Blogit

Puhelin pirahti aamulla ikävästi korvaan. Hapuilin kännyn käteen. Niin. Moro, muistatko vielä? Kuului luurista. Ajatus löi tyhjää jonkun aikaa, mutta ääni oli tuttu. Ei helkkari Mirkkuko siellä, vanha lumoojatar? Mirkun kanssa oli oltu kimpassa kauan ja sitten kyllästytty toisiimme. Lapsia ei ollut siunaantunut, joten vaikeuksia ei erossa ollut, mutta siitä oli jo aikaa. Välit olivat pysyneet silti hyvinä ja soittelimme silloin tällöin kuulumisia. Kumpikaan ei ollut löytänyt uutta kumppania.

Katselin naisten EM turnausta, joka oli jännittävää jalkapalloa. Naiset pelasivat taidollisesti hyvin, pelin juoni oli hallussa ja kovuuttakin löytyi, ehkä jopa liikaakin? Siitä tuli mieleen, etten ollut käynyt katsomassa pelejä livenä pitkään aikaan. Kuinkas ollakaan veikkaus ilmoitti, asiakas kun olin sähköpostiini, jotta lippuja olisi saatavilla kaksi yhden hinnalla parin viikon päästä pelattavaan matsiin. Ei muuta kuin tilaus sisään. Sitten tulikin pieni ongelma, nimittäin kenet kutsuisin toiseksi katsomaan matsia. Soittelin parille vanhalle kamulle, mutta ei heitä peli kiinnostanut.

Laitoin eteisessä kenkiä jalkaan, aikomuksena lähteä kauppaan, kun huomasin maton likaisuuden ihan lähietäisyydeltä. Tarkastin samalla olkkarin maton kunnon ja myös se matto oli tullut pesu kuntoon. Enempää niitä ei ollutkaan, onneksi. Siispä matot rullalle, pyörän tarakalle ja suunta kohti läheistä pesupaikkaa. Kaupassa käynti sujuisi tulomatkalla. Ilman lämpötila oli jo varmaankin jotain kolmekymmentä astetta varjossa Hiki virtasi valtoimenaan saapuessani pesupaikalle. Vain yksi pesijätär oli lähtenyt pesemään talven ja kevään likoja matoistaan.

No, kaikkea kommellusta sitä menevälle miehelle sattuu, kun on naisten suosiosta kyse, totesin. Oliko se pää vammasi vaarallinen? No ei onneksi, lähes säikähdyksellä pääsin. Lievä aivotähräys ja iso veren ukka. Niinpä pään haavoista tulee isosti verta.

On niitä mokia naisten kanssa sattunut minullekin silloin nuorena, viattomana ja kokemattomana. Kerran pääsin saatille baarista, mutta se saattokeikka oli lyhyt kuin harakan lento. kun olimme kävelleet 50 metriä läheiselle bussipysäkille. Neito näet virkkoi kiitos, tästä eteenpäin pärjään ihan itse. Jäin hölmistyneenä seisomaan tumput suorina pysäkille. Hän vielä vilkutti iloisesti bussin ikkunasta, sen kiihdyttäessä matkaan.

Kävelylenkillä on kesällä mukava istahtaa kauniilla säällä hetkeksi, houkuttelevan näköalan kohdalla olevalle penkille, ihailemaan edessä avautuvaa näkymää. Sellainen paikka oli Laukon torin varrella Ratinan suvannossa, mistä lähti sisävesilaivoja Pyhäjärven risteilyille ja moottoriveneitä huviajelulle, saariin tai kesämökeille. Niitä oli mukava seurata ja arvailla mihin ne menevät.

Elin armeija vuotta 1971 Lahden Hennalassa alokkaana ratsujääkäripataljoonan kranaatinheitin eskadroonassa. Kuri oli ankaraa ja joskus tuli ylilyöntejä, mutta muuten homma pelitti. Seisottiin käytävällä kolmirivissä ja vääpeli tepasteli tehostetun rehvakkaasti edessämme. Huomenna te lähdette Pystykorva eli kivääri mukana kovapanos ammuntoihin Hälvälän ampuma radalle suksilla. Ilmoitus oli lyhyt ja ytimekkään selkeä kuten intissä oli tapana hoidella asioita. Ei mitään ylimääräistä hömppää tai jaarittelua.

Vapaapäivä osui pitkästä aikaa keskelle viikkoa. No, mikäs tämän mukavampaa, tuumiskelin, siemaillessani aamukahvia, hyvin nukutun yön jälkeen. Ilmakin näyttää sopivan passelilta vapaapäivän rentoon ja kiireettömään viettoon.

Pyörittelin peukaloitani tutun kapakan vakipöydässä, miettien niitä näitä ja tuijottelin tyhjää kolpakkoa. Kuppila oli lähes tyhjä ja niinpä tiskille saapastellut asiakas täysi tuoppi kädessään, lähti saapastelemaan kohti pöytääni. Onko tässä tilaa, lepuuttaa pyrstöään, kun ei oikein viittis yksin istua? Siitä vaan tilaa on ja on se mukavampi jutella, kuin istua yksin. Yksi asia kuitenkin, älä vaan kerro mitään ero juttuja. Alan olemaan niitä täynnä.

No, sehän sopii, voisin kertoa häistä, jos kiinnostaa?

Meidän jengimme, johon kuului myös likkoja, oltiin nääs tasa-arvoisia, höntsäili jalkapalloa Tahmelan montussa tai potkupalloa, se oikeastaan oli. Ei meillä ollut siihen aikaan 60-luvulla paljoakaan muuta tekemistä iltaisin, kuin olla kentällä potkimassa palloa, kun mummuja ei saanut kohdella kaltoin, kuten vissiin nykyisin jotkut nuoret tekevät. Toinen mesta oli istua Ahjolassa jossain kerhossa tai pelata korista tai lentistä. Ahjola oli siisti paikka meille Pispalan kölveille, pysyttiin isommasta pahan teosta poissa.

Edellisestä käynnistäni oli kulunut pari viikkoa, kun taas istuin samassa kuppilassa, samassa pöydässä, pyöritellen tyhjää lasiani pöytää vasten. Silloin viereeni istahti outo miekkonen pikku hieneessä, hän vaikutti olevan omissa ajatuksissaan, hetken katseltuaan pöydän pintaa, joka oli olutlasien peitossa ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän aloitti. Oletko koskaan miettinyt, että jokaisella erolla on oma tarinansa, joka jää muiden varjoon? Minun tarinani ei ole ehkä niin dramaattinen kuin jotkut muut, mutta se on silti tärkeä minulle. Ei jumankekka, ei taas näitä surkeita ero höpinöitä, mutta katsottuani äijän surkeata ilmettä, no annahan tulla, mutta lyhyesti kiitos.