Blogit

Onko vielä ruskaa vai satoiko jo räntää? Nyt voimme nauttia kirpeästä ja aurinkoisesta syyssäästä, juoda kuumaa kaakaota, polttaa kynttilöitä ja käpertyä lämpöiseen vilttiin. Jes. Tykkään bongata muuttolintuja lentämässä taivaalla, nämä kaverit eivät näytä lentävän etelään. Aika jännä.

Onkos sielläpäin kanttarelleja ja torvisieniä?
Hyvä sienivuosi, kanttarelleista sain tehtyä keiton. Isommasta satsista riittää pidemmäksi aikaa, vaikka santsaa kuinka. Sepä se, samaa ruokaa saa syödä viikon sinkkutaloudessa.

Paitsi, jos on kumppani tai pakastin. Ja toivoa, ettei kumppani ole kuin pakastin.

“Ei pidä antaa periksi.”
Kohtaamisia, teeleipiä ja viistoa huumoria

Millaista on viisto huumori?
Onko se brittihuumoria?

Englannin Devonissa asuva Harold on tavallinen mies, joka on omalla tavallaan näkymätön ihminen. Hän on omasta mielestään luuseri ja hänestä tuntuu siltä, että hän on saanut varsin vähän aikaiseksi elämässään. Päivät kuluvat nurmikkoa leikaten, naapureiden kanssa jutellen ja teetä juoden. Kunnes vanha ystävä ja entinen työkaveri, Queenie lähettää hänelle kirjeen, jossa kertoo olevansa saattohoidossa. Harold pähkäilee, mitä tehdä, lähettääkö lyhyen viestin ystävälle, jota hän ei ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen. Hän päättää spontaanisti kävellä sairaan ystävänsä luo Englannin halki purjehduskengät jalassa, jotta he vielä tapaavat. Samalla hän luo uskoa syöpää sairastavaan ystäväänsä. Ehkä se voisi pelastaa hänen ystävänsä? Siinä hötäkässä hän unohtaa sanoa heipat äksylle vaimolleen Maureenille, joka vetää brittipiiraat nenäänsä.

Milloin kehtaa ehdottaa treffejä?
Kuka ehdottaa treffejä?
Odottaako toisen kutsua?
Vastuukysymys? Vastuu siirretään helposti sille toiselle osapuolelle.
Perinne?

Mitä sinulle jäi mieleen, kun tapasit rakkaasi ensimmäisen kerran?

Äitini muistaa vielä, mitä hänellä oli ensitreffeillä päällä tavattuani isäni 50-luvulla.
En tiedä enää omia vaatteitani. Jännää, mihin ihmiset kiinnittävät huomiota.

Entäs naturalistit?
Mites he pärjäävät talvella?

Sale kutsui ihmisiä kävelemään ja juttelemaan viimesunnuntaisessa tapahtumassa Helsingin Töölönlahdella. Mitä Sale edellä, sitä meikäläinen perässä, tässä tapauksessa. Kaveriksi tuutti ja tortillasipsejä takatullessa. Nautiskelijakävelijän paikannus on helppoa, seuraa vain tortillasipsimuruja.

Deittailun mysteerejä

Tulenarka aihe:

Treffien peruminen viime tipassa. Auts.

Oletko kokenut vastaavaa?

Kerrankin mies ehdottaa treffejä🥳: rinta rottingilla ja uteliaana kohti tapaamista. Harvinaista herkkua. Ilman odotuksia kurkataan, millainen tyyppi on. Viis tihkusateesta. Kävelyä, illallinen ja makea jälkiruoka. Ojasta allikkoon. Ilta saikin yllättävän käänteen: 35 minuuttia ennen tapaamista häneltä kilahti viesti: hän perui itse ehdottamansa treffit. Tämä lyyli istui silloin jo junassa. Kuin nalli kalliolla. Tunnelma lässähti tyystin. Myöhemmin hän ehdotti uusia treffejä: jostain kumman syystä en ollut enää kiinnostunut 🙄 Suunnitelmat uusiks ja vietin laatuaikaa hyvän ystävän kanssa. Kokemusta rikkaampana uutta kehiin.

Tänään mennäänkin pintaa syvemmälle.

Millaista on olla 70-vuotias?

Mitä ennakkoluuloja ihmisillä on seitsemänkymppisistä ja kahdeksankymppisistä?
Entä yhdeksänkymppisistä ja 50-plussista? Sanotko suoraan, että olet eläkkeellä vai kierrätkö ja kaarratko ja kerrot, että olet vielä vähän hommissa.

Vai oletko hybridieläkeläinen?

Ollaan hyvässä iskussa, elämänkokemusta löytyy, osataan laittaa asiat kontekstiin. Eletään omannäköistä elämää.

Jokainen voi päättää, millainen ihminen hän on.
Mitkä jutut ovat tärkeitä, miten elää.
Olla aktiivinen ja positiivinen.
Olla esillä ja mukana, kohdata muita ihmisiä.

Suomessa on aika lailla pidempään elänyttä jengiä.
Siihen mahtuu kaikennäköistä porukkaa.
Vastaako mielikuvamme 70-vuotiaista todellisuutta?

Bongailitko viikonloppuna tähdenlentoja?
Kerro, miten kävi.

Sunnuntaiaamuyöstä makuupussi kainalossa lähdin toiveikkaana ulos, päällä tarpeeksi vaatteita, näytin kai Michelin-mieheltä. Ulkona olikin jo valoisaa. 🤦 Mömmö, Matti Myöhäisenä aamuyöllä näkyi kuu.

Tänään uusi yritys, menen jo aikaisemmin ulos kimpsuineni. Tähdenlentoja olisi ihana nähdä, makuupussissa voisi pötkötellä. Toivotaan kirkasta säätä.

Vähitellen mansikan lehdet punastuvat, pihlajanmarjat kypsyvät, ruskan merkkejä näkee siellä täällä. Syys tulee vaivihkaan, antaa pieniä merkkejä itsestään. Monta vuotta sitten klubilla ystävä pyysi tuttavaansa laulamaan Kuolleet lehdet. Nainen lauloi, nautimme hetkestä, muistan tämän vieläkin. Tässä Topi Sorsakosken tulkitsemana.

Kalajoen kuulut hiekat olivat komea näky, puhdasta hienoa valkeaa hiekkaa pitkästi. Hiekkaa joka suuntaan pitkin Itämeren rantaa. Ei muuta kuin teltta pystyyn ja biitsille patsasteleen, mimmejä katselemaan. Siinä hiekalla makoillessa ja uimassa käytyä, tuli tutuiksi muutama kaveri, jotka pyysivät illalla rantabileisiin.