Ero tarina
torstai 24 huhtikuu 2025
Edellisestä käynnistäni oli kulunut pari viikkoa, kun taas istuin samassa kuppilassa, samassa pöydässä, pyöritellen tyhjää lasiani pöytää vasten. Silloin viereeni istahti outo miekkonen pikku hieneessä, hän vaikutti olevan omissa ajatuksissaan, hetken katseltuaan pöydän pintaa, joka oli olutlasien peitossa ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän aloitti. Oletko koskaan miettinyt, että jokaisella erolla on oma tarinansa, joka jää muiden varjoon? Minun tarinani ei ole ehkä niin dramaattinen kuin jotkut muut, mutta se on silti tärkeä minulle. Ei jumankekka, ei taas näitä surkeita ero höpinöitä, mutta katsottuani äijän surkeata ilmettä, no annahan tulla, mutta lyhyesti kiitos.
Siitä on jo aikaa viitisen kymmentä vuotta, kun ikävissäni, ajattelin yllättää iloisesti silloisen tyttöystäväni, joka asui maaseudulla noin 55 kilsan päässä kaupungista eräässä pikku kylässä. Oltiin seukattu vakavasti jo parin vuoden verran ja näimme toisiamme viikonloppuisin ja lomilla. Ikävä kaihersi rintaa, siispä hyppäsin sinne menevään viimeiseen linja-autoon kukkapuska kädessä.
Kävelin hänen asunnolleen, joka oli vuokrattu pieni omakotitalo. Ihmettelin hieman autoa pihassa, sillä hänellä ei ollut omaa autoa. Ajattelin jonkun ystävän tulleen kylään. Kilautin ovisummeria. Valmistauduin iloiseen jälleen näkemiseen ja asetin kukkapuskan eteeni ojennus valmiuteen. Sinä, voi ei mitä ihmettä teet täällä? Tuli ikävä ja hyppäsin bussiin. Voi hemmetti sua, eikä niitä mene enää takaisinkaan. Tuu sisälle. Olohuoneessa oli katettu pöytä kynttilöineen, kukka vaasein ja pöydässä istui ikäiseni heppu. Ohhoh täällähän on romanttinen illallinen katettu, mutta ilmeisesti ei minua varten. Annoin kukat ja käännyin takaisin ovelle, jonka suljin viimeisen kerran.
Ajattelin siinä, että on pitkä kävelymatka edessä ja kohta tulee pimeä, voi helvetti minkä Ritva teit. Ei silloin ollut kännyköitä, eikä ollut rahaa taksiin, jonka olisi ehkä saanut, jos olisin palannut Ritvan luo ja anellut häntä soittamaan taksin. Ylpeys ja suuttumus ei vain antanut siihen toimeen mahdollisuutta. Autojakaan ei siihen aikaan ollut niin kuin nyt, joten liftin saaminen, olisi ollut hyvää säkää. Siinä illan pimetessä kävellessä kylän hautuu maan ohitse, tuli mieleen, jos jonkinlaista aatosta. Olin kävellyt jo viitisen kilsaa liki pilkkopimeässä, kun alkoi kaiken kukkuuraksi tihuuttaa vettä. No niin tämä tästä puuttuikin, sitten kuulin auton lähestyvän. Nostin peukun, auto pysähtyi, avasin oven ja kas puikoissa istui Ritvan illallisvieras. Kelpaako kyyti? Ensin meinasin vetää turpiin, mutta sitten ajattelin sadetta, joten istahdin etupenkille. Matkan aikana ei sanottu sanaakaan. Kiitin kuitenkin kyydistä. Sen koommin en ole ollut yhteydessä Ritvaan. No otetaan sille. Seuraavan kerran kun tulen kaljalle, niin vaihdan pöytää, sillä en jaksa kuunnella näitä ero stooreja, ovat sen verran masentavia. Toisaalta kapakka on hyvä paikka kuunnella toisten elämästä, oppien siitä monenlaista uutta kulmaa.
