Sotilas elämää
torstai 19 kesäkuu 2025
Elin armeija vuotta 1971 Lahden Hennalassa alokkaana ratsujääkäripataljoonan kranaatinheitin eskadroonassa. Kuri oli ankaraa ja joskus tuli ylilyöntejä, mutta muuten homma pelitti. Seisottiin käytävällä kolmirivissä ja vääpeli tepasteli tehostetun rehvakkaasti edessämme. Huomenna te lähdette Pystykorva eli kivääri mukana kovapanos ammuntoihin Hälvälän ampuma radalle suksilla. Ilmoitus oli lyhyt ja ytimekkään selkeä kuten intissä oli tapana hoidella asioita. Ei mitään ylimääräistä hömppää tai jaarittelua.
Siispä aamulla lähdettiin suksimaan Hälvälään täyspakkaus selässä, jotain toista kymmentä kilsaa se matka vissiin oli. Ei siinä ollut mitään kummallista, sillä kunto oli rautaa, siitä kapiaiset olivat pitäneet huolen viikoittaisilla pitkillä jalka marsseilla.
Kun, hernesopat oli saatu tuulen suojaan, niin siirryimme ampumaradalle. Saatiin paukut pystykorviin ja kuunneltiin ohjeet, miten toimitaan radalla. Tärkein ohje oli vissiin se että, jos tuli häiriö ratsumiehen rakkaaseen morsiameen eli pystykorva kivääriin, niin piti nostaa toinen jalka makuuammunnassa ylös? Eikä missään nimessä kääntyä ja osoittaa kapiaista kiväärillä sormi liipaisimella ja sanoa, että tässä on joku vika.
Ammunta alkoi. Ammuin muutaman patin ja sitten ihmettelin, kun en enää nähnyt taulua kunnolla. Siispä kinttu ylös ja ilmoitus, että en näe taulua. Kessu kysyi miten niin et näe taulua? En vain näe. Sitten pimeni ja minua vietiin mäkeä ylös parakki paikalle. Tulin hetkeksi tolkkuihini ja minulle pantiin mittari kainaloon. 41,5 astetta huusi lääkintä mies sirra eli suomeksi ambulanssi tänne ja äkkiä, olivat viimeiset sanat, jotka kuulin sinä päivänä.
Heräsin jossain vaiheessa ja näin ensimmäiseksi kauniit herttaiset tumman kiharapilven kehystämät lempeästi minua katsovat ruskeat lempeät silmät. Olenko, taivaassa enkelini kähisin voimattomana? No et nyt sentään vielä, olet KKS 2 kuume osastolla jo kolmatta vuorokautta. Nuku vain niin tulen huomenna ottamaan veri ja virtsanäytteet. Yöllä näin niin sanottua märkää unta, jossa oli enkelini ja minä hyvin intiimissä tilanteessa.
Aamulla tuo sisar hellä valkoinen haki näytteet. Sain aamupalan ja kunto alkoi olla normaalin oloinen. Seuraavana päivänä sain kutsun kuulemaan tuloksia näytteistä. Tuo ihanainen sotilaiden märkä uni, alkoi kertoa, ettei verinäytteissä ollut mitään poikkeavaa, mutta virtsa näytteessä oli jotain ylimääräistä, hän kertoi hymyillen, siellä oli muutama kuollut siimahäntä. Ymmärsi pointin, punastuin ja mieleen tuli yöllinen uni. Tuota tulisitko sotkuun jonain päivänä, niin tarjoan munkin kahvin kera. Mielelläni, mutta mieheni saattaisi ymmärtää väärin.
Se siitä sitten, tulihan sentään yritettyä. Minut kirjattiin ulos taskussa viikon kuntoisuusloma paperit.
Lähettäjä Tahmela - 1308 kertaa luettu
Edelliset kirjotukset
Yllätysmatka 8
Ajelimme hiljaisuuden vallitessa kämpille. Mirkku oli ikään kuin muissa maailmoissa, tuijotellen vain eteensä. Hän ajatteli luultavasti, mitä tehdä perinnölleen. Kokkailin matkamme viimeistä ilta ruokaa. En halunnut häiritä Mirkkua. Vanhastaan tiesin kyselemisen, olevan ajan haaskuuta.
