Blogit

Vuosikymmen vaihtuu 50-luvusta uuteen, kutosella alkavaan vuosikymmeneen.

Minä olen lähdössä kansakoulun ensimmäiselle luokalle suurin odotuksin. Äiti kysyi, tulenko saattamaan? Ei mua isoa poikaa tarvitse saatella, sanoin 7- vuotiaan vakuuttavalla varmuudella. Siis menoksi ja hakemaan naapurin Makea mukaan, oltiin näet sovittu, että yhdessä mennään. Maken äiti kutsui minut vielä takaisin ja kuiskasi, katsoisitko ettei Markkua kiusata? Lupasin katsoa Makean perään ja tunsin itseni tosi tärkeäksi.

Popcornia ja tangoa?
Hersyvää naurua.

Taas kerran olin kurkkimassa uusia leffoja. Jos tykkäät Arja Korisevasta ja hänen musiikistaan, huomenna on todella ainutlaatuinen esitys elokuvateattereissa ympäri maan.

Arja Koriseva: Lähellä ja läsnä
23.03.2023 eli torstaina
kello 19:00:00 - 20:40:00

Menisitkö kihloihin? Jos pyydettäisiin.

Täällä ei jonoa pukkaa eikä tarvitse jakaa odotusnumeroita.

Olitko pitkään kihloissa? Vai vieläkin kihloissa?
Onko kihlauksen merkitys muuttunut?
Haluavatko ihmiset vielä sitoutua?
Mites se romanttinen, siirappinen puoli? Kihlaus, jos mikä, on romanttinen lupaus. Vinkkauksia kaikille.
Tarvitseeko kihlaukseen hössötystä, sormuksia, kertomisia? Vai onko se kahden kauppa?
Juhlitaanko vielä kihlajaisia?
Kaikki, mitä tarvitsemme, on rakkautta ja lämmintä pullaa.

Deittailu ja kumppanin saaminen, on näköjään vaikea ja pettymyksiä täynnä oleva taiteen laji. Näin vanhemmiten lupausten pettäminen satuttaa ihmistä, vielä enemmän kuin nuorena. Nuorena kaikki oli vielä edessä, eikä niitä kumppanin aiheuttamia lupausten pettämistä jääty murehtimaan, olihan aikaa vaikka kuinka paljon edessä.

Satavuotiaat hirret kannattelevat mummonmökkiä, jonka koristeellisten ikkunanpuitteiden välistä kevätauringon heleä valo muodostaa räsymatolle kuusiruutuisen ikkunan.
Olen täällä mökissä vuokralla.

 

Vanha fraasi: ”Kaikella on aikansa,” on osoittautunut jälleen todeksi. Alkuperäisessä laajuudessaan kyseisessä elämänviisaudessa puhutaan syntymästä ja kuolemasta, kylvämisestä ja korjaamisesta jne. Minun blogini keskittyy vain tuohon lyhyeen toteamukseen, sillä koen, että nyt on tullut aika lopettaa tämä bloggaaminen. Se ei ole äkkinäinen päätös, vailla mitään perusteluja tai kyllästymistä kirjoittamiseen yleensä, vaan tietyn prosessin päätös. Olen saanut kirjoittamisesta huvia ja iloa siitä, että olen pitkästä aikaa antanut ”kynäni” puhua. Onneksi minun ei ole koskaan tarvinnut pureskella kynänpäätä löytääkseni aiheita kirjoituksiini.

Elämä on yllätyksellistä, pienempiä ja suurempia iloan ja surun hetkiä, tai siltä väliltä - hajutonta mautonta, tuskin edes silmäkulmia kostuttavaa, kun toive toteutuessaan oli kuin lässähtänyt pannukakku, vaikka ohjeen mukaan piti tulla kuohkea kohokas.
On niin paljon eteen tulevia, niin sanottuja muuttuvia tekijöitä, joita ei ole tullut ottaneeksi huomioon. Siinä sitten pillahtaa itkuun ja syyttää kaikkia keitä vain keksiikin syyttää. Ehkä se hetken helpottaa, tiedä sitten.

Naisten päivä tuli ja meni. Saitko ruusun?
Täällä hammaslääkärissä jaettiin ruusuja.

Selailin tämän vuoden uusia komedioita. Onko niitä?

Näitkö täysikuun tällä viikolla?

Suosikkini on iki-ihana Kuuhullut, vuodelta 1987 ja se on niiiin hauska.

Paattimme siirtyi yöllä Kotkaan, johon olin päättänyt lopettaa lyhyen, mutta huikean merimiesurani. Kotkan kaijassa ollessamme kokkimme ja minä pujahdimme salaa laivasta melkoisten viina ja tupakka kantamusten kanssa sillä välin, kun stuju juotti tullimiehille kahvia upseerisalongissa. Se oli meidän ja stujun kanssa sovittu klassinen harhautusliike tarkoille tullivirkamiehille. Salakuljetusoperaatiomme sujui huolellisen ennakkosuunnittelun mukaisesti, ilman kommelluksia.

Lumikiteet leijailevat aamuauringon valossa hiljalleen valkoisille hangille.On huikaisevan kirkasta.Vaaleansiniset varjot läikkyvät mättäitten välissä.Tuli humisee takassa. Kuuntelen puolella korvalla Aamu-tv:tä, astiat kalahtelevat matkakumppanin järjestellessä aamutiskejä. On pitkä matka arkipäivään, ostoskeskuksiin ja liikenteeseen.