Blogit

Pyörittelin peukaloitani tutun kapakan vakipöydässä, miettien niitä näitä ja tuijottelin tyhjää kolpakkoa. Kuppila oli lähes tyhjä ja niinpä tiskille saapastellut asiakas täysi tuoppi kädessään, lähti saapastelemaan kohti pöytääni. Onko tässä tilaa, lepuuttaa pyrstöään, kun ei oikein viittis yksin istua? Siitä vaan tilaa on ja on se mukavampi jutella, kuin istua yksin. Yksi asia kuitenkin, älä vaan kerro mitään ero juttuja. Alan olemaan niitä täynnä.

No, sehän sopii, voisin kertoa häistä, jos kiinnostaa?

Meidän jengimme, johon kuului myös likkoja, oltiin nääs tasa-arvoisia, höntsäili jalkapalloa Tahmelan montussa tai potkupalloa, se oikeastaan oli. Ei meillä ollut siihen aikaan 60-luvulla paljoakaan muuta tekemistä iltaisin, kuin olla kentällä potkimassa palloa, kun mummuja ei saanut kohdella kaltoin, kuten vissiin nykyisin jotkut nuoret tekevät. Toinen mesta oli istua Ahjolassa jossain kerhossa tai pelata korista tai lentistä. Ahjola oli siisti paikka meille Pispalan kölveille, pysyttiin isommasta pahan teosta poissa.

Edellisestä käynnistäni oli kulunut pari viikkoa, kun taas istuin samassa kuppilassa, samassa pöydässä, pyöritellen tyhjää lasiani pöytää vasten. Silloin viereeni istahti outo miekkonen pikku hieneessä, hän vaikutti olevan omissa ajatuksissaan, hetken katseltuaan pöydän pintaa, joka oli olutlasien peitossa ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän aloitti. Oletko koskaan miettinyt, että jokaisella erolla on oma tarinansa, joka jää muiden varjoon? Minun tarinani ei ole ehkä niin dramaattinen kuin jotkut muut, mutta se on silti tärkeä minulle. Ei jumankekka, ei taas näitä surkeita ero höpinöitä, mutta katsottuani äijän surkeata ilmettä, no annahan tulla, mutta lyhyesti kiitos.

Istuttiin alkuiltaa kapakassa ja eräs liikuttuneessa tilassa oleva puolituttu kääntyi puoleeni ja kysyi. Tuli tässä mieleeni eka vaimoni ja samalla eka ero, haluatko kuulla? Onko pitkäkin stoori? Ei tässä varmaan kauaa mene. No, annas tulla, ei tässä mihinkään kiire ole, joten annahan tulla tarinaa synkkää, oletan? Tiedä sen synkkyydestä, mutta on siinä metkunsa.

Taas on se vuodenaika tulossa, kun hormonit alkavat hyrrätä, rinta paisuu jonkun uuden ja oudon odotuksen tunteesta. Rakkauden feromonit leviävät tuulen mukana kaikkialle luomakuntaan ja hellät tunteet täyttävät poven, tunkeutuen kovimmankin panssarin läpi. Ihmis- ja eläin maailmassa on lemmen rintamalla vilskettä ja vipinää. Ihmisten seuranhakupalvelut täyttyvät uusista jäsenistä, lähdetään yökerhoon tai lavatansseihin ym. paikkoihin mistä voi rakkaan löytää.

Aurinko paistoi jo kevään lämpimästi, kun katselin mökkirannasta järvellä houkuttelevasti kimaltelevaa jäätä. Pakko päästä pilkille pilkkimään päivän ruokatarpeet, aattelin. Pilkki vehkeet kaira, pilkki ja palli pulkkaan. Sitten reippaasti tutulle karille. Jäällä oli hyvä keli, ei vettä eikä paljoa lunta Eka reikä ja pilkki avantoon. Heti nappasi tasapainoon, jonka oli valanut naapurin mies isä ukolle vanhaan tupakki holkkiin, joskus sata vuotta sitten. Se, olikin niitä harvoja perintö kalleuksia, joita oli isältä jäänyt. Mottinen ahven oli sopivan kokoinen ruokakala. Heti perään tuli toinen, vielä pari lisää niin päivän eväät ovat koossa.

Joskus muistelen kaiholla aikaa, kun naisia pyöri ympärilläni, paijaten ja lohdutellen. No, se, oli silloin se, nimittäin yli 66 vuotta sitten. Oltiin lähdössä mökille ja äiten oli tarkoitus ostaa muonaa sun muuta tarviketta mukaan, ja minä pääsin siihen kauppareissulle siivelle 5-vuotiaana.

Rannassa fileoin ahvenet, niistä tulikin juuri sopivia paistin fileitä, eikä muutama niihin jäänyt pikkuinen ruoto haittaisi ruokailua. Köökissä maustoin kalat ja laitoin ne hetkeksi vetäytymään, että mausteet imeytyisivät. Vielä pari perunaa ja porkkana kaasuhellalle kiehumaan. Kaiken kruunuksi vielä lehtikaali, tomaatti, kurkku salaatti. Eikä kuningaskaan olisi syönyt paremmin ja terveellisemmin.

Siinä keitellessä jälkkäri kahvia, kuulin kuinka moottorikelkka pärähti mökin rantaan.

Monta rautaa yhtä aikaa tulessa?

Asutko nettitreffeillä?

Mukava mies tai nainen onkin jännämies tai jännänainen.

Jos tuntuu siltä, että hän on liian hyvä ollakseen totta,

niin se ei sitä ole. Vai oletko “varalla”?

Tapailetko montaa ihmistä yhtä aikaan? Vai yhtä kerrallaan?

Samaan aikaan tapaillaan monia ihmisiä ja arvioidaan, kenestä olisi kumppaniksi.

Treffeillä oli mukavaa, tavataan jopa uudelleen, hän tosin jo selaa uusia profiileja. Ei taida olla tyytyväinen tai tosissaan? Tai hän etsii vielä mielestään sopivampaa.

Aikamoinen viikko. Näillä huudeilla järjestetään yhteistä aamiaista, jossa voi juoda aamukahveja ja tutustua uusiin ihmisiin tai rupatella vanhojen tuttujen kanssa. Ehkä siellä voisi auttaa kokkaamisessa. Hieno idea, arvostan yhteisöllisyyttä ja että välitämme toisistamme aidosti. Nukuin pommiin ⏰

Meripirtin päiväkodissa oli valmistauduttu jo maanantaista lähtien Runebergin päivään. Yhdessä katseltiin hartaasti kuvia ah, niin herkullisen näköisistä tortuista, joissa on just sopivasta vadelmahilloa ja sokerikuorrutusta. Miten kävi? Lapsille oli tarjolla lättänää peltipiirakkaa, ilman vadelmahilloa ja sokerikuorrutusta. Tämä työtapaturma oli eskari-ikäisille lapsille valtava pettymys, lapsikin sen ymmärtää, etteivät ne lättänät leivonnaiset maistu samalle kuin kuvien makoisat tortut. Nyt säästetään ihan väärässä paikassa. Enkä usko, että Runebergin tortuissa syntyisi hävikkiä, ne syötäisiin viimeistä murua myöten.