Blogit

Elämä on yllätyksellistä, pienempiä ja suurempia iloan ja surun hetkiä, tai siltä väliltä - hajutonta mautonta, tuskin edes silmäkulmia kostuttavaa, kun toive toteutuessaan oli kuin lässähtänyt pannukakku, vaikka ohjeen mukaan piti tulla kuohkea kohokas.
On niin paljon eteen tulevia, niin sanottuja muuttuvia tekijöitä, joita ei ole tullut ottaneeksi huomioon. Siinä sitten pillahtaa itkuun ja syyttää kaikkia keitä vain keksiikin syyttää. Ehkä se hetken helpottaa, tiedä sitten.

Naisten päivä tuli ja meni. Saitko ruusun?
Täällä hammaslääkärissä jaettiin ruusuja.

Selailin tämän vuoden uusia komedioita. Onko niitä?

Näitkö täysikuun tällä viikolla?

Suosikkini on iki-ihana Kuuhullut, vuodelta 1987 ja se on niiiin hauska.

Paattimme siirtyi yöllä Kotkaan, johon olin päättänyt lopettaa lyhyen, mutta huikean merimiesurani. Kotkan kaijassa ollessamme kokkimme ja minä pujahdimme salaa laivasta melkoisten viina ja tupakka kantamusten kanssa sillä välin, kun stuju juotti tullimiehille kahvia upseerisalongissa. Se oli meidän ja stujun kanssa sovittu klassinen harhautusliike tarkoille tullivirkamiehille. Salakuljetusoperaatiomme sujui huolellisen ennakkosuunnittelun mukaisesti, ilman kommelluksia.

Lumikiteet leijailevat aamuauringon valossa hiljalleen valkoisille hangille.On huikaisevan kirkasta.Vaaleansiniset varjot läikkyvät mättäitten välissä.Tuli humisee takassa. Kuuntelen puolella korvalla Aamu-tv:tä, astiat kalahtelevat matkakumppanin järjestellessä aamutiskejä. On pitkä matka arkipäivään, ostoskeskuksiin ja liikenteeseen.

Huikea viikko.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Onhan niitä kaikennäköisiä sinkkuja ja yksinäisiä Suomessa. Alkuviikosta törmäsin K-kaupan heviosastolla sinkkubanaaneihin. Banaanitkin voivat näköjään olla sinkkuja.

Pinkeistä sinkkukoreista olen vieläkin ihan pähkinöissä. Taidan vinkata kauppiaalle, niin saadaan vähän äksöniä ostoksia tehdessä, sopivasti voisi istahtaa hetkeksi ostosten lomassa kahville. Kunhan et heti ehdota yhdessä kokkaamista.

Tylsä viikko Atlantin valtamerellä. Tosin näimme lentokalaparven, joka liiti pitkin merenpintaa, yllättävän pitkän matkaa, aivan kuin myrskylinnut, jotka lensivät lähellä meren harmaata, pintaa aaltoja myötäillen. Sprigaret leikkivät keula aalloissa, ne olivat tosi nopeita ja sulava liikkeisiä, siis täydellisiä ja kauniita vesinisäkkäitä.

Aloitin puolitoista vuotta sitten vuosikymmenten jälkeen teatteriharrastuksen. Mieheni oli kuollut muutamaa kuukautta aikaisemmin ja tyttäreni kehotti minua osallistumaan johonkin säännölliseen toimintaan paikallisessa opistossa. Monien eri vaihtoehtojen joukosta valitsin teatteripiirin. Olin nuorena tyttönä useita vuosia mukana Varkauden Teatterissa, yhtenä suuresta iltanäyttelijäjoukosta. Sain muutaman vaativankin roolin ja jopa kehujakin ensimmäisen roolini arvosteluissa, Helsingin Sanomissa. Kovasti veri veti näyttämölle, mutta kun mieheni ilmestyi kuvioihin, valitsin rouvan ja äidin roolin. Sitä roolia näyttelin Putouksen tavoin, milloin romanttisena komediana, farssina tai tragediana kokonaista 54 vuotta. Loppunäytös oli todella murhenäytelmän tasoa, kun mieheni kuoli äkillisesti ja dramaattisissa olosuhteissa.

Kellarihumppaa vai nitrodiskoa?
Alkaako jalkaasi vipattaa, kun kuulet kunnon musiikkia?
Diskopalloja, valo- ja savuefektejä, rentoa meininkiä ja hyvää mieltä.

Illalla laivamme lipui Rotiksen kaijaan, niitä olikin riittävästi, sillä yli 60 km matkalla, oli pelkkää satamaa, laituria, tuhottomasti eri maiden lippuja laivoissa ja raanoja, jotka siirtelivät tonneittain tavaraa pois ja sisään laivoihin. Se oli vissiin Euroopan suurin satama silloin, voi olla vieläkin? Kysäisin Junkki-Mikolta, lähtisikö hän iltakävelylle, likkoja katsastamaan? Sillä en ollut vielä tutustunut yhteenkään neitokaiseen, vaikka lähtiessä olin haaveillut tytöstä, joka satamassa, missä he kaipaillen odottaisivat minua, jälleen saapuvaksi. Ei käy tänään, virkkoi Mikko, joten lähdin yksin tummuvaan iltaan. Palloilin pitkin ja poikin lähes autiota satamaa, kunnes tajusin, etten tiennyt yhtään mihin mennä, luovutin ja palasin paattiin. Hukkareissu jälleen likkojen suhteen.

Trappin perhe, huikeat alpit, vielä makoisampaa suklaata, kelloja
ja 65-plussien deittiohjelma???

Miten 65-plussat ovat eksyneet Sveitsin alppiniityille?
Yhtä erikoinen yhdistelmä kuin sveitsiläiset romanttiset komediat. Kerro meille kaikille,
jos tiedät hyviä sveitsiläisiä elokuvia.