Blogit

Istuttiin mökin verannalla kahvittelemassa kullan kanssa, lähiluonnon lintuelämää tarkkaillen, kun huomiomme kiinnittyi oravan kataliin aikeisiin.

Pikkuorava väijyi puukiipijän pönttöä viereisestä männystä, ilmeisenä aikomuksena, napata mehevä lintupaisti. Oravat ovat pesärosvoja, vaikka söpöjä pörröhäntiä ovatkin. Taidan mennä, hätistämään sen pois linnunpoikasia kyttäämästä. Älä suotta kyllä linnut osaavat poikasiaan puolustaa. Mitä ne pienet tirpat oravalle mahtaa? Katso ja opi. Niinpä jäin istumaan ja katsomaan, mitä tuosta tulevasta luontospektaakkelista seuraa?

Katsotko liikaa peruutuspeiliin?
Uusi kausi elämässä, jännää vai mitä?

Toivotatko eksälle hyvää synttäriä? Haikailetko silloin hänen peräänsä? Onko sinulla vielä tunteita eksääsi kohtaan? Käsittelitkö eron kunnolla?

Oletko tiiviisti vielä yhteydessä eksääsi? Pyöriikö eksä mielessäsi? Onko suhde ihan oikeesti ohi?

Oletko päästänyt eksästäsi irti? Vai takerrutko menneisyyteen?

Kun näet eksäsi, hetkauttaako se sinua vielä?

Kananmunia, salaattia, hapankaali, höpisin itsekseni, raapien samalla harvoja päänahan haivenia, kun muistelin, mitä olin kirjoittanut ostoslistaan, joka lojui nyt keittiön pöydällä, eikä ollut taskussani, kun käpsedin kaupan hyllyköiden välissä tyhjä ostoskori kädessä. Kaupassa käynti ei ollut vahvin alueeni, mitä tuli eineen hankintaan ruokapöytään. Ostoslista, jonka yleensä laadin pieteetillä hyvin tarkasti, mutta se peijakkaan lappu vain unohtuu turhan usein kotiin. Sitten kaupassa muistin enään korkeintaan kolme asiaa. Onkohan tässä varhaisdementia iskemässä äijään, tuumin huolestuneena. Lopulta niiden muistamieni kolmen lisäksi, kori täyttyi sitä sun tätä murkinasta ja musta tuntuu tavarasta. Näillä täytyy pärjätä, seuraavaan kauppa reissuun funtsin ja lähdin kohti kassoja. Perjantaipäivä ja jonot sen mukaiset, kun ihmiset hakivat viikonloppueväitä. No, eihän eläkeukolla mitään kiirettä pidä olla, joten iisisti vaan odotellaan. Toisaalta joku väitti, ettei ole koskaan ollut näin kiireinen, kuin nyt eläkkeellä ollessa. Tiedä häntä, ehkä se niin on, että toisilla on kiire? Välillä, jono seisahtui joksikin ajaksi, kun kassa lähti punnitsemaan kaalinpäätä, jonka joku oli unohtanut punnita. Näitä hamojahan sattuu näille virkeille ja kiireisille eläkeläisille, ettei sitä ehdi joka kaalia tai perunaa punnitsemaan, kyllä kassa hoitaa ja jono seisoo.

Arjen kumppanuutta, luottamusta, hellyyttä ja intohimoa. Oletko kokenut tällaista rakkautta? Tai rakastanut toista niin, että halkeat.

Toiset ovat intohimoisia rakkaudessa ja vähän kaikessa, mitä tekevät.
Mistä löytää innon?

Kuinka tärkeää on sinulle, että tunnet intohimoa toista ihmistä kohtaan heti tutustuessa?
Mikä on parisuhteen kantava voima?

Suhde ilman intohimoa on laimea, kaverimainen. Voiko suhde edetä, jos kumpikaan ei tunne intohimoa, kipinää? Syvä rakkaus ilman intohimoa?

