Reissu 1970-luvulla
perjantai 30 kesäkuu 2023
Moro, sanoi hessu keskustorin nysse pysäkillä, kun köpöttelin keppini kanssa pysäkille. Moro, moro mitä äijä? Lähde Lappiin mun ja Juhan kanssa. Ei helvetissä, mulla on tää jalka vielä leikkauksen ideaalisiteessä, eikä mulla ole rahaakaan. Harmi, olisit ny lähteny vaan, olis halvempaa toi bensa kolmisin. Silloin välähti, ootas ny Hepe, mulla on sellainen jättiporsas kotona täynnä kolikoita, johon olen laittanut noin joka päivä röökiaskin hinnan, sen jälkeen, kun lopetin tai aloin lakon. Milloin lähdetään? Tosin mun ajaminen on vaikeaa tän kintun takia. No, ei se haittaa, kyllä me Juhan kanssa ajetaan. Lähdetään ylihuomenna.
Vein painavan säästöpossun teuraalle STS pankkiin, missä kolikoita laskeva kone suoritti toimituksen alta aikayksikön. Jumankekka, siellä oli liki kaksi donaa. Oli hyvä päätös lopettaa, muuten tuo kaikki olisi mennyt savuna taivaalle, pohdin. Nyt pääsen Lapin reissulle.
Ladan kaasupoljin sai raskasta jalkaa, sillä Hepe ei juuri kuhnaillut tai ollut tien tukkona. Öiksi hakeuduimme johonkin halpaan mökkikylään. Oli teltta mukana, mutta ei sitä keritty juuri pystyttämään, kun minä, Hepe tai Juha otimme ilolientä. Oltiin sovittu, että joka toisen päivän ajaa Juha ja toisen Hepe. Mökkikylissä ei ollut vapaita tyttölapsia, he olivat lähteneet likkaporukassa reissuun. Se latisti tunnelmaa.
Matka joutui tätä vauhtia ja pian olimme naapurimaa Norjassa. Hammerfest oli päämäärämme. Pohjoinen Jäämeri avautui eteemme tyynenä, ei jälkeäkään myrskystä, kylmyydestä tai valaista. Siinä pällistellessämme merta, näin kirkuvan lokkiparven iskevän lahden veteen vastarannalla. Tuonne täytyy päästä heittämään noita virveleitä. Ajoimme vastarannalle auton parkkiin ja virvelit esiin. Heti ensimmäisellä heitolla oli kiloinen sei koukussa. Jokaisella heitolla sama tulos. Seit ja lokit jahtasivat villa kuoreita ja me seitä, kaikki yhtä nälkäisinä. Rannalle oli kertynyt valehtelematta noin metrin kasa kalaa, kala miehethän eivät tunnetusti valehtele. Silloin sanoin ei perkule lopetetaan. Tuon läjän perkaamiseen menee ikä terveys. Kamutkin tajusivat, ettei ahnehtiminen ollut järkevää. Mitä tehdään? Eikös tuossa tullessa ollut joku kaupan tapainen sanoin, mennään ostamaan joku saavi ja suolaa. Herranjestas, kuinka nätti meidän ikäinen norjatar, oikea viikinkiprinsessa tuli meitä palvelemaan. Yhteisen kielen puutteessa tyydyin kansainvälisiin käsimerkkeihin ja osoittelin, mitä tarvitsimme. Kyllä otti pattiin, kun en ollut ruotsin tunneilla tullut opeteltua kieltä, sillä svenskalla olisi pärjännyt ja saanut kontaktia viikinkinaiseen. Kauniin hymyn kyllä saimme, kun hän aisti, että olin myyty, kun typerehdin naama punaisena hänen kauneutensa edessä.
