Blogit

Arjen kumppanuutta, luottamusta, hellyyttä ja intohimoa. Oletko kokenut tällaista rakkautta? Tai rakastanut toista niin, että halkeat.

Toiset ovat intohimoisia rakkaudessa ja vähän kaikessa, mitä tekevät.
Mistä löytää innon?

Kuinka tärkeää on sinulle, että tunnet intohimoa toista ihmistä kohtaan heti tutustuessa?
Mikä on parisuhteen kantava voima?

Suhde ilman intohimoa on laimea, kaverimainen. Voiko suhde edetä, jos kumpikaan ei tunne intohimoa, kipinää? Syvä rakkaus ilman intohimoa?

Tällä viikolla häitä juhlittiin Herttoniemen K-kaupassa. Vakioasiakas oli jättänyt kauppiaalle puhelinnumeronsa vakioveikkauskuponkiin. Hääkahvit järjestettiin kaupassa, eräs asiakas oli juhlan kunniaksi leiponut ison pullakranssin. Mahtavaa yhteisöllisyyttä.

Menitkö tutun kanssa treffeille? Miten kävi?

Laukontorin kalamarkkinoilla kävi melkoinen vilske ja kuhina. Lokit pitivät meteliä ja vahtia, mistä saisi kupuunsa ruokaa. Päivä oli ilmaltaan mielestäni kalamarkkinoille juuri sopiva. Ei liian kuuma, eikä kylmä, vaan ihan passeli uteliaalle kalan nälkäiselle torikulkijalle. Maittavan näköisiä kalaherkkuja oli varmaankin joka makuun sopivaa. Mieli teki jotain savustettua, joten päädyin lopulta vielä lämpimiin savumuikkuihin. Kiertelin pakettini kanssa vielä muiden kojujen lomissa, tiiraillen, josko olisi jotain muuta kala maukasta ostettavaa?

Katseista voi mennä sekaisin niin, että sukat pyörivät jalassa. Puhe voi puuroutua. Intensiivinen katse saa maailman kääntymään ympäri. Itsevarmasta ihmisestä voi tulla jänishousu ja päin vastoin. Se katse tulee puun takaa niin voimakkaasti, että se jää tiukasti mieleen. Ja joskus syvälle tunteisiin.

Makeaa päivää, sanoi kaupan kassa tällä viikolla maksettuani ostokseni. Tykästyin tähän leppoisaan toivotukseen. Laitetaan hyvä kiertämään, mikäs sen parempi. Innoissani olin lähtenyt kävelemään pilipaleilla (siis varvastossuilla), siitäkös jalkani saivat kunnolla osumaa. Paikkailin jalkojani, mitä niistä oli jäljellä, kaupan kukkapisteellä. Kuin tyhjästä ilmestyi tomera nainen, joka auttoi teippaamisessa. Äkkiäkös jalkani oli somasti siteessä. Ihanaa, kun ihmiset välittävät ja auttavat. Arvostan tätä suuresti.

Olette luultavasti olleet huolissanne, kun en ole ilmoitellut itsestäni pitkiin aikoihin taitaa olla jo kuutisen vuotta, kun viimeksi kirjoittelin muistaakseni Laosista. Tämä reissu maailmalla on ollut pitkä, tapahtumarikas, vaarallinenkin, opettavainen ja väliin väsyttävä. Olen kierrellyt monilla mantereilla, idässä ja lännessä. Kyllä planeetta on ihmeellinen. Olen tienannut, jokapäiväisen leipäni sekalaisissa lyhyt aikaisissa hommeleissa lyhyinä pesteinä laivoilla täkkimiehenä, maatiloilla, kyläpahasien baareissa kokkina tai tarjoilijana, suurissa ja pienissä kaupungeissa mitä erilaisimmissa duuneissa. Yhteistä niille oli lyhytaikaisuus, sillä levoton luontoni, ei kestänyt olla kauaa samassa mestassa. Kiitän sinua äite siitä, että ”pakotit” hankkimaan kielitaidon, sillä olen jotakuinkin pärjäillyt maailman turuilla ja hyvillä viittomilla.

Joidenkin ihmisten kanssa on helppoa olla ja tulee hyvin toimeen. Aivan kuin luemme toisiamme. Toisia ihmisiä taas ymmärtää enemmän tai vähemmän. On erilaisia ihmisiä ja on kemioita. Joidenkin kanssa ne kemiat vaan kohtaa.

Sielunkumppani voi putkahtaa eteen odottamattomassa paikassa.

Rakastuitteko palavasti?
Vielä ei ole kukaan kolahtanut ihan totaalisesti kuten hän.

Toinen tuntee selvästi toisen sielunkumppanikseen, mutta se toinen ei tunne samoin. Tai hän ei tunne mitään. Eikös se olekaan sielunkumppani? Eikö hän näe sinua tai hän ei halua ottaa selvää? Tai hän menee toisen kanssa naimisiin.

Kaksi varusmiestä intin harmaissa vuonna 1970, seisoi perjantai-iltapäivänä päivärahat taskussa peukalo pystyssä valtatien varressa, odotellen kyytiä Tampereelle viikonloppulomalle. Siihen aikaan ei litteroita junaan jaettu kuin muutamalle lomalle, joten oli pakko, liftata ellei saanut kyytiä kavereilta. Autot suhahtelivat ohi, mutta tieto siitä, että sotapojat, saivat yleensä kyydin hyvinkin pian, lohdutti. Niin kävi nytkin, kun iso jenkkirassi stoppasi parinkymmenen minsan seisoskelun sisään. Mihin ootte menossa? Manseen olis tarkoitus. Pomppikaa kyytiin, rennon oloinen kuski kehotti. Paljonko on aamukammassa piikkejä. Onhan noita toista sataa. Katos sotilas sen tyynyn alle ja ottakaa vapaasti. Toden totta huomasin kyllä tyynyn, noustuani takapenkille, kun Hanski kiilasi ja valloitti röyhkeästi etupenkin. Tyynyn alta paljastui pari viski lekaa. Käsky oli, ottakaa vapaasti, niin sotilaalle käsky tarkoitti sen tinkimätöntä noudattamista, joten narautin kulkija Johnnyn auki. Ajattelin ensin olla tarjoamatta etupenkille Hanskin röyhkeyden takia, mutta olkoon, sillä Hanski oli ollut tilanteen tasalla paremmin. Juttu luisti voiteluaineen siivittämänä sujuvasti ja olimme sopivassa lomatunnelmassa, kun kuski pysäytti Pispalan Pulterin kohdalle, toivottaen mukavaa lomaa. Minä ainakin käyn kotona ensin vaihtamassa siviilit päälle, kun erosimme Pulterin kohdalla ja Hanski painui Pulterin railakkaaseen savuiseen menoon mukaan, siellä soi Kauno Kupin haitari haikeasti.

Oletko flirttailevaa tyyppiä?

Huomaatko, kun toinen flirttailee kanssasi?
Miten lukea rivien välistä?
Mistä tiedät, flirttaileeko hän vai ei. Tai flirttailua ei tajuta, ajatellaan sen olevan pelkkää kaveruutta.
Flirtin huomaa katseista, eleistä ja sanoista. Tai ne tulkitsee päin prinkkalaa.

Mistä tietää, että kemiaa on tarpeeksi suhteeseen asti?
Mikä saa sinut rakastumaan häneen?
Vaikka olisi kuinka ihana ja kiltti ihminen, se jokin puuttuu.
Mihin rakkaustarina voi tyssätä?
Milloin tunteet syttyvät?