Lähettäjä Tahmela - 1685 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Balettia 3
Menin ensimmäisiin treeneihin ja ihmettelin missä muut jätkät ovat. Olin yksin kahdeksan sorjan ja nätin, baletista kiinnostuneiden nuorten naisten keskellä. Olin siis ainoa miespuolinen koko porukassa. Apua tai ihan kivaa tarkemmin ajatellen. Tältä varmaan tuntuu ketusta, joka on päässyt "kanatarhaan" mellastamaan. Ajattelin sovinistisesti ja lipaisin huuliani. Toisaalta suuta kuivasi ja hermostutti, että miten tästä selviän, kun olen ainoa miespuolinen jäsen tässä ryhmässä.
Kurssin vetäjä asteli paikalle. Hän oli siro ihan ballerinan kokoinen ja näköinen mielestäni. Esiteltiin itsemme ja vähän kertoiltiin taustatietoja. Kaikilla naisilla oli jonkinlaista kokemusta, joskus nuorempana aloitetusta ja sitten lopahtaneesta baletti harrastuksesta ja halusivat nyt syventää taitojaan. En kehdannut mainita tanhu harrastukseni surkeaa lopputulosta, joten totesin, ettei minulla ollut oikeastaan mitään käsitystä baletista kuin se mitä olin elokuvassa nähnyt.
Ei se mitään alusta pitää muidenkin aloittaa, vaikka ovat aikaisemmin pikku tyttöinä olleet baletin alkeistunneilla. Se on kyllä harmi, ettei enempää nuoria miehiä kiinnostanut tulla kurssille. No, meidän on tyydyttävä nyt sinuun. Ei millään pahalla, oli hyvä, että sinä tulit. Muuten emme olisi voineet jatkaa. Tunsin itseni sillä hetkellä hyvin tärkeäksi persoonaksi.
Samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään marssi nuori mies vetävin askelin. Täälläkö se baletti kurssi pidetään. Voihan nenä en ollut enää ainoa kukko tässä tarhassa. Hyvä, että tulit, voitko esitellä itsesi ja vähän kertoa tausta tietoja. Gunnar oli ollut poikasena baletti tunneilla, mutta keskeyttänyt tapaturman vuoksi. No niin, siinä tuli sitten oikein Gunnar pässi, tähän reviirilleni sotkemaan yksinoikeuttani naaraisiin. Funtsin kateellisena.
jatkuu
Balettia 2
Ilmoittautuminen baletti kursseille kävi jouhevasti. Onpa hyvä, että edes yksi poika uskaltaa ilmoittautua, kurssinpitäjä sanoi ystävälliseltä. Eikö tänne sitten ole muita miehiä tulossa? No ei sitä vielä tiedä, sillä ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä. Kurssin aloitus alkaa ensiviikon torstaina klo 18.00 ilmoitti kurssille osallistujien vastaanottaja. Pitääköhän ostaa jotain varusteita? Se selviää torstaina, silloin käydään läpi hankittavat varusteet ja treeni aikataulut.
Tieni vei kirjastoon etsimään baletista kertovaa kirjallisuutta. Ei sitä juurikaan ollut, mutta jotain sentään löytyi. Neuvostoliiton Bolshoi teatterin baletti oli maailman ehdotonta huippua siihen aikaan tähtinään mm. Rudolf Nurejev ja Ulanova lännen tähtiä olivat Bessy ja Labis. Nurejev loikkasi myöhemmin länteen. Silloin baletti oli poliittista, siinä missä urheilukin.
Kävin katsomassa baletista kertovan filmin. Se oli jotain henkeäsalpaava menoa. Niin sulavaa ja jotenkin tenhoavaa liikehdintää esiintymis lauteilla. Tuumin, että jaaha kuinkahan meikämannen kroppa suostuu moiseen vartalon sulo liikuntaan ja hallintaan. No yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.
Tanssin balettia vähintään yhtä hyvin kuin Nurejev tai Labis. Kuulin yleisön haltioituneen huokailun, kun liihottelin lauteilla. Suoritin mitä huimempia akrobaattisia sulavia liikkeitä. Tunsin, miten täydellisesti hallitsin kroppani.