Takaisin kalakasalle ja fileeraus hommat käyntiin, kalafilettä ja merisuolaa kerroksittain saaviin. Tilli puuttui, muttei sitä jääty suremaan. Jätimme muutaman kalan illalla paistettavaksi. Jäämeri ja Hammerfest oli nähty ja nokka kohti Kilpisjärveä. Illalla leiriydyimme erään pienen joen varteen ja aloimme pitää kala peijaisia. Olimme täydentäneet juomavarastoja Norjan Alkosta, joka oli sika kallis. Kalaa tikun nokkaan nuotion lähelle ja "valkoviiniä" palanpainikkeeksi. Hepen saatua juomaa ja ruokaa. Niin ravinnosta ja juomasta täysin virkistyneenä, hän lähti metsään painimaan kelojen ja kantojen kanssa, karjahdellen kuin karhu. Jatkuu
Lähettäjä Tahmela - 845 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 4
Aamiaista syödessä kuulimme radiosta, että Posiolla karhu oli hyökännyt hirvimetsällä olleen metsästäjän kimppuun ja tämä oli joutunut sairaalaan. Oho, siis jossain täällä lähellä. Mitäs meni karhua ärsyttämään, olisi perääntynyt hitaasti kuten kuuluu tehdä. Karhulla saattoi olla pennut lähellä? Ehkä se puolusti lapsiaan, kuten kunnon äiti ainakin? Karhuilla on omat reviirit, kuten kaikilla eläimillä, niin meilläkin. Jossain päin jenkkilää saa ampua ihmisenkin, jos tulee toisen tontille ilmoittamatta, eikä saa mitään sanktioita. Kyllä karhullakin pitää olla oikeus puolustaa reviiriään ja pentujaan.
Siinä suuri valkoinen metsästäjä koki, miltä saaliista tuntuu, kun useat ihmiset ja aseet ajavat sitä takaa. Sitä paitsi ihminen on liian ylivoimainen ampuma aseen kanssa. Lihaa saa helpommin K-kaupan Väiskiltä tai kauppahallista. Oikeastaan metsään saisi ottaa mukaan vain kameran, retkeily varusteet, marjojen ja sienten poiminta välineet. Metsuri voi mennä sahan kanssa, mutta ei saa tehdä avohakkuuta, sillä siinä menee monen metsästä elävän lajin koti ja elämän jatkamisen edellytys kymmeniksi kenties jopa sadoiksi vuosiksi. Mirkku oli luonnonsuojelija henkeen ja vereen. Tähän ei kannattanut sanoa mitään vastaan, muistin vanhastaan, että iso riita, siitä vain syntyy. Enkä halunnut aloittaa mitään riitaa, etenkään nyt kun olimme päässeet lähemmäksi toisiamme illalla.
Pahimman kiukun puuskan laannuttua. Kysäisin moneltako se tapaaminen, olikaan? Ihan kohta tuolla keskustan kaupan edessä, jonka ohi tultiin eilen. Eikä matka sinne ole pitkä. Hyvin ehditään. Uskaltaako sinne metsään edes mennä? Voi olla, että se mesikämmen on jo kokenut kohtalonsa? Pianhan se kuullaan oppaalta. Hänellä luulisi olevan tietoa paikallisista asioista? Sattuihan tuo tässä lähellä.
jatkuu
Yllätysmatka 3
Herätessä en hetkeen tajunnut missä olin, sänky tuntui liikkuvan ja kuului kummaa kolketta. Niinpä sitä oltiin junassa matkalla pohjoiseen eksän kanssa, tutkimaan hänelle tipahtanutta yllätysperintö metsää, unesta tokkurainen ajattelu elin viestitti. Mirkku kömpi yläpetiltä ja kaivoi repusta termarin ja pari sämpylää. Tässä vähän aamupalaa, mutta kahvi on jo haaleaa. Ei se haitannut, sillä oli mukava syödä aamupala pitkästä aikaa yhdessä.
Auton haku sujui jouhevasti ja pian olimme matkalla kohti Kemijärveä, mistä matka jatkuisi eväiden haun jälkeen kohti Kuusamoa. Miten ajattelit löytää perintö metsäsi? No pitää olla kiinteistötunnus ja otin yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, josta tulee joku opastamaan meidät huomenissa oikeaan paikkaan. Olen sopinut yhdistyksen asioiden hoitajan kanssa treffit Posiolle. Posiolla myös majoitumme mukavaan mökkiin. Toivottavasti ilmat suosivat meitä. Mökki oli varsin vaatimaton nimitys upealle hirsihuvilalle, jossa oli kaikki nykyajan mukavuudet.