Tällä viikolla häitä juhlittiin Herttoniemen K-kaupassa. Vakioasiakas oli jättänyt kauppiaalle puhelinnumeronsa vakioveikkauskuponkiin. Hääkahvit järjestettiin kaupassa, eräs asiakas oli juhlan kunniaksi leiponut ison pullakranssin. Mahtavaa yhteisöllisyyttä.

Menitkö tutun kanssa treffeille? Miten kävi?

Laukontorin kalamarkkinoilla kävi melkoinen vilske ja kuhina. Lokit pitivät meteliä ja vahtia, mistä saisi kupuunsa ruokaa. Päivä oli ilmaltaan mielestäni kalamarkkinoille juuri sopiva. Ei liian kuuma, eikä kylmä, vaan ihan passeli uteliaalle kalan nälkäiselle torikulkijalle. Maittavan näköisiä kalaherkkuja oli varmaankin joka makuun sopivaa. Mieli teki jotain savustettua, joten päädyin lopulta vielä lämpimiin savumuikkuihin. Kiertelin pakettini kanssa vielä muiden kojujen lomissa, tiiraillen, josko olisi jotain muuta kala maukasta ostettavaa?

Katseista voi mennä sekaisin niin, että sukat pyörivät jalassa. Puhe voi puuroutua. Intensiivinen katse saa maailman kääntymään ympäri. Itsevarmasta ihmisestä voi tulla jänishousu ja päin vastoin. Se katse tulee puun takaa niin voimakkaasti, että se jää tiukasti mieleen. Ja joskus syvälle tunteisiin.

Makeaa päivää, sanoi kaupan kassa tällä viikolla maksettuani ostokseni. Tykästyin tähän leppoisaan toivotukseen. Laitetaan hyvä kiertämään, mikäs sen parempi. Innoissani olin lähtenyt kävelemään pilipaleilla (siis varvastossuilla), siitäkös jalkani saivat kunnolla osumaa. Paikkailin jalkojani, mitä niistä oli jäljellä, kaupan kukkapisteellä. Kuin tyhjästä ilmestyi tomera nainen, joka auttoi teippaamisessa. Äkkiäkös jalkani oli somasti siteessä. Ihanaa, kun ihmiset välittävät ja auttavat. Arvostan tätä suuresti.

Olette luultavasti olleet huolissanne, kun en ole ilmoitellut itsestäni pitkiin aikoihin taitaa olla jo kuutisen vuotta, kun viimeksi kirjoittelin muistaakseni Laosista. Tämä reissu maailmalla on ollut pitkä, tapahtumarikas, vaarallinenkin, opettavainen ja väliin väsyttävä. Olen kierrellyt monilla mantereilla, idässä ja lännessä. Kyllä planeetta on ihmeellinen. Olen tienannut, jokapäiväisen leipäni sekalaisissa lyhyt aikaisissa hommeleissa lyhyinä pesteinä laivoilla täkkimiehenä, maatiloilla, kyläpahasien baareissa kokkina tai tarjoilijana, suurissa ja pienissä kaupungeissa mitä erilaisimmissa duuneissa. Yhteistä niille oli lyhytaikaisuus, sillä levoton luontoni, ei kestänyt olla kauaa samassa mestassa. Kiitän sinua äite siitä, että ”pakotit” hankkimaan kielitaidon, sillä olen jotakuinkin pärjäillyt maailman turuilla ja hyvillä viittomilla.

Joidenkin ihmisten kanssa on helppoa olla ja tulee hyvin toimeen. Aivan kuin luemme toisiamme. Toisia ihmisiä taas ymmärtää enemmän tai vähemmän. On erilaisia ihmisiä ja on kemioita. Joidenkin kanssa ne kemiat vaan kohtaa.

Sielunkumppani voi putkahtaa eteen odottamattomassa paikassa.

Rakastuitteko palavasti?
Vielä ei ole kukaan kolahtanut ihan totaalisesti kuten hän.

Toinen tuntee selvästi toisen sielunkumppanikseen, mutta se toinen ei tunne samoin. Tai hän ei tunne mitään. Eikös se olekaan sielunkumppani? Eikö hän näe sinua tai hän ei halua ottaa selvää? Tai hän menee toisen kanssa naimisiin.