Blogit

Sale kutsui ihmisiä kävelemään ja juttelemaan viimesunnuntaisessa tapahtumassa Helsingin Töölönlahdella. Mitä Sale edellä, sitä meikäläinen perässä, tässä tapauksessa. Kaveriksi tuutti ja tortillasipsejä takatullessa. Nautiskelijakävelijän paikannus on helppoa, seuraa vain tortillasipsimuruja.

Deittailun mysteerejä

Tulenarka aihe:

Treffien peruminen viime tipassa. Auts.

Oletko kokenut vastaavaa?

Kerrankin mies ehdottaa treffejä🥳: rinta rottingilla ja uteliaana kohti tapaamista. Harvinaista herkkua. Ilman odotuksia kurkataan, millainen tyyppi on. Viis tihkusateesta. Kävelyä, illallinen ja makea jälkiruoka. Ojasta allikkoon. Ilta saikin yllättävän käänteen: 35 minuuttia ennen tapaamista häneltä kilahti viesti: hän perui itse ehdottamansa treffit. Tämä lyyli istui silloin jo junassa. Kuin nalli kalliolla. Tunnelma lässähti tyystin. Myöhemmin hän ehdotti uusia treffejä: jostain kumman syystä en ollut enää kiinnostunut 🙄 Suunnitelmat uusiks ja vietin laatuaikaa hyvän ystävän kanssa. Kokemusta rikkaampana uutta kehiin.

Tänään mennäänkin pintaa syvemmälle.

Millaista on olla 70-vuotias?

Mitä ennakkoluuloja ihmisillä on seitsemänkymppisistä ja kahdeksankymppisistä?
Entä yhdeksänkymppisistä ja 50-plussista? Sanotko suoraan, että olet eläkkeellä vai kierrätkö ja kaarratko ja kerrot, että olet vielä vähän hommissa.

Vai oletko hybridieläkeläinen?

Ollaan hyvässä iskussa, elämänkokemusta löytyy, osataan laittaa asiat kontekstiin. Eletään omannäköistä elämää.

Jokainen voi päättää, millainen ihminen hän on.
Mitkä jutut ovat tärkeitä, miten elää.
Olla aktiivinen ja positiivinen.
Olla esillä ja mukana, kohdata muita ihmisiä.

Suomessa on aika lailla pidempään elänyttä jengiä.
Siihen mahtuu kaikennäköistä porukkaa.
Vastaako mielikuvamme 70-vuotiaista todellisuutta?

Bongailitko viikonloppuna tähdenlentoja?
Kerro, miten kävi.

Sunnuntaiaamuyöstä makuupussi kainalossa lähdin toiveikkaana ulos, päällä tarpeeksi vaatteita, näytin kai Michelin-mieheltä. Ulkona olikin jo valoisaa. 🤦 Mömmö, Matti Myöhäisenä aamuyöllä näkyi kuu.

Tänään uusi yritys, menen jo aikaisemmin ulos kimpsuineni. Tähdenlentoja olisi ihana nähdä, makuupussissa voisi pötkötellä. Toivotaan kirkasta säätä.

Vähitellen mansikan lehdet punastuvat, pihlajanmarjat kypsyvät, ruskan merkkejä näkee siellä täällä. Syys tulee vaivihkaan, antaa pieniä merkkejä itsestään. Monta vuotta sitten klubilla ystävä pyysi tuttavaansa laulamaan Kuolleet lehdet. Nainen lauloi, nautimme hetkestä, muistan tämän vieläkin. Tässä Topi Sorsakosken tulkitsemana.

Kalajoen kuulut hiekat olivat komea näky, puhdasta hienoa valkeaa hiekkaa pitkästi. Hiekkaa joka suuntaan pitkin Itämeren rantaa. Ei muuta kuin teltta pystyyn ja biitsille patsasteleen, mimmejä katselemaan. Siinä hiekalla makoillessa ja uimassa käytyä, tuli tutuiksi muutama kaveri, jotka pyysivät illalla rantabileisiin.

Joogaa vai jorausta
Mustikka vai vadelma
Lavatanssit vai festarit

Onkos kukaan Kuusamosta?

Epäjohdonmukaisten tanssiaiset eli Epikset pidettiin Rukalla, entisellä golfkentällä, pellolla tällä viikolla.

Mustikkametsässä vai nettideittailussa: kummassa voi bongata enemmän ihmisiä?
Kuka nyt metsästä tulis hakemaan?
Tai tiedä häntä?

Tällä viikolla testasin ja laitoin ihan tuliterät Kuomat käyttöön. Ai että. Hyvä ajoitus. Hieno ilma, sadekausi alkoi vasta myöhemmin.

Samalla voin poimia mustikoita ja hilloja, olisko kanttarelleja? Naapurit olivat bonganneet herkkutatteja. Kriikunat ovat vielä raakoja. Meikäläisen vois löytää yhdessä kokkaamassa muiden kanssa. Osaan myös nauttia hemmottelusta. Pieni vinkkaus.

Siellähän voisi olla kansainvaellus, turistiryhmä keskellä korpea?
Suojalkapallojoukkueet vois olla treenaamassa.
Kunhan ei oo Marttojen kesäretki, äijäjooga olisi asia erikseen ; )

Tai tervaskannot. Polkujuoksijat. Tosin voin olla suhteellisen hidas taapertaja.

Ja mites kävi?

Niinpä, kun sällit eivät jaksaneet lähteä tutustumaan Pohjanhovin kuuluisaan ravintolaan, niin ei siinä auttanut kuin lähteä itse kurkkaamaan, että minkälaista remmiä siellä käy?

Köpöttelin keppini kera sillan yli mahtavan Kemijoen. Pohjanhovissa oli menoa ja meininkiä jo alkuillasta. Löysin ihme kyllä tyhjän kahden hengen pöydän liki parkettia. Tilasin kaljan janooni, jonka simpsakka tarjoilijatar kiikutti eteeni. Jalkaani arasti ja ajattelin, että taitaa olla katseluretki, sillä tuskin koipi kestäisi tanhuja. Istuskelin kaljaani hörppien ja seurailin tanssivia pareja hieman kateelisena. Ajattelin, että taisi tulla tyhjä retki, noin niinkuin naisten suhteen?

Suloinen näky junassa: nuori pari oli matkalla, nainen virkkasi, minkä kerkesi. Ja isokokoinen siippa piteli lankakerää hellästi kämmenellään. Naisen virkatessa he juttelivat niitä näitä. Ehdottomasti tämän viikon söpöysmerkki 🧶❤️ tälle ihannalle nuorelle parille.

Kaksi sinkkuelämää voi yhdistää.
Miten? Onko siinä järkeä?
Milloin on hyvä muuttaa yhteen?

Kerro meille mielipiteesi:
Yhdessä vai erillään?

Oletko läheisyydenkipeä vai tarvitsetko enemmän omaa tilaa?
Haluatko asua omissa oloissasi?
Aiheuttaako yhteenmuuttaminen ajatuksena jo paniikkikohtauksia?
Oletko peräti sitoutumiskammoinen?