Ravittua itsemme, lepäilimme mukavilla tuoleilla. Et ole tainnut löytää ketään vierellesi, kun pyysit minut apuun? Eipä ole tullut ketään sellaista, jonka kanssa voisi ajatella mennä yhteen. Sama juttu. Olen kyllä treffailut muutamia, mutta jotenkin olen mielessäni verrannut heitä sinuun, eikä se ole oikein heitä kohtaan. Kyllä tämä yksin olokin ihan hyvä juttu on, eipä tarvitse selitellä kenellekään mitään tekemisistään. Tosin kyllä tämä viime aikoina on alkanut ottamaan päähän. Ihminen kaipaa kuitenkin kumppania, ollaanhan suurimmaksi osaksi sosiaalisia lauma eläimiä.
Radiosta, alkoi juuri silloin kuulua Britan, laulamana mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruostumaton. Molemmat purskahdimme nauruun. Joo, o täytyy tunnustaa, että aika ajoin olen sinua kaivannut. Eihän meillä ollut oikeastaan mitään ylipääsemättömiä riitoja. Taidettiin lopulta vain kyllästyä naamoihimme, samoihin rutiineihin ja lapsiakaan ei tullut. Sama täällä Mirkku puuskahti, on se kumma juttu. Oltiinkohan liian hätäisiä eron suhteen? Tiedä häntä oltiinko? Näihin kummankin mieltä askarruttaviin mietteisiin vaivuimme loppu illaksi.
jatkuu
Yllätysmatka 2
Matkaan lähtö ilta koitti ja niinpä tilasin matalan kuten meillä taksia kutsuttiin joskus 60-70 luvulla. Tuumin, että onkohan takseille nykyisin uusia nimityksiä? Lunttilappu jäi tietysti kotiin, mutta muistin sentään vaunun numeron ja mielestäni myös hytin numeron. Soittaa en kehdannut, vaan luotin muistiini. Ähelsin pitkin makuuvaunun kapeaa käytävää, jossa mahduin hädin tuskin kulkemaan kassien kanssa.
Koputin ja oven avasi ihan outo ihminen, jolta pyytelin anteeksi. Samalla avautui viereinen ovi ja Mirkku sihahti tuu pois sieltä ihmisiä häiritsemästä. Sorry muistin hytin numeron väärin. Etkö ottanut tietoja ylös? Otin, mutta lappu unohtui kämpille. Olisit soittanut ja kysynyt. En viitsinyt häiritä, jos vaikka olisit ollut nukkumassa. Et sinä nukkumisestani ole ennenkään paljoa piitannut, aina olit vonkaamassa öisin. Ei silti olihan se mukavaa usein, muttei aina, kun olin väsynyt. Vanhemmiten tulee kuulemma viisaammaksi, eikä hormoonit hyrrää entiseen malliin. Siitä puheen ollen. Mitä jos vähän verestettäisiin vanhoja mukavia muistoja? Hemmetti sun kanssasi mee ny maate senkin vanha irstas pukki tuohon ala punkalle ja sassiin. Sinä olet tällä reissulla vain ja ainoastaan antamassa tietoa ja neuvoja metsä asioissa, ettäs tiedät. Asia vilpitön, mutta on kuitenkin mukava nähdä sinua äkäpussia taas. Kai sitä sentään halia saa, kun ei olla pitkään aikaan nähty? No äkkiä sitten minä olen väsynyt. Tuntui mukavalta halata pitkästä aikaa. Oli kuin emme olisi ikinä erossa olleetkaan. Aamulla lähdetään Rovaniemeltä ja ajetaan Kemijärven kautta kohti Kuusamoa ja Posiota. Kemijärvellä pitää käydä kaupassa ostamassa muonat 4 päiväksi. Mirkku selvitti aamun ohjelmaa. Nukahdin vissiin melkein heti, päästyäni vaakasuoraan asentoon.
jatkuu