Joutsenlammessa nostelin henkeäsalpaavan kaunista siron jäntevää ballerinaa sulavasti ilmojen teille Tutu hulmuten. Aplodien pauhu ja bravo huudot olivat aisteja huumaavia, jotka jatkuivat vielä kauan esiripun jo laskeuduttua. Tunsin olevani ylivertainen baletti lavojen nero. Ihmiset taistelivat lipuista esityksiini, eikä hinnalla ollut mitään väliä, kunhan pääsivät nauttimaan maailman parhaan ja komeimman tähden neroudesta baletin jalossa maailmassa. Nimmarien metsästäjät olivat jatkuvasti riesana, menin mihin vaan. Puhelin soi yhtenään, kun muiden baletti talojen agentit tarjosivat huimia summia, jos loikkaisin heidän ryhmäänsä. Minä poika en isänmaatani petä, kuten Nurejev teki, totesin.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, totesin herätessäni kellon ilmoittaessa äkäisellä pirinällä, että herää pahvi, varasto kutsuu. Lakanat ja peitto olivat yöllisen baletti session jälkeen ihan solmussa ja tyynyt hujan hajan sängyllä. Tätä suurenmoista unta olisin halunnut nähdä vielä pitkään. On se hyvä, että saa olla kerrankin paras, vaikka vain unissaan.
jatkuu
Balettia
Nuorena, kun ei oikein tiedä, mikä minusta tulee isona? Mitä pitäisi tehdä tai harrastaa, siinä on nuori ihmisen alku pää pyörällä moisten kysymysten edessä. Siis itse asiassa suoraan sanottuna aika pihalla. Kun, tuskailin tätä nimenomaista pulmaa, niin mummuni sanoi, että nuorena pitää kokeilla kaikkea mahdollista. Pitäisi katsoa mikä ylipäätään sopii vartalolle ja päälle. Ihan viisas neuvo ajattelin. Mahdollisuuksia on tosiaan pilvin pimein ainakin teoriassa. Harrastuksista löytyy vaikka mitä urheilua, käsitöitä ja erilaisia kerhoja. Mutta, entäpä ne omat kyvyt mihin ne riittävät. Se on kuitenkin vielä arvoitus, luulee jo tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhat pierut.
Lähes kaikkia pallopelejä lähinnä sellaista höntsäilyä jalista, lätkää, korista ja lentistä harrastettiin naapurin jätkien kanssa. Missään en ollut loistava, mutten huonoinkaan. Jonkin sortin urheilua olin harrastanut oikeastaan koko siihenastisen ikäni. Tajusin jo varhain, ettei minusta tule uutta Peleä tai jotain NHL tai edes jotain kotimaista lätkä tähteä ikinä.
Kun likat alkoivat, tosissaan kiinnostaa menin tanhukursseille, mutta sieltä sain kiltin kehotuksen siirtyä johonkin muuhun lajiin.
Menin sitten nyrkkeily treeneihin, ne olivat tosi rajuja treenejä, hyvä kun kotiin osasi niiden jälkeen. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, koska valmentaja sanoi, että seuraavaksi mennään kisoihin. Minä lopetin, meni pupu niin sanotusti pöksyyn. Ei siksi, että pelkäsin turpiin saamista, tai antamista, vaan sitä yleisön eteen menemistä minä kauhistelin.
Merille menin heti ammattikoulun kokki linjan jälkeen messi kalleksi, siellä viihdyin neljä kuukautta. Merityö ei siis ollut minun juttuni.
Olisi hienoa, jos olisi jossain tosi hyvä, ajattelin. Minulla on vielä paljon aikaa löytää, joku laji jossa olisin ehdotonta kärkeä. Siispä aloin tsekkaamaan lehdistä ilmoituksia kaikista mahdollisuuksista ja mahdollisista alkavista kursseista, kerhoista ja uusista harrastus mahdollisuuksista.
Baletti kurssit alkavat, sinne toivotaan erityisesti poikia. Siinä se taitaa olla uusi aluevaltaus funtsin. Toisaalta mitä se baletti oikeastaan on? No siitä pitää ottaa selvää. Siispä lähdin ilmoittautumaan baletti kursseille.
jatkuu