Blogit

Mutrusuita, tiukkapipoja ja hiljaisia hyssyköitä. Harmaata ja mustia toppatakkeja. Anti olla, jos nauraisin, sillä nauran koko sydämen pohjasta, niin että kajahtaa. Hillitöntä hekotusta. Tai ainakin nauroin aiemmin ennen kuin mukauduin hiljaiseen massaan. Viime sunnuntaina näin niin ihanan parin, että menin juttelemaan heidän kanssaan. Kuvittele: kauniin yönsiniset villapuserot, siihen vitivalkoiset pehmeän näköiset housut, naisella oli tekokarvasta tehdyt korvanlämmittimet, miehellä valkoinen pipo ja molemmilla valkoiset tumput. Mies kertoi onnellisena, että hänen vaimonsa oli taikonut asut. Tämä pari säteili rakkautta muun harmaan kiireisen ihmismassan keskellä.

Ei Terhi ollut turhaan kehunut psykologista jännäriä. Se oli jäntevä ja kattava kuvaus skitsofreniaa sairastavasta ihmisestä ja karmeista rikoksista. Tapahtumat tuntuivat karmivilta ja jotenkin myös todellisilta. Tuollaisia kamaluuksia voisi ihan hyvin tapahtua ja lienee myös tapahtunut. Mistä sitä kirjailija muuten aiheita nappaisi teksteihin, ellei tosi tapahtumista. Tuskin ihan pelkkä tai silkka mielikuvitus riittäisi kirjassa kuvattuihin tapahtumiin. Kamala tauti, jos minulta kysytään, mutta pysyy potilaan hallinnassa oikealla lääkityksellä.

Uuden aloittaminen voi tuntua suurelta kynnykseltä.

Kaipaatko uutta kumppania eron jälkeen? Haluatko jakaa elämäsi toisen kanssa pitkän suhteen jälkeen?

Hitaat syö nopeat. Niin se vaan tänäkin vuonna eksyi taksi Oittaan ladulle Espoossa. Kyllähän siinä hämmästyy, kun keskellä latua nököttää taksi orvon näköisenä, kuljettaj istui taksissaan, väärässä paikassa, väärään aikaan. Tekevälle sattuu.

Tällä viikolla juuri ennen lähtöä ovikello soi. Hölmistyneenä mietin, kuka kumma voi tulla nyt, kun asuntoni oli tosi räjähtäneen näköinen. Hyvä ystävä oli töissä, paketit viedään lähikauppaan, listani oli lyhyt. Täysi kaaos kuten Puppy eli pentu Uuden Musiikin Kilpailun kappaleessa. Avata vai odottaa?… saappaat olivat käytävässä, joten en voisi hipsiä terassin kautta pois vähin äänin. Avasin oven: vuokranantajahan se siinä tulossa tarkistamaan vesimittaria. 🤦🏼‍♀️ Olispa saanut otettua kuvan kasvoistani, kun äimän käkenä katsoin vuokranantajaa. Pahoittelin sekasotkua, hän vaan naureskeli ja tokaisi: “Niinhän ne vieraat tuppaa tulemaan, kun koti on sekaisin.” Samanlainen asenne kumppanilla olisi mahtava… ei nipoteta ja kälkätetä jonnin joutavista asioista, joskus voi matkassa olla pari muuttujaa. Hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Voit olla rento iloinen oma itsesi. Jynssäämään asuntoa, että paikat on taas tiptop.

Kuljeskelin pitkin kirjaston kirjahyllyjen välistä käytävää, ihmetellen miten paljon on kirjoja kirjoitettu ja kustannettu tähän maailmaan. Paljon tarinoita keksittyjä, tosia ja totuudesta hieman muunneltuja, oli kovien sekä pehmoisten kuvitettujen kansien välissä. Montakohan kirjaa onkaan kirjoitettu, tietääköhän kukaan. Haeskelin jotain uutta ilta luettavaa kuin dekkareita, joita olin viime aikoina lueskellut. Olin lukenut dekkareita tahtiin yksi per päivä ja dekkarit alkoivat jo kyllästyttää, niissä juonikuviot alkoivat toistaa itseään turhan paljon.

Söpöily junassa sai hyvälle mielelle. Nuoripari näki vain toisensa, muu maailma katosi heidän ympäriltään. Nuori mies tarttui hellästi tyttöystävänsä käteen. Nuoren miehen rakas oli hänelle tärkeämpi kuin kännykän selailu, hänen kultansa sai hänen täyden huomionsa. ❤️❤️ Harvemmin näkee näin romanttista paria. Ihanaa, lisää romanttisia miehiä ja naisia Suomeen, jotka näyttävät tunteensa avoimesti. Arkiromantiikka on ihan parasta. Olipa ne kukat ostettu ruokakaupasta, ajatus tulee suoraan sydämestä.

Voi pojat, nyt on kunnon talvi. ☃️ Pääsee tekemään latua.

Miten uusi vuosi on lähtenyt rullaamaan? Toivottavasti postilootat ovat pysyneet ehjinä, riistakameralive kehiin. 🥱 Uusi vuosi, uudet kujeet. Aloitetaan uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Enemmän iloa, rakkautta ja välittämistä. Kyllä elämä kantaa. Joulualesta nappasin suklaata, herkkuantennit toimivat.

Olo oli kuin laivanvarustaja Onassiksella, oli laiva alla, hynää taskut täynnä ja jalka nousi kevyesti. Kaikki alkuhankaluudet oli pois pyyhkäisty. Kerrankin rouva Fortuna tai olisiko neiti kuka tietää, oli suosiollinen. Hetken ajattelin palata ruletin kiehtovaan maailmaan, mutta sitten tuli mieleen, miten oli usein käynyt kavereitten kanssa työmaan sökö ringissä. Hetken oli voitolla, mutta lopussa persaukinen. Voitolla ollessa täytyy malttaa lopettaa. Niinpä suunnistin lähimmälle baaritiskille ottamaan neuvoa antavaa.

Joulu meni jollotti. Yksin, kaksin, isolla joukolla. Rakkautta, iloa, rauhaa. Ähkyä.

Rattoisa aatto, joulupäivä ja tapaninpäivä hiljaisempia.
Vipinää vai rauhallista?

Vierailu vai riittääkö joulukortti tai soitto?

Leppoisa kiireetön joulu vai hässäkkää?

Saa nähdä, onko valkoinen joulu vai maa mustana?

Ikisinkkuna tykkään vieläkin lueskella romanttisia tarinoita ensitapaamisista. Romanttisetkin elokuvat käy. Aika kuluu Rakkautta vain-joulukomediaa katsellessa ja pipareita sekä ohrarieskaa paistaessa. Rakkautta vain-elokuvassa on 8 rakkaustarinaa 😍, se on hyvän mielen leffa, jonka voin katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Jokaiselle löytyy jotain tässä romanttisessa koskettavassa komediapläjäyksessä: brittihuumoria, ihastumisia, iloa, työpaikkaromansseja, lesken surua ja pettämistä. Kirjailija Jamie rakastuu portugalilaiseen avustajaansa Aureliaan, heillä ei ole aluksi yhteistä kieltä. Kunnes kirjailija opiskelee kielen ja kosii häntä. Tarinat ja henkilöt ovat yhteydessä toisiinsa ja hyvin pysyy paketti kasassa.