Muistojen raunioilla

Kuuntelin Radiosta Muistojen Bulevardi nimistä musiikki pläjäystä. Ihan mukava puolituntinen vanhoja tuttuja lauluja, ei siinä mitään. Mannola tuo nätti ex -missi lauloi autoajelulla nimistä kipaletta, missä bensa loppui yllättäen ja sitten onkin pakko halia ja pussailla, kun auto on jumissa kuutamoisen hiekkarannan parkissa. Siitä putkahti mieleen 70-luvun alulta eräs nuoruuden romanttinen kuutamo ajelu, tai sellainen siitä piti tulla.

Siihen aikaan alle parikymppisenä, kun en ymmärtänyt naisista mitään, vaikka mieli teki tehdä lähempää tuttavuutta. Toisaalta en ymmärrä vielä seitsemänkymppisenä juuri yhtään sen enempää. Ujous ja vielä silloin olemattomat seurustelu taitoni estivät, lähemmän tuttavuuden hieronnan likka lapsiin. Aivoni askartelivat kuumana etsien eri keinoja, jopa ihan hulluja sekä aivan epätoivoisiakin, miten saisi naisten mielenkiinnon persoonaani kohtaan heräämään.

Auto ja kitaran soitto taito olivat siihen aikaan mielestäni kova juttu ja varma nakki saada naisten huomio. Etenkään kun en vielä muusta tiennyt, niin päättelin jonkun taidon tai materian auttavan asiaa. Näin naivisti ajattelin, koska vanhemmat mutta eivät välttämättä viisaammat kaverit, niin vakuuttivat. Myöhemmin vasta huomasin, että hukkateillä ollaan.

Ajokorttia ei vielä ollut, joten ostin halvan kitaran. Pian selvisi, että musiikki ja varsinkin laulu taitoni olivat varsin olemattomat.

Lopulta autokouluun vei nuoren miehen tie. Sekin koulu oli kivinen. Ei niinkään teoria, vaan käytäntö eli ajaminen oli vaikeaa. Hevonen olisi saattanut olla parempi vaihtoehto. Humma olisi käsittääkseni ainakin totellut ohjaksia ja komentoja autoa paremmin. Ajo opettaja nousi autosta usein ensimmäisten tuntien jälkeen ihmeen kalpeana, vaikka hänellä oli hyvä rusketus. Oppiihan sitä, kun oikein yrittää ja treenaa. Pääsin inssistä jo kolmannella kerralla läpi. Olivat inssit mielestäni turhan pikkumaisia ja pilkuntarkkoja. Kyllä liikenteessä pitää, olla joustoa. Pitää saada ajaa nopeasti, jos tilanne niin vaatii. Pitää ehtiä ennen punaisia, jos on kiire. Selittelyt eivät kelvanneet pikkumaiselle inssille.

jatkuu

Ajelimme hiljaisuuden vallitessa kämpille. Mirkku oli ikään kuin muissa maailmoissa, tuijotellen vain eteensä. Hän ajatteli luultavasti, mitä tehdä perinnölleen. Kokkailin matkamme viimeistä ilta ruokaa. En halunnut häiritä Mirkkua. Vanhastaan tiesin kyselemisen, olevan ajan haaskuuta.

Kuule Make, jos haluan suojella metsäni, niin eikös siitä saa käyvän korvauksen. Siis saman rahan, vaikka panisin koko metsän autioksi puista ja tuhoaisin samalla lukuisten metsän eläinten elinolot. Samalla tuhoaisin marja ja sieni sadot. Uuden metsän kasvu tällä 75 hehtaarin alueella kestäisi arviolta vähintään 50–80 vuotta. Ei helkkarissa, minä pistän metsäni suojeluun ja vaikka lahjoitan sen kuolemani jälkeen luonnonperintösäätiölle. Lapsia minulla ei tule ikinä olemaan, eikä muitakaan perijöitä ole. Niinpä nautin metsästäni ja käyn poimimassa vuoden marjat ja sienet vuosittain talteen. Tiedä vaikka kaataisin sen verran metsää, että voisin rakennuttaa itselleni hirsimökin oman metsän jykevistä hongista. Se sopisi siihen pikku lammen rantaan, joka on siinä lähellä metsä tietä. Siellä olisi hyvä viettää kesiä ja vaikka muuttaa eläkkeellä sinne kokonaan. Isältä jäi metsän lisäksi rahaa ehkä sen verran, että niillä peittäisi sahurin ja timpurin palkat. Mitäs tuumaat Make?

