potkaisi heitä molempia ja heidän elämänsä muuttui täysin.
Nykyään Sirkka on 84 ja Erkki 85.
Lähteet:
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008497436.html
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/b9ad79e5-cb62-47b8-a66c-143c4f99f04e
https://www.hameensanomat.fi/teemat/5207490
https://www.op-media.fi/elamantilanne/sirkka-ja-erkki-rakastuivat-kahdeksankymppisina/
https://www.ts.fi/teemat/1277190208
Kosinta
Alkaako olla vitsit vähissä?
Perjantaiksi ennustettiin 9-10 astetta. 😱 Lapissa näytti olevan reilusti alle 10 astetta. Kesäkuu alkoi -7,7 yöpakkasilla Saanan havaintoasemalla, -7,7 on kesäkuun alimman lämpötilan ennätys Suomessa. Nyt mennään syvissä vesissä. Seinäjoella ja Lapualla satoi lunta. Saa olla rauhassa hyttysiltä, kun on talvitakki päällä. Kuluu vähemmän aurinkovoidetta. Viltti taitaa olla vakkari penkillä ja makuupussi. Näillä mennään.
Herran jestas! Kukapa olisi uskonut, että Saksa voittaa hopeaa ja Latvia pronssia jääkiekon MM-kisoissa Tampereella. Pelien yllättäjä Latvia otti maan ensimmäisen MM-mitalin. Historiallisen voiton kunniaksi maanantai julistettiin kansalliseksi vapaapäiväksi Latviassa. Just näin.
Latvialaismies kosi rakastaan MM-pronssipelissä. Ajoitus ja ajatus ovat molemmat tärkeitä, napakymppi kahdelle lätkäfanille. Sormus oli mukana, mies pujotti sen hienosti rakkaan sormeen. Nainen taisi olla aivan myyty. Tuliko kosiminen ihan puskista? Entä jos kosiminen urheilutapahtumassa tuntuu painostukselle? Jos hän haluaakin saada itselleen huomiota ja siinä sivussa kosii.
Olisitko naama punaisena julkisessa kosimisessa?
Kosija tarvitsee aimo ripauksen hullua rohkeutta sekä luovuutta, eikä hän ota elämää niin vakavasti.
Kosinta kahdenkesken vai julkisella paikalla?
Onko sillä mitään väliä, onko kahdestaan vai yleisön keskellä?
Jos siinä tilanteessa ei kuitenkaan huomaa muita.
Näinkin voi käydä: kosija töksäyttää “tossa”, kun antaa sormuksen toiselle.
Toinen ei saa sanaa suustaan. Syvä hiljaisuus.
Kunnes kosija tivaa, “etkö sä sano mitään”.
Rukkasethan tästä tuli.
Vastapainoksi Jane Austenin Emma (2020). Hauska romanttinen pukudraama, jonka siirappisuus sopii koleaan kesäkuuhun. Emman ja Mr. Knightleyn välillä kipinöi, kemia on todellista. Tällainen hömppä iskee meikäläiseen, hyvän mielen leffa. Emman isä on aivan huikea tyyppi, kirkkohäissä koskettava hetki saa vieraan jos toisenkin herkistymään kyyneliin. Miten neiti Woodhouse omahyväisesti napauttaa ikkunan auki trailerin lopussa.
Maanantaina Akateeminen Kirjakauppa Helsingissä oli täpö täynnä ihmisiä: Jenni Haukion Sinun tähtesi täällä-muistelmat julkaistiin Akateemisessa Kirjakaupassa. Jenni Haukio antoi myös haastattelun, mikä on harvinaista herkkua. Tilaisuus ja muistelmat olivat suksee: Haukion teos on jo myyty loppuun. Ennakkokiinnostus Haukion muistelmia kohtaan on ollut poikkeuksellista. Mikähän on suosion salaisuus?
Lähteet:
https://yle.fi/a/74-20031470/64-3-155994
https://www.iltalehti.fi/jaakiekon-mm-2023/a/9caa1ae9-355d-4f93-8d1e-0aa406c81c5b
https://youtu.be/k2WXeFezn9w
Eräs juhannus
Juhannus, tuo kesän riehakas kokkojuhla on taas kerran ovella. Neidot, salskeat nuorukaiset ja vanhempikin väki tälläytyvät parhaimpiin kesäpukineisiin. He ovat valmiita kokkojuhliin ja juhannustansseihin. Silloin usein kohdataan elämänsä rakkaus. Jussina lempi leiskuu väkevänä suonissa ja kumma odotuksen kutina, valtaa mielen. Juhannustaikoja tehdään, jos jonkinmoisia. Moni uusi suomalainen saa alkunsa teltassa, ladossa, kokon laitamilla kukkaiskedolla, saunassa, pirtin lattialla jne.Pitkäripaisen ovet käyvät kuin ompelukoneet, kun juhlaväki noutaa mielen vapauttajaa, estojen karkoittajaa ja juhlaan monille kuuluvaa juomaa.
Siitä mieleen putkahtaa, eräs yksinäinen juhannus mökillä. Silloin mietiskelin, että mitähän, jos lähtisin soutelemaan uistimien kanssa järvelle? Keli oli juuri sellainen kuhan soutuun passeli tällä järvellä. Pilvinen, heikkotuulinen ja utuinen. Ei muuta kuin vermeet paattiin ja vene irti rannasta. Uistimet veteen ja menoksi.
Järvellä oli aikamoinen kuhina, kun juhlijoita tuli mökeille, saariin ja rantojen monille kokkopaikoille. Ilta myöheni, kun soutelin pienen saaren lähettyvillä. Huomasin, kun täyteen lastattu pieni vene lähestyi saarta ja pulina oli melkoinen, Juomia oli ilmeisesti jo nautittu hyvän ajan. Seurasin huolissani veneen kiikkerää ja heiluvaa menoa. Vene lähestyi saarta ja eikös joku älypää noussut seisomaan ja horjahti kaataen veneen.
Onneksi siinä ei ollut vettä kuin kaulaan asti. Jäin katsomaan vedessä kahlaavaa kiroilevaa joukkoa valmiina auttamaan. Yksi sankari kantoi pelastamaansa kaljakoria pään päällä kohti saaren rantaa. Kömmittyään maalle, avasi pullon hampaillaan, otti pitkän huikan. Katseli ympärilleen ja kysyi vedessä vielä räpiköiviltä, onko kukaan nähnyt muijaani? Asioiden tärkeysjärjestys oli siinä suhteessa selkeä.
Kysyin tarvitaanko apua? Joukko vastasi, että kyllä tässä omin voimin selvitään. No, mikäs siinä sitten, oli lämmin kesäilta ja juhlajuomat pelastettu, toivottavasti saivat vaatteet kuiviksi?
Tahmela