Reissu 1970-luvulla
perjantai 30 kesäkuu 2023
Moro, sanoi hessu keskustorin nysse pysäkillä, kun köpöttelin keppini kanssa pysäkille. Moro, moro mitä äijä? Lähde Lappiin mun ja Juhan kanssa. Ei helvetissä, mulla on tää jalka vielä leikkauksen ideaalisiteessä, eikä mulla ole rahaakaan. Harmi, olisit ny lähteny vaan, olis halvempaa toi bensa kolmisin. Silloin välähti, ootas ny Hepe, mulla on sellainen jättiporsas kotona täynnä kolikoita, johon olen laittanut noin joka päivä röökiaskin hinnan, sen jälkeen, kun lopetin tai aloin lakon. Milloin lähdetään? Tosin mun ajaminen on vaikeaa tän kintun takia. No, ei se haittaa, kyllä me Juhan kanssa ajetaan. Lähdetään ylihuomenna.
Vein painavan säästöpossun teuraalle STS pankkiin, missä kolikoita laskeva kone suoritti toimituksen alta aikayksikön. Jumankekka, siellä oli liki kaksi donaa. Oli hyvä päätös lopettaa, muuten tuo kaikki olisi mennyt savuna taivaalle, pohdin. Nyt pääsen Lapin reissulle.
Ladan kaasupoljin sai raskasta jalkaa, sillä Hepe ei juuri kuhnaillut tai ollut tien tukkona. Öiksi hakeuduimme johonkin halpaan mökkikylään. Oli teltta mukana, mutta ei sitä keritty juuri pystyttämään, kun minä, Hepe tai Juha otimme ilolientä. Oltiin sovittu, että joka toisen päivän ajaa Juha ja toisen Hepe. Mökkikylissä ei ollut vapaita tyttölapsia, he olivat lähteneet likkaporukassa reissuun. Se latisti tunnelmaa.
Matka joutui tätä vauhtia ja pian olimme naapurimaa Norjassa. Hammerfest oli päämäärämme. Pohjoinen Jäämeri avautui eteemme tyynenä, ei jälkeäkään myrskystä, kylmyydestä tai valaista. Siinä pällistellessämme merta, näin kirkuvan lokkiparven iskevän lahden veteen vastarannalla. Tuonne täytyy päästä heittämään noita virveleitä. Ajoimme vastarannalle auton parkkiin ja virvelit esiin. Heti ensimmäisellä heitolla oli kiloinen sei koukussa. Jokaisella heitolla sama tulos. Seit ja lokit jahtasivat villa kuoreita ja me seitä, kaikki yhtä nälkäisinä. Rannalle oli kertynyt valehtelematta noin metrin kasa kalaa, kala miehethän eivät tunnetusti valehtele. Silloin sanoin ei perkule lopetetaan. Tuon läjän perkaamiseen menee ikä terveys. Kamutkin tajusivat, ettei ahnehtiminen ollut järkevää. Mitä tehdään? Eikös tuossa tullessa ollut joku kaupan tapainen sanoin, mennään ostamaan joku saavi ja suolaa. Herranjestas, kuinka nätti meidän ikäinen norjatar, oikea viikinkiprinsessa tuli meitä palvelemaan. Yhteisen kielen puutteessa tyydyin kansainvälisiin käsimerkkeihin ja osoittelin, mitä tarvitsimme. Kyllä otti pattiin, kun en ollut ruotsin tunneilla tullut opeteltua kieltä, sillä svenskalla olisi pärjännyt ja saanut kontaktia viikinkinaiseen. Kauniin hymyn kyllä saimme, kun hän aisti, että olin myyty, kun typerehdin naama punaisena hänen kauneutensa edessä.
Takaisin kalakasalle ja fileeraus hommat käyntiin, kalafilettä ja merisuolaa kerroksittain saaviin. Tilli puuttui, muttei sitä jääty suremaan. Jätimme muutaman kalan illalla paistettavaksi. Jäämeri ja Hammerfest oli nähty ja nokka kohti Kilpisjärveä. Illalla leiriydyimme erään pienen joen varteen ja aloimme pitää kala peijaisia. Olimme täydentäneet juomavarastoja Norjan Alkosta, joka oli sika kallis. Kalaa tikun nokkaan nuotion lähelle ja "valkoviiniä" palanpainikkeeksi. Hepen saatua juomaa ja ruokaa. Niin ravinnosta ja juomasta täysin virkistyneenä, hän lähti metsään painimaan kelojen ja kantojen kanssa, karjahdellen kuin karhu. Jatkuu
Lähettäjä Tahmela - 1969 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu