Blogit

Istuttiin alkuiltaa kapakassa ja eräs liikuttuneessa tilassa oleva puolituttu kääntyi puoleeni ja kysyi. Tuli tässä mieleeni eka vaimoni ja samalla eka ero, haluatko kuulla? Onko pitkäkin stoori? Ei tässä varmaan kauaa mene. No, annas tulla, ei tässä mihinkään kiire ole, joten annahan tulla tarinaa synkkää, oletan? Tiedä sen synkkyydestä, mutta on siinä metkunsa.

Taas on se vuodenaika tulossa, kun hormonit alkavat hyrrätä, rinta paisuu jonkun uuden ja oudon odotuksen tunteesta. Rakkauden feromonit leviävät tuulen mukana kaikkialle luomakuntaan ja hellät tunteet täyttävät poven, tunkeutuen kovimmankin panssarin läpi. Ihmis- ja eläin maailmassa on lemmen rintamalla vilskettä ja vipinää. Ihmisten seuranhakupalvelut täyttyvät uusista jäsenistä, lähdetään yökerhoon tai lavatansseihin ym. paikkoihin mistä voi rakkaan löytää.

Aurinko paistoi jo kevään lämpimästi, kun katselin mökkirannasta järvellä houkuttelevasti kimaltelevaa jäätä. Pakko päästä pilkille pilkkimään päivän ruokatarpeet, aattelin. Pilkki vehkeet kaira, pilkki ja palli pulkkaan. Sitten reippaasti tutulle karille. Jäällä oli hyvä keli, ei vettä eikä paljoa lunta Eka reikä ja pilkki avantoon. Heti nappasi tasapainoon, jonka oli valanut naapurin mies isä ukolle vanhaan tupakki holkkiin, joskus sata vuotta sitten. Se, olikin niitä harvoja perintö kalleuksia, joita oli isältä jäänyt. Mottinen ahven oli sopivan kokoinen ruokakala. Heti perään tuli toinen, vielä pari lisää niin päivän eväät ovat koossa.

Joskus muistelen kaiholla aikaa, kun naisia pyöri ympärilläni, paijaten ja lohdutellen. No, se, oli silloin se, nimittäin yli 66 vuotta sitten. Oltiin lähdössä mökille ja äiten oli tarkoitus ostaa muonaa sun muuta tarviketta mukaan, ja minä pääsin siihen kauppareissulle siivelle 5-vuotiaana.

Rannassa fileoin ahvenet, niistä tulikin juuri sopivia paistin fileitä, eikä muutama niihin jäänyt pikkuinen ruoto haittaisi ruokailua. Köökissä maustoin kalat ja laitoin ne hetkeksi vetäytymään, että mausteet imeytyisivät. Vielä pari perunaa ja porkkana kaasuhellalle kiehumaan. Kaiken kruunuksi vielä lehtikaali, tomaatti, kurkku salaatti. Eikä kuningaskaan olisi syönyt paremmin ja terveellisemmin.

Siinä keitellessä jälkkäri kahvia, kuulin kuinka moottorikelkka pärähti mökin rantaan.

Monta rautaa yhtä aikaa tulessa?

Asutko nettitreffeillä?

Mukava mies tai nainen onkin jännämies tai jännänainen.

Jos tuntuu siltä, että hän on liian hyvä ollakseen totta,

niin se ei sitä ole. Vai oletko “varalla”?

Tapailetko montaa ihmistä yhtä aikaan? Vai yhtä kerrallaan?

Samaan aikaan tapaillaan monia ihmisiä ja arvioidaan, kenestä olisi kumppaniksi.

Treffeillä oli mukavaa, tavataan jopa uudelleen, hän tosin jo selaa uusia profiileja. Ei taida olla tyytyväinen tai tosissaan? Tai hän etsii vielä mielestään sopivampaa.

Aikamoinen viikko. Näillä huudeilla järjestetään yhteistä aamiaista, jossa voi juoda aamukahveja ja tutustua uusiin ihmisiin tai rupatella vanhojen tuttujen kanssa. Ehkä siellä voisi auttaa kokkaamisessa. Hieno idea, arvostan yhteisöllisyyttä ja että välitämme toisistamme aidosti. Nukuin pommiin ⏰

Meripirtin päiväkodissa oli valmistauduttu jo maanantaista lähtien Runebergin päivään. Yhdessä katseltiin hartaasti kuvia ah, niin herkullisen näköisistä tortuista, joissa on just sopivasta vadelmahilloa ja sokerikuorrutusta. Miten kävi? Lapsille oli tarjolla lättänää peltipiirakkaa, ilman vadelmahilloa ja sokerikuorrutusta. Tämä työtapaturma oli eskari-ikäisille lapsille valtava pettymys, lapsikin sen ymmärtää, etteivät ne lättänät leivonnaiset maistu samalle kuin kuvien makoisat tortut. Nyt säästetään ihan väärässä paikassa. Enkä usko, että Runebergin tortuissa syntyisi hävikkiä, ne syötäisiin viimeistä murua myöten.

Mutrusuita, tiukkapipoja ja hiljaisia hyssyköitä. Harmaata ja mustia toppatakkeja. Anti olla, jos nauraisin, sillä nauran koko sydämen pohjasta, niin että kajahtaa. Hillitöntä hekotusta. Tai ainakin nauroin aiemmin ennen kuin mukauduin hiljaiseen massaan. Viime sunnuntaina näin niin ihanan parin, että menin juttelemaan heidän kanssaan. Kuvittele: kauniin yönsiniset villapuserot, siihen vitivalkoiset pehmeän näköiset housut, naisella oli tekokarvasta tehdyt korvanlämmittimet, miehellä valkoinen pipo ja molemmilla valkoiset tumput. Mies kertoi onnellisena, että hänen vaimonsa oli taikonut asut. Tämä pari säteili rakkautta muun harmaan kiireisen ihmismassan keskellä.

Ei Terhi ollut turhaan kehunut psykologista jännäriä. Se oli jäntevä ja kattava kuvaus skitsofreniaa sairastavasta ihmisestä ja karmeista rikoksista. Tapahtumat tuntuivat karmivilta ja jotenkin myös todellisilta. Tuollaisia kamaluuksia voisi ihan hyvin tapahtua ja lienee myös tapahtunut. Mistä sitä kirjailija muuten aiheita nappaisi teksteihin, ellei tosi tapahtumista. Tuskin ihan pelkkä tai silkka mielikuvitus riittäisi kirjassa kuvattuihin tapahtumiin. Kamala tauti, jos minulta kysytään, mutta pysyy potilaan hallinnassa oikealla lääkityksellä.

Uuden aloittaminen voi tuntua suurelta kynnykseltä.

Kaipaatko uutta kumppania eron jälkeen? Haluatko jakaa elämäsi toisen kanssa pitkän suhteen jälkeen?