Blogit

Onkos kukaan maistanut mäntyjäätelöä? Vaihtelua sellulle ja sahatavaralle. Mäntysuopaa on, havuteetä ja ravia lähimpään hotelli helpotukseen. Deittailija mäntyjäätelö sekoittaa pakan, heittää kortit ilmaan, tavikset vanilja ja suklaa saavat kyytiä.

Onko mäntyjäätelö ihan kahjo idea? Toisaalta on hulvatonta lukea makutestiä. Jälkimausta tulee mieleen puupino. Majavien suosikkijäde. Männyn tuoksu. Miten tämä kolahtaa kaupunkilaisiin? Pihkaraidat voisivat jäädä hampaisiin kiinni kuten hampaisiin liimaantuneet pinaatin palat (älä tilaa treffeillä pinaattipitsaa, keitto käy).

Heljä Hakosalolla oli ilo herkässä viime sunnuntai-iltana, hän oli yksi monista Helsinki-Vantaan lentokentälle saapuneista faneista, vastaanottamassa Käärijää. Pitkään aikaan en ole moista kokenut, kentällä oli ihmisiä laidasta laitaan paitsi, jos Suomi voittaa lätkän maailmanmestaruuden. Heljä, 94 vee oli tyttärensä kanssa vastassa, olihan kyseessä harvinainen ja niin erikoinen tilaisuus.

Ikääntynyt, vanha, ikäloppu, tällaisia nimityksiä meistä nuorekkaista, työmme tehneistä käytetään, ettäs kehtaavat. Hyvänen aika, enhän minä seitsenkymppinen ole vielä lähelläkään sataa ikävuotta, tuumiskelin. Satavuotiasta voisi jo nimittää vanhaksi loukkaamatta, vielä kenties hyväkuntoista ihmistä?

Utajärveläinen Rhea Törnwall, tilitoimistoyrittäjä eli 40 vuotta avioliitossa Espoossa. Heikki Karjalainen, rakennusmestari ja puuseppä, syntyi Savonlinnassa ja työ on vienyt miestä eri puolelle Suomea.

Rhea halusi entisöidä vanhan pöytänsä Parikkalassa tammikuussa 2017, ja Heikki, joka asui Uukuniemellä, tuli katsomaan pöytää.

“”Heikki tarkasteli pöytää ja minä tarkastelin Heikkiä. Sovittiin korjauksesta, ja sitten minä kysyin, että käykö kahvi. Heikki sanoi, että kyllä kahvi aina käy.””

Mitä on kevät ilman toritansseja? 💃🕺

Kolmen vuoden tauon jälkeen Vallilan torilla tanssittiin vappuaattona Hartolan puistikossa. Tanssit järjestettiin talkoovoimin. Aluksi Marianne Krause opetti paritanssia. Vallilan Tango-orkesteri viihdytti yleisöä ja Eino Grön lauloi, pizzapyörä Il Postinosta sai ostaa pitsaa. Lopuksi puisto siivottiin yhdessä eli puhallettiin yhteiseen hiileen. Hyvä, ihan eri meininki kuin Kaivopuistossa, vapun jälkeen se näytti ihan räjähtäneeltä.

Vallilan suosituissa vapputansseissa oli väkeä kuin pipoa. Ihanaa, että ihmiset käy vielä toritansseissa.

Oltiin jo kuudennella luokalla ja murrosikä kolkutteli kropassa päästäkseen esiin. Tulihan niitä murrosiän harmeja, naamaan punaisia finnejä, mustapäitä, ääni vingahteli ja hormonit hyrräsivät. Likat alkoivat kummasti kiinnostamaan. Likkojen kanssa homma ei toiminut mitenkään ei sitten millään. Yritti ihan mitä vain, niin pieleen meni.

Tiukan paikan tullen, mitä teet?

Nyt meni hengenpelastusmitali ihan oikealle ihmiselle, nimittäin Sale, Sauli Niinistö myönsi Martti Maliselle, 91 hengenpelastusmitalin.

Hän on, siis Martti, rauhallisen ja vaatimattoman tuntuinen ihminen. Ei pähkäile, vaan auttaa muita, kun tarvitaan. Arvostan suuresti.

Hymyilevä tervaskanto, eikä mikään lillukanvarsi.

Seijan ja Heikin rakkaustarina sai alkunsa pienestä Helsingin Uutisten lehti-ilmoituksesta, jossa Seija tarjosi lomaosaketta Espanjassa.Tuumasta toimeen Heikki Mäkynen soitti vuokraemännälle, Seija Ahlrothille. Lomaosake oli tosin jo varattu, mutta olipas naisella lempeä ja ihana ääni. Jutellessa ilmeni, että Seija asuikin ihan kivenheiton päässä, myös Kannelmäessä, 400 metrin päässä. Heikki kysyi Seijaa kaffeelle ja Seijahan suostui. Seuraavana päivänä treffit sovittiin kauppakeskus Kaareen, Prisman edessä olevalle penkille. Seijan tunnisti punaisista hiuksista ja Heikillä oli Audi-lippis päässä. Miellyttävän ensivaikutelman innoittamana Seija ja Heikki tapasivat taas kahvin merkeissä heti seuraavana päivänä. Heikki iski silmänsä rauhalliseen Seijaan, joka ei ole hömpsäke. Seijasta Heikki on romanttinen, puhuu ja pussaa, näyttää tunteensa avoimesti.

Tällä viikolla ilmestyi Elina Hirvosen kirjoittama Katri Helena Laulaja-kirja. Äänikirjassa Katri-Helena kertoo itse elämästään.

Kun Katri-Helena piti joulukonsertin Martinkirkossa Turussa 2008, Tommi Liimatainen istui eturivissä, mukanaan kukkia ja shampanjaa. Vinkkaus vinkkaus. 📣 Konsertin loputtua ihmiset nousivat seisomaan ja taputtamaan. Tommi Liimatainen nousi ylös ja meni halaamaan Katri-Helenaa. Hän halasi pitkään, halaus kesti ja kesti. Katri-Helenasta halaus oli lämmin, semmoinen kunnon karhunhalaus. Tommin luja halaus teki syvän vaikutuksen Katri-Helenaan.

Istun mökin kuistilla ja katselen lohdutonta elämästä autiota avohakkuuaukeaa. Missä vielä vähän aikaa sitten kasvoi uljas vanha metsä ja elämä kukoisti siellä monine viehättävine asukkaineen. Mihin lie metsän asukit menneet turvallisesta kodistaan? Ovatko löytäneet uuden koti metsän, nuo viattomat evakot, jonka kodin olemme tuhonneet? Näky oli kuin Raamatun kuvailemassa kohdassa, missä maa oli autio ja tyhjä. Mieleen nousee kysymys, miksi me tuhoamme kiihtyvällä vauhdilla tätä ainutlaatuista paratiisia? Tämän planeetan kohtalo on meidän käsissämme. Tämän kotimme, jonka kerran saimme huolehdittavaksemme, miksemme siis suojele sitä, kuten siinä isossa kirjassa käsketään?