Kuulostaa romanttiselta ja oikeastaan pirun hyvältä ajatukselta. En tosin muista mitä metsän hoito laki sanoo asiasta, mutta etköhän saa tehdä omaisuudellasi niin kuin haluat, tai sitten tämä ei ole vapaa maa. Tulehan syömään.

Ruokaillessa huomaan, että Mirkku katselee minua jotenkin tutkivasti. Mitäs tykkäät, jos kokeilemme vielä yhdessä oloa? Sama ajatus oli itselläkin, ollut mielessä. Etenkin kiihkeän viime yön jälkeen olin ihmetellyt, miksi ylipäätään päädyimme eroamaan. Olen hiljaa pitkän aikaa ja näyttelen harkitsevani vakavasti asiaa. Olen kuullut, etteivät nämä uusinnat ole, oikein onnistuneita olleet. Toisaalta mikä meitä vapaita ihmisiä estää yrittämästä. Tuntuu kuin emme olisi koskaan edes eronneet. Kumpikaan ei ole treffanut ketään varteen otettavaa, niin mikä ettei. Pannaan hynttyyt uudelleen yhteen. Tällaista yllätys lopputulosta matkalle, en todellakaan ollut osannut odottaa. Alun perin minun piti olla mukana, vain arvioimassa ja ehdottamassa toimen piteitä perintömetsää varten.

Yö jäi nukkumisen osilta lyhyeksi, mutta muuten olo oli kevyt, raukea ja kaiken kaikkiaan mahtava pitkästä aikaa. Tajusin, että minun oli oikeasti ollut ikävä Mirkkua, vaikka olimme eronneet, kun suhteen jatkaminen, oli alkanut tuntua mahdottomalta. Olimmeko olleet liian hätäisiä eron suhteen? Tuntui auvoiselta taas olla siinä hänen vierellään. Silittelin hellästi Mirkun pitkiä tummia hiuksia ja kysyin, tahtooko kultani kenties kahvin ja aamupalan sänkyyn Äläs nyt ala kuvitella ittestä ja meistä liikoja, yhden kivan yön jälkeen.

Kata pöytään kuten aiemminkin olet tehnyt. Harmitti, koska olin jo kuvitellut, että olisi tosi mukava uudestaan lyödä hynttyyt yhteen ja muuttaa saman katon alle. Vanha rakkaus Mirkkuun oli roihahtanut uuteen liekkiin. Mirkun aamu viileys palautti minut taas ruotuun, vaikka oli yöllä ollut niin tulinen. No, minkä sille mahtaa, että yön tulisuus vaihtuu aamun pikku koleuteen. En ollut saanut naisten mielen liikkeistä ikinä selvää. Naisten sielun elämä oli minulle mysteeri. Kaikkia sitä mieleen tuleekin, ehkä me miehet olemme hiukan tolloja, kun aletaan kuvitella ihan mitä vaan yhden kiihkeän yön jälkeen?

Löysimme Mirkun palstalle, vaikka reitti ei ollut ihan selväpiirteinen. Näimme jälleen maakotkan liitelemässä niityn yllä. Oli upeaa katsella sen verkkaista liitoa. No niin Make, nyt sitten katsot sillä silmällä, mitä tälle palstalle mielestäsi pitäisi tehdä. Ota tuosta tuo kuiva oksa. Sillä kun kopauttelet puiden runkoihin ja pidetään vähän ääntä, niin mesikämmenet osaavat väistyä. Niin tai löytävät meidät sapuskakseen helpommin. Puhelimen kartan avulla oli helppoa suunnistaa. Puoli päivää siinä kierrettiin metsää. Minä kopistelin honkien kylkiä otsoille pelotteeksi ja samalla katselin metsää arvioiden tulevia toimenpiteitä.

No mitäs meinaat, mitä pitäisi tehdä? Hyvän palstan isäsi oli ostanut. Harvoin näkee tämmöistä liki koskematonta metsää. Ainaskin harvennus hakkuu on tehtävä koko palstalle ja ehkä joku parin kolmen hehtaarin aukko tuohon vanhempaan osaan, siellä on arvokasta tukkipuuta. Avohakkuuta ei tähän metsään tehdä niin kauan, kun minun pääni harteilla keikkuu. Mirkku kivahti, siinä menee monen eläimen koti ja turva. Taidan pistää suojeluun koko palstan tai myyn sen luonnonperintösäätiölle. Sinunhan tämä on, tee niin kuin sydän sanoo. No tämä palsta tuli nähtyä. Harkitsen huolellisesti mitä teen palstan suhteen. Lähdetään kämpille. Ensi yö onkin viimeinen.

jatkuu