Kuule Make, jos haluan suojella metsäni, niin eikös siitä saa käyvän korvauksen. Siis saman rahan, vaikka panisin koko metsän autioksi puista ja tuhoaisin samalla lukuisten metsän eläinten elinolot. Samalla tuhoaisin marja ja sieni sadot. Uuden metsän kasvu tällä 75 hehtaarin alueella kestäisi arviolta vähintään 50–80 vuotta. Ei helkkarissa, minä pistän metsäni suojeluun ja vaikka lahjoitan sen kuolemani jälkeen luonnonperintösäätiölle. Lapsia minulla ei tule ikinä olemaan, eikä muitakaan perijöitä ole. Niinpä nautin metsästäni ja käyn poimimassa vuoden marjat ja sienet vuosittain talteen. Tiedä vaikka kaataisin sen verran metsää, että voisin rakennuttaa itselleni hirsimökin oman metsän jykevistä hongista. Se sopisi siihen pikku lammen rantaan, joka on siinä lähellä metsä tietä. Siellä olisi hyvä viettää kesiä ja vaikka muuttaa eläkkeellä sinne kokonaan. Isältä jäi metsän lisäksi rahaa ehkä sen verran, että niillä peittäisi sahurin ja timpurin palkat. Mitäs tuumaat Make?
Kuulostaa romanttiselta ja oikeastaan pirun hyvältä ajatukselta. En tosin muista mitä metsän hoito laki sanoo asiasta, mutta etköhän saa tehdä omaisuudellasi niin kuin haluat, tai sitten tämä ei ole vapaa maa. Tulehan syömään.
Ruokaillessa huomaan, että Mirkku katselee minua jotenkin tutkivasti. Mitäs tykkäät, jos kokeilemme vielä yhdessä oloa? Sama ajatus oli itselläkin, ollut mielessä. Etenkin kiihkeän viime yön jälkeen olin ihmetellyt, miksi ylipäätään päädyimme eroamaan. Olen hiljaa pitkän aikaa ja näyttelen harkitsevani vakavasti asiaa. Olen kuullut, etteivät nämä uusinnat ole, oikein onnistuneita olleet. Toisaalta mikä meitä vapaita ihmisiä estää yrittämästä. Tuntuu kuin emme olisi koskaan edes eronneet. Kumpikaan ei ole treffanut ketään varteen otettavaa, niin mikä ettei. Pannaan hynttyyt uudelleen yhteen. Tällaista yllätys lopputulosta matkalle, en todellakaan ollut osannut odottaa. Alun perin minun piti olla mukana, vain arvioimassa ja ehdottamassa toimen piteitä perintömetsää varten.
Yllätysmatka 7
Yö jäi nukkumisen osilta lyhyeksi, mutta muuten olo oli kevyt, raukea ja kaiken kaikkiaan mahtava pitkästä aikaa. Tajusin, että minun oli oikeasti ollut ikävä Mirkkua, vaikka olimme eronneet, kun suhteen jatkaminen, oli alkanut tuntua mahdottomalta. Olimmeko olleet liian hätäisiä eron suhteen? Tuntui auvoiselta taas olla siinä hänen vierellään. Silittelin hellästi Mirkun pitkiä tummia hiuksia ja kysyin, tahtooko kultani kenties kahvin ja aamupalan sänkyyn Äläs nyt ala kuvitella ittestä ja meistä liikoja, yhden kivan yön jälkeen.
Kata pöytään kuten aiemminkin olet tehnyt. Harmitti, koska olin jo kuvitellut, että olisi tosi mukava uudestaan lyödä hynttyyt yhteen ja muuttaa saman katon alle. Vanha rakkaus Mirkkuun oli roihahtanut uuteen liekkiin. Mirkun aamu viileys palautti minut taas ruotuun, vaikka oli yöllä ollut niin tulinen. No, minkä sille mahtaa, että yön tulisuus vaihtuu aamun pikku koleuteen. En ollut saanut naisten mielen liikkeistä ikinä selvää. Naisten sielun elämä oli minulle mysteeri. Kaikkia sitä mieleen tuleekin, ehkä me miehet olemme hiukan tolloja, kun aletaan kuvitella ihan mitä vaan yhden kiihkeän yön jälkeen?
Löysimme Mirkun palstalle, vaikka reitti ei ollut ihan selväpiirteinen. Näimme jälleen maakotkan liitelemässä niityn yllä. Oli upeaa katsella sen verkkaista liitoa. No niin Make, nyt sitten katsot sillä silmällä, mitä tälle palstalle mielestäsi pitäisi tehdä. Ota tuosta tuo kuiva oksa. Sillä kun kopauttelet puiden runkoihin ja pidetään vähän ääntä, niin mesikämmenet osaavat väistyä. Niin tai löytävät meidät sapuskakseen helpommin. Puhelimen kartan avulla oli helppoa suunnistaa. Puoli päivää siinä kierrettiin metsää. Minä kopistelin honkien kylkiä otsoille pelotteeksi ja samalla katselin metsää arvioiden tulevia toimenpiteitä.
No mitäs meinaat, mitä pitäisi tehdä? Hyvän palstan isäsi oli ostanut. Harvoin näkee tämmöistä liki koskematonta metsää. Ainaskin harvennus hakkuu on tehtävä koko palstalle ja ehkä joku parin kolmen hehtaarin aukko tuohon vanhempaan osaan, siellä on arvokasta tukkipuuta. Avohakkuuta ei tähän metsään tehdä niin kauan, kun minun pääni harteilla keikkuu. Mirkku kivahti, siinä menee monen eläimen koti ja turva. Taidan pistää suojeluun koko palstan tai myyn sen luonnonperintösäätiölle. Sinunhan tämä on, tee niin kuin sydän sanoo. No tämä palsta tuli nähtyä. Harkitsen huolellisesti mitä teen palstan suhteen. Lähdetään kämpille. Ensi yö onkin viimeinen.
jatkuu
Yllätysmatka 6
Huomasin, illallista valmistaessa, että jokin asia painoi Mirkun mieltä. Yleensä puhelias nainen istui hiljaa pöydän ääressä. En halunnut häiritä toisen mietiskelyä, vaan jatkoin askareita illallisen parissa. Kaipa hän ottaa asian puheeksi, jos se yleensä minulle kuuluu.
Make, olen mietiskellyt jo pitkään, että miksi isä jätti tämän metsäpalstan minulle ja milloin hän edes hankki sen. Emme olleet missään yhteyksissä sen jälkeen, kun hän erosi äidistä ja muutti myöhemmin jenkkilään. On jotenkin ahdistavaa, kun en tiedä mitään isäni vaiheista. Olihan hän sentään biologinen isäni. Muistaakseni olin jotain 3- vuotias, kun he erosivat. Muisti kuvat hänestä ovat hyvin hämäriä, mutta silti myönteisiä.
No olit sentään hänen tyttärensä. Minusta on hyvä, että hän muisti sinua. Jotkut eivät edes muista, piittaa tai ole tietävinään lapsistaan. Ehkä hänellä oli huono omatunto, tai tunsi syyllisyyttä, ettei ollut ottanut yhteyttä sinuun mitenkään? Nyt sitä ei saa mitenkään selville.
Totta minulla ei ole mitään tietoa isän vaiheista Amerikassa. Tämä oli sinulle sitten se Ameriikan ihmemaan yllätys perintö, joita jotkut ovat saaneet Pohjois-Amerikan sukulaisilta sediltä ja tädeiltä. Monet ovat haaveilleet suurista Amerikan perinnöstä, mutta harva on saanut niitä.
Entä se asianajotoimisto, joka lähetti tiedon perinnöstä. Saisiko sitä kautta mitään tietoa isäsi vaiheista? Olen miettinyt asiaa, mutta olen myös huomannut unohtaneeni isän täysin. Sitä paitsi isäpuoleni oli hyvä mies, joka täytti biologisen isän paikan loistavasti. Toisaalta uteliaisuus hänen vaiheistaan on herännyt. Taidan ottaa tämän reissun jälkeen yhteyttä siihen toimistoon ja selvittää hänen vaiheitaan.
Se on varmaan paras ratkaisu. Eihän sitä tiedä, vaikka sinulla olisi liuta sisarus puolikkaita. No niitä pikku velipuolia on jo muutenkin kaksi. Toisaalta ei jokunen jenkki puolikas sisarus lisää mitään haittaisi. Rikkautta, hyvää sekä jännää vaihtelua, sellainen joukko sisarpuolia elämääni toisi. Toki vain siinä tapauksessa, että toimeen tultaisiin.
Huomenna onkin pitkä ja rankka päivä luonnon helmassa. Metsän hoidon tarpeen arvioimista. Susien ja karhujen väistelyä, hahmottelin huomisen ohjelmaa Mirkulle. Sitähän oli 75 hehtaaria, siinä on kiertämistä.
Lueskelin sängyssä hetken aikaa, sammutin valot. Tuijottelin hetken pimeyteen ja mietin huomista, sekä Mirkun sisarpuolia. Itsellä, kun ei sisaruksia ollut ei edes puolikkaita, saati vartti puolikkaita.
Make tuu tänne mun viekkuuun halitaan.
jatkuu