Vääryyden korjaaminen

Pyykkikori pullisteli yli äyräiden kylppärissä, siinä kököttäessään se ikään kuin aneli, tyhjennystä, sillä osa pyykistä oli jo päätynyt lattialla. Vaatehuolto oli, olemattomien muka kiireellisempien asioiden vuoksi jäänyt viime aikoina vähälle, ellei peräti täysin huomiotta. Ihan silkkaa laiskuutta ja mukavuuden halua. Siltä seisomalta suoristin selkäruotoni ja päätin, että laiskuuden aika on osaltani mennyttä. Alan vastuulliseksi kodinhoitajaksi tältä istumalta. Jossain takaraivon tienoilla asustava, joku ilmeisen pahantahtoinen henki kuiskutteli, että saapas nähdä kauanko tämä puhti nyt kestää. Viimeksi se oli alle kaksi viikkoa.

Pahoista aavistuksista huolimatta, rauhoittelin pyykkikoria ja lupasin tyhjentää sen ja siivota lattian vielä tällä viikolla. Nurkasta, jos tarkkaan kuunteli, kuului mielestäni pyykkikorin helpottunut huokaus. Saattoi olla, että kuulin omiani. Sillä yksin ollessaan, sitä juttelee pyykkikorille, kukkasille ym. kodin esineille. Kukkia kastellessa kerron usein uskaliaita juttuja mehiläisistä ja muista oikean luonnon ihmeistä ja sääilmiöistä. Saatan sanoa, että saatte olla onnellisia sisäkasveja, joista pidän huolta. Sillä luonnossa on monia vaaroja kukille. Teidät voi joku eläin syödä, tallata, ihminen poimia vaasiin kuivumaan tai raju ukkosmyrsky pyyhkäisee ylitsenne, tuhoten kasvupaikkanne.

Nuo kodin kaunistajat ja muut tarve esineet, ovat oivaa juttuseuraa yksinäiselle, eivät sano ikinä vastaan ja näin kodin ilmapiirin täyttää sopu ja harmonia. Näin menetellen säilyy myös kodikas ilmapiiri rikkoutumattomana ja rauhaisana.

Niinpä suunnistin siltä seisomalta pyykkitupaan varaamaan aikaa. Tupa on keskellä pitkää taloamme ja oveltani oli sinne pisin matka. Varausvihko näytti ensi silmäyksellä olevan, sillä viikolla täyteen buukatulta. Eipäs sentään, kun pyhänä oli vielä pari väliä tyhjää, totesin helpottuneena, sillä nyt voisin pitää pyykkikorille antamani tyhjennys lupauksen. Näissä lupaus asioissa pitää olla tarkkana, että pitää sen minkä lupaa, oli kyse sitten vaikka pyykkikorista. Eikös niin? Silloin syntyy luottamuksellinen suhde kaikkiin, joiden kanssa on tekemisissä.

Matkan pituus pesutupaan ei haitannut ja otankin sen kuntoiluna, koska kuntoilen täysillä aina niinä harvoina pyykkipäivinä, joita harrastan. Silloin nousen myös portaat kuudenteen kerrokseen. Kuudennessa hikoilen ja läähätän kuin ajokoira, tosin kieleni ei roikku yhtä pitkällä. Huohotin tovin eteisessä, odotellen hengityksen normalisoitumista. Huikkasin kylppäriin pyykkikorille, homma hoidossa, pyhänä tyhjennän sinut ja fiksaan lattian. Tämmöistä jännää äksonia on yksineläjän päivät täynnään.

Jatkuu

Mansen seniorit aloittivat viime vuonna rollaattori marssin arvokkaan ja turvallisen vanhuuden puolesta. Se onkin tarpeen, sillä ei ole kovinkaan arvokasta, turvallista saati kunniakasta, maata nälissään märässä vaipassa, jossain esperissä. Nyt muut paikkakunnat seuraavat Mansen antamaa esimerkkiä ja järkkäävät omia rollaattori marsseja. Hyvä niin. Aloitusvuosi jäi minulta harmillisesti väliin. Nyt olin kuitenkin mukana täysin palkein, vaikken rollaattoria vielä tarvitse, mutta osallistua kuulemma sai ilman ärhäkkää menopeliäkin.

Kokoonnuimme Pikku kakkosen puiston liepeille ja itse marssi sujui meiltä parilta tuhannelta vetreältä harmaalta pantterilta rutinoidusti, ryhdikkäästi ja hyvässä järjestyksessä. Marssimme puistosta Tammerkosken yli Laikun lavalle, eikä nuorison tai kenenkään muunkaan järjestämiä vasta marssijoita näkynyt. Eivät vissiin uskaltaneet uhmata meitä työnsankareita? Meitä jotka rakensivat hyvinvointivaltion, jota nyt alas ajetaan vauhdilla.

Kun, monen malliset menopelit polkaistiin vauhtiin, niin siinä olisi helvetin enkelitkin säikähtäneet ja luikkineet kerhotaloonsa piiloon, sillä niin päättäväisen näköistä porukan meno oli. Myös Elokapina olisi voinut ottaa oppia, miten liikenne pysäytetään rauhanomaisesti rollaattorein. Me emme tosin olleet mikään liivijengi, vaikka olisi kenties pitänyt sellainen perustaa. Sillä, liian monien seniori kansalaisen asioita, on hoidettu surkeasti isän maassamme. Monet saavat epäinhimillistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua osakseen noissa espereissä, joissa raha on tärkeämpi kuin ihminen. Hallituksen sossu ministeri sai myös kuulla monesta suusta kunniansa ja ihan aiheesta.

Oli imartelevaa, kun parikin virkeää kasikymppistä yritti puoliväkisin pokata minua seiska kakkosta nuorukaista mukaansa pullakahville. Siinä olisi ollut voita molemmin puolin leipää, ajattelin hymyillen vanhalle sanonnalle. Kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti ja päättäväisesti, vedoten olemattomiin kiireisiin. Toisaalta mieltä lämmitti ja rintaa röyhisti, että kyllä meikä pojalla näköjään olisi vielä vientiä ja kelpaisin naisille.

Opettaja pyysi meitä esittelemään itsemme Gunnarille. Tuolle myöhässä tulleelle ja vielä naisille mieleiseksi kukonpojalle, jollaiseksi kateellisena hänet arvioin. Vai pitäisi tässä vielä itsensä myöhästelijälle esitellä funtsin nyreästi.

No, niin nyt ovat kaikki päivää tuttuja ja paikalla, joten voimme aloittaa, itse baletin alkeisiin perehtymisen. Monille tämä lienee jo tuttua, mutta ei kaikille. Sinä Kalervo taisit olla ainoa, kenellä ei ole aiempaa baletti taustaa. Joo, ei mitään hajua koko hommasta paitsi joku filmin pätkä, jonka katselin.

Käydään läpi varusteet mitä teidän tulee hankkia näin alkuun. Tein listan ensi alkuun tarvittavista varusteista, sekä termeistä jotka pitää oppia. Hmm. kovat kärkitossut ja pehmeät tossut, Trikoot sukkahousut, tanssi vyö ja tukihousut lueskelin listaa. Sitten allegro ripeästi ja adagio hitaasti jne. näinköhän ikinä oppisin nämä luultavasti ranskalaiset termit? Tuki housujen ja tanssi vyön kohdalla hiukan nauratti. Eikös ikäihmiset mummut ja papat tarvitse tukihousuja mietin.

Käydään sitten läpi baletti sanastoa. Asettukaa siihen Barren viereen. Minkä ihmeen barren hätäilin, mutta muut menivät peili seinustaa kiertävän tangon viereen seisomaan, niin minäkin. Tämä tulee teille vielä hyvin tutuksi ja tässä on hyvä aloittaa perustreenit. Myöhemmin siirrymme vaativampiin liike sarjoihin.

En malttanut olla kysymättä, millaisia ne vaativat liikkeet ovat. No esimerkiksi hyppy ilmaan eli Cabriole pas, jolloin napsautetaan jalkaterät yhteen ilmassa. Opettaja näytti liikkeen, joka näytti jotenkin hienolta, mutta oli varmaan pirun vaikea alokkaalle. Sitten spagaatti ja ballon eli hyppy ilmaan, jossa tavoitellaan vaikutelmaa, että ikään kuin jäätäisiin ilmaan. Tässä kohtaa mielikuvitukseni kävi jo ylikierroksilla. Siis jäädä ilmaan, näin itseni ilmaan pysähtyneenä kuin joissain sarjakuvissa.

Eka ja viimeinen baletti tuntini päättyi, siihen, että näin sieluni silmin hieman ylipainoisen itseni spagaatti asennossa pysähtyneenä ilmaan. Ei auta itku markkinoilla saati baletissa, pitänee keksiä muuta tekemistä, mietin. Baletti oli hieman pulskalle vartalolleni sittenkin epäsopiva harrastus. Se harmitti, kun kaikki kauniit ”kanaseni” jäivät Gunnar pässin hoidettaviksi, likisteltäviksi ja pyöritettäviksi